Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Hammaslahdesta Hollywoodiin

Toisin kuin moni muu foley-taiteilija, Tapio Liukkonen työskentelee yksin. Hän on yrittänyt löytää yritykseensä työntekijää, ja yhtä Australiassa asuvaa ehdokasta hän opettaakin verkon yli leikkaamaan ääntä. Liukkosen Kaamos Sound -yritys on laajenemassa Suhmuraan, jonne rakentuvasta äänityshallista tulee Hammaslahden hallia isompi.  Kuva: Tiina Sormunen Toisin kuin moni muu foley-taiteilija, Tapio Liukkonen työskentelee yksin. Hän on yrittänyt löytää yritykseensä työntekijää, ja yhtä Australiassa asuvaa ehdokasta hän opettaakin verkon yli leikkaamaan ääntä. Liukkosen Kaamos Sound -yritys on laajenemassa Suhmuraan, jonne rakentuvasta äänityshallista tulee Hammaslahden hallia isompi. Kuva: Tiina Sormunen
Yrityksensä Kaamos Soundin äänityshallin portailla odotteleva foley-taiteilija Tapio Liukkonen, 38, pahoittelee, ettei ole ehtinyt siivota ja on ihan tosissaan.

Hammaslahden kylän liepeillä sijaitseva äänityshalli poseeraa päällisin puolin siistinä, mutta sisäpuolelta rakennus on kuin konmaritushuuman loppusijoituskohde. On soittimia, kokonaisia auton ovia, lastenvaunuja, ehjiä ja rikkonaisia kahvikuppeja, leluja, tuoleja, takkeja, miesten ja naisten kenkiä laskettelumonoista lapikkaisiin, kissanhiekkaa pussissa ja lattialla, narisevia puuesineitä. Sikin sokin kaikkea mahdollista, mitä Liukkonen on penkonut kirpputoreilta ja roskalavoilta, joskus tienposkestakin.

Elokuvien ja pelien äänimaailmoja loihtivalle Liukkoselle epäjärjestys on mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä ruokkiva aarreaitta. Sen keskellä hän on ideoinut foley-äänet muun muassa tuoreimmalle Rambolle sekä Cinemaressa viikonloppuna nähtävälle In Fabric -kauhukomedialle. Toiseen niistä Liukkonen on erityisen tyytyväinen.

Ensimmäiset elokuvat, joita Tervolassa varttunut Liukkonen muistaa pienenä katsoneensa, olivat kauhuelokuvia, oli Psykoa ja Moottorisahamurhaajaa. Niiden hän uskookin olevan tärkein syy siihen, että on ylipäänsä päätynyt elokuva-alalle.

Joensuuhun Liukkonen muutti vuonna 2001 aloitettuaan medianomiopinnot Karelia-ammattikorkeakoulussa. Hän valmistui jouluna 2006, ja heti seuraavan vuoden alussa Liukkonen perusti Kaamos Soundin. Aluksi yrittäjyys oli sivutoimista, mutta kun hän pääsi tekemään äänitehosteita peleihin, vähitellen omalla työllä alkoi elää.

Elokuvien foley-maailmaan Liukkonen tutustui Kokkolassa, jossa hän työskenteli pari vuotta suomalaisen foley-taiteen uranuurtajan Heikki Kossin yrityksessä. Työ oli mukavaa, mutta Liukkonen ei viihtynyt Kokkolassa ja hän palasi Hammaslahteen.

Hetken mietittyään Liukkonen päätti jatkaa elokuvien kohtausäänien parissa. Häneen otti yhteyttä eräs belgialainen elokuvaohjaaja, joka kysyi, kiinnostaisiko Liukkosta tehdä elokuvaan foley-ääniä. Ohjaaja lähetti elokuvansa Hammaslahteen ja Liukkonen teki siihen työnäytteen.

Ohjaaja totesi jäljen olevan aika huonoa. Hän kuitenkin kysyi, haluaisiko Liukkonen tehdä foley-äänet uudestaan.

– Tein uudestaan, ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Oli tietysti hyvä, että ensimmäinen kontaktini oli tuollainen ihminen. Yleensä jos tällä alalla teet jonkin huonosti, työt loppuvat siihen. Tähän päivään asti olen tehnyt hänen kanssaan hommia eri muodossa, Liukkonen paljastaa.

Lisää töitä ja kontakteja hän haali uransa alkuvaiheessa sosiaalisen median kautta. Nykyisin hän ei kanavaa juuri enää tarvitse, sillä Liukkosen nimi tiedetään piireissä. Se selittää myös sen, miksi hänen äänityshalliaan ei ole siivottu aikoihin. Liukkonen on niin kysytty foley-taiteilija, että hän on tehnyt seitsemänpäiväisiä työviikkoja viime vuoden syksystä asti.

Liukkosen työsarka eli foley-äänet jaetaan karkeasti kolmeen kategoriaan. Askeleet, joihin lukeutuvat miehet, naiset, lapset, eläimet ja robotit. Sitten ovat propit, esineet ja asiat, jotka on mahdollista toteuttaa Liukkosen studiossa.

– Esimerkiksi kaislikon suhina tuulessa, kahvimukin kilistelyt, rullalautailuääniä, tällaisia pieniä näpertelyjuttuja. Propeissa on paljon myös käsiääniä; hierotaan ihoa, hiuksia tai pöytää, hän kertoo.

Kolmantena ovat vaatteet. Siihen sisältyvät muun muassa prinsessamekot, nahka- ja sadetakit, laukut, vetoketjut, mitä milloinkin.

Näistä ”näpertelyjutuista” puolet eli fyysisen työn Liukkonen toteuttaa tavarapaljouden keskellä foley-stagella samaan tahtiin valkokankaalla pyörivän filmin kanssa. Työvaiheen toinen puoli tapahtuu Liukkosen kotona, aivan äänityshallin naapurissa. Siellä hän editoi ja siistii tallentamiaan foley-ääniä.

Kun Liukkonen saa työstettäväkseen elokuvan, hän katsoo sen ensin kokonaan. Sen jälkeen Liukkonen alkaa käydä elokuvaa kohtaus kohtaukselta ja kirjaa ylös, mitä tarinaan pitää äänittää. Urakkaan menee päivä tai kaksi, sillä elokuvissa on yleensä paljon pieniä juttuja, joita pitää äänittää.

Kirjaustyön jälkeen Liukkonen voi aloittaa äänitystyön.

– Yleensä lähden tekemään siten, että äänitän ensin koko elokuvan kädet, sitten tuolit, aseet, kaikki sellaiset, mitä elokuvassa on koko ajan. Sen jälkeen äänitän loput propit, sitten askeleet ja lopuksi vielä vaatteet.

Editointia ja äänityksiä hän tekee limittäin. Illat ja yöt Liukkonen yleensä äänittää ja aamupäivät hän leikkaa. Hänen osaltaan elokuva valmistuu noin 3–4 viikossa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Cinemaressa nähtävä In Fabric oli Liukkoselle mieluinen työtehtävä. Elokuvan ohjaaja oli ottanut tarinaansa vaikutteita ASMR-ilmiöstä, jossa joidenkin äänien kuuleminen laukaisee ihmisessä hyvänolon tuntemuksia. Kauhukomediassa mekko herää henkiin ja kylvää kuolemaa.

– Elokuvassa kosketaan paljon kankaita, näperrellään käsillä. Se oli minulle herkullinen tehdä, koska se on nimenomaan foleyta, päästiin pieniin yksityiskohtiin. Katsojille kerrotaan tarinaa äänien kautta.

Rambo: Last Blood oli täysin erilainen elokuva. Liukkosella kului paljon purjoa ja vesimelonia, kun hän työsti toimintapätkän kohtauksiin veri- ja mäiskeääniä. Työskentely oli suoraviivaista ja nopeaa.

– Ammatillisesta näkökulmasta In Fabric oli herkullisempi, koska siinä on elokuvan kerrontaa, hiljaisia hetkiä ja pysähdyksiä. Ei niin, että juostaan paikasta a ja ammutaan, ja sitten paikkaan b ja taas sama.

– Tietysti molemmissa on ne omat juttunsa, mutta tykkään tehdä hiljaisia elokuvia.

Liukkonen on työskennellyt kymmenissä kotimaisissa ja kansainvälisissä tuotannoissa, ja listalla on ollut niin pieniä indierainoja kuin Hollywood-tähtienkin elokuvia. On kauhua, komediaa, sotaa, draamaa ja romantiikkaa, kaikkea. Siltä osin unelmat ovatkin täyttyneet.

– Että nyt yritän vain tulla paremmaksi ja paremmaksi. En mieti, että haluaisin päästä tekemään jotain tiettyä, koska yleensä kun se työ tulee, siihen syventyy ihan samalla tavalla, on se sitten mikä elokuva tai sarja tahansa, Liukkonen miettii.

Parhaimmillaan foley-taiteilija on silloin, kun hänen kätensä jälkeä ei huomaa lainkaan. Silloin artisti on onnistunut luomaan täydellisen luonnollisen äänimaailman.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä