Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Tyhjä tila täyttyi raudan parissa

Maria Karjalainen keskittyy voimanostajana tekniikkaan niin, että hän ei riko itseään kovempiin painoihin pyrkiessään. Kuva: Aimo Salonen Maria Karjalainen keskittyy voimanostajana tekniikkaan niin, että hän ei riko itseään kovempiin painoihin pyrkiessään. Kuva: Aimo Salonen
Kymmenisen vuotta sitten Maria Karjalainen, silloinen Hakulinen, sai tuomion:

–  Lääkäri totesi, että polvet ovat niin huonossa kunnossa, että pesäpalloa ei kannata jatkaa enää tuolla tasolla, Karjalainen sanoo.

Joensuun Mailan parikymppinen etenijä ja etukenttäpelaaja pelasi tuolloin naisten ykkössarjassa. B-tytöissä hän oli pelannut superpesistasolla.

–  Kyllähän se semmoisen tyhjän kolon jätti, Karjalainen myöntää.

–  Toisaalta olin miettinyt lopettamista muutaman vuoden puolivakavissani, mutta kun olin pelannut niin pitkään, en osannut lopettaakaan. Päätös oli helpompi, kun ulkopuolinen sanoi, että nyt pitäisi rauhoittua.

Tuomion jälkeenkin Karjalainen pelasi vielä yhden kesän maakuntasarjassa. Muutaman välivuoden jälkeen uusi urheilu-ura löytyi voimanostosta.

Vuoden verran Karjalainen otti tuntumaa harjoittelemalla, ja nyt takana on neljä kilpailuvuotta. Tulostakin on tullut: toukokuussa 2019 hän oli Tokiossa penkkipunnerruksen MM-kuutonen ja lokakuussa Tampereella EM-viitonen.

–  Noissa kilpailuissa kyse oli varustepenkkipunnerruksessa, jossa käytetään tukea antavaa paitaa, Karjalainen täsmentää.

Karjalainen kilpailee kaikissa kolmessa voimanoston lajissa eli jalkakyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastavedossa, mutta tähän saakka suurin menestys on tullut penkiltä.

Mutta mikä lajissa oikein viehättää naista, joka pesäpalloilijana tottui vauhdikkaampaan menoon?

–  Molemmissa on oma viehätyksensä, Karjalainen toteaa.

–  Toki suurimpana erona on varmaan se, että pesäpallo on joukkuepeli ja tässä on itsestä kiinni, mitä tapahtuu. Jos teet virheen, ei voi muuta kun katsoa peiliin. Tässä ei ole joukkuetta paikkaamassa.

Kavereiden tukea toki tarvitaan. Joensuun Puntti-Pojissa nostavan Karjalaisen valmentajana oleva Mika Lento sekä varustepenkissä valmentava Jarmo Myller kilpailevat itsekin, ja MM- sekä EM-tasolla Harri Tirronen ja Tomi Vikla ovat yltäneet yli 60- ja yli 40-vuotiaissa mitaleille saakka.

Seurassa on myös useita nostajia naisten sarjoissa.

–  Arvokasta on, kun on porukkaa katsomassa omia tekniikoita niin, että niitä ei tarvitse yksin pähkäröidä, Karjalainen sanoo.

Karjalainen pitää voimanostosta siksikin, että tulokset kertovat selkeästi, kehitytkö vai et.

–  Jos muut on parempia niin muut on parempia, mutta se, oletko tyytyväinen omaan suoritukseesi, on tärkeää.

Tuloksellisesti Karjalaisella on matkaa vielä maailman kärkeen. Tokiossa varustepenkkipunnerruksen MM-kultaan esimerkiksi tarvittiin 185 kiloa, kun Karjalaisen tulos oli 125. Tampereen EM-kisoissa oma tulos parani 132,5:een, mutta matkaa voittajaan jäi vielä parikymmentä kiloa.

Riittääkö tavoitteeksi vain oma kehitys vai onko pyrkimyksenä kuroa ero maailman kärkeen jossain vaiheessa kiinni?

–  Tässä vaiheessa oma kehitys innostaa eteenpäin, mutta totta kai olisi hienoa olla joskus kansanvälisellä tasolla ihan mitaliporukassa.

Karjalainen on nyt 29-vuotias. Kuinka pitkään on odotettavissa kehitystä?

–  Kyllä minä uskon, että minulla on vielä paljon vuosia jäljellä niin kauan kuin pysyn ehjänä ja saan ehjiä harjoituskausia alle.

Karjalainen korostaa, että Puntti-Pojat kuuluu Suomen Voimanostoliittoon, joka testaa urheilijoitaan. Ylimääräisillä aineilla ei tuloksiin pyritä.

Tuloksiin ei pyritä myöskään raa´alla voimalla, vaan tekniikka pyritään pitämään tasolla, jolla paikat pysyvät ehjinä.

–  Pelkällä voimalla jos nostat, rikot itsesi ennemmin tai myöhemmin. Tekniikalla voit myös korvata paljon voiman puutteesta, Karjalainen huomauttaa.

Mutta mitä se tekniikka oikein on voimanostossa?

–  Se pitäisi melkein käydä näyttämässä, Karjalainen sanoo ja alkaa selostaa yleisiä sääntöjä: penkillä esimerkiksi jalkapohjien pitää olla maassa, eikä nostaja saa olla varpaillaan.

Selkä on hyvä olla tiukassa paketissa, keskivartalon pidon on oltava hyvä myös kyykyssä ja maastavedossa. Erilaisia tekniikoita on paljon ja jokaiselle nostajalla omanlaisiaan.

–  Penkkipunnerruksessa toisille sopii kapeampi ote ja toisille leveämpi. Se riippuu tosi paljon vaikka siitä, kuinka pitkät kädet sinulla on, Karjalainen konkretisoi.

Ja kuinka leveä ote hänellä itsellään on?

–  Paidan kanssa minulla saa olla aika lailla maksimileveys, mutta kun teen raakana, ote on muutaman sormenleveyden verran kapeampi. Mikan kanssa on katsottu, että se tukee minun vahvimpia alueitani, kun minulla on vahvat ojentajat.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä