Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Koko yö ihanaa omaa aikaa

Salla Ronkainen osallistuu nyt ensimmäistä kertaa Joensuu Night Runiin. Hänen miehensä Tomi Ronkainen on voittanut kilpailun kolmena edellisenä vuonna.Kuva: Aimo Salonen Salla Ronkainen osallistuu nyt ensimmäistä kertaa Joensuu Night Runiin. Hänen miehensä Tomi Ronkainen on voittanut kilpailun kolmena edellisenä vuonna.Kuva: Aimo Salonen
Mikä saa ihmisen rääkkäämään itseään tuolla tavalla?

–  Tämän vuoden aikana, kun olen vasta tämän viimeisimmän lapsen jälkeen juossut itse ultria, tuntuu, että tämä on semmoista ihanaa omaa aikaa, Salla Ronkainen vastaa.

Tulevana viikonloppuna Ronkainen taivaltaa Joensuun areenassa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 12 tuntia yhteen menoon. Kyse on nyt kahdeksatta kertaa järjestettävästä Joensuu Night Run-tapahtumasta, johon Salla Ronkainen osallistuu ensimmäistä kertaa.

Aviomies Tomi Ronkainen, maajoukkuetason ultrajuoksija, on voittanut kilpailun kolme kertaa peräkkäin.

Uusperheessä on yhteensä kuusi lasta. Pariskunnan yhteinen kuopus nukkuu haastatteluhetkellä päiväunia.

–  Tavallaan juoksu on höyryjenpäästökeino, Salla Ronkainen sanoo.

–  Olemme me lapsiakin ottaneet mukaan silloin, kun on pyöräilykelit, ja ollaan käyty koko porukalla lenkillä. Mieheni juoksee työmatkoja, ja nyt tämän vuoden vauva on nukkunut juoksurattaissa, kun olen itse käynyt lenkillä.

Yksinäisillekin lenkeille molemmat pääsevät, kun toinen huolehtii perheestä. Viikonloppuna lastenhoito on joka tapauksessa järjestetty.

–  Lauantaina kun lähden kotoa, tiedän, että koko se aika on minulle itselleni. Ei tarvitse miettiä, että herääköhän lapsi kohta.

Ensimmäisen maratoninsa Salla Ronkainen juoksi vuonna 2016. Ensimmäisen ultrajuoksun vuoro oli helmikuussa 2019, jolloin Ronkainen osallistui Espoossa 24 tunnin juoksuun.

Siitä tuli se oppi, että nukkumaan ei kannata mennä.

–  Unien jälkeen en saanut enää itseäni käyntiin, Ronkainen kertoo.

–  Herätyskello oli soimassa 20 minuutin päästä, mutta sitten minä vain painoin torkkua ja nukuin loppujen lopuksi ehkä tunnin. Sitten minulla olikin niin matalat verenpaineet, että en pystynyt enää jatkamaan.

Ronkainen miettii, että kropalle on rankempaa, jos menee nukkumaan aamuyöstä, jolloin oikeastikin pitäisi olla nukkumassa. Siinä vaiheessa on vaikeaa yrittää repiä itseään ylös.

–  Vaikka kuinka tekisi mieli nukkua, kannattaa vain kävellä eteenpäin. Ultrajuoksussa tulee välillä huono hetki, ja sitten tulee ihan varmasti parempi hetki. Sitä parempaa pitää vain odottaa.

Tulevana viikonloppuna Ronkainen aikoo olla liikkeessä koko 12-tuntisen, mutta mitä hän oikein miettii kiertäessään loputtomasti areenan pientä rataa?

–  Juttelen kanssakilpailijoiden kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ultrajuoksu on siitä kiva laji, että kukaan järkevä ei mene niin kovaa, ettei pystyisi samalla jutustelemaan.

Ronkaisen mukaan kyse on sosiaalisesta tapahtumasta, missä kaikki ovat kilpailusta huolimatta toisten puolella.

–  Olen kokenut esimerkiksi sen, että jos joku vaikka voivottelee, että nyt mulla ei ole magnesiumtablettia, niin kilpailija sanoo heti, että hei, ota minun laatikosta.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä