Julkaistu    |  Päivitetty 
TIINA SORMUNEN

Blayann Babesin kolme päivää studiossa

Se on koko ajan läsnä kaikessa mitä teet, näet ja tunnet, ja se sulkee sinut aivan omaan maailmaansa. Mikä se on?

Joensuulaisen Anne Vänttisen, 33, vastaus on ollut jo vuosia musiikki.

Ensin erilaisten bändien kautta, kunnes kesällä 2018 solistista alkoi tuntua, että olisi aika tehdä jotain ihan omaa. Musiikkia, joka vastaisi enemmän Vänttisen omaa intohimoa. Syntyi sooloprojekti Blayann Babes.

Vuoden loppumetreillä Vänttinen teki päätöksen: vuonna 2019 hän lähtisi studioon ja äänittäisi omaa musiikkiaan.

”Studiot Eurooppa”. Vänttinen naputteli sanat Googleen joskus alkuvuodesta, painoi enteriä ja alkoi selata hakutuloksia. Ajatuksena oli löytää studio, jossa hän voisi levyttää Blayann Babesin esikoissinglen, Find Me. Säveltäjä-kitaristi Sami Koljonen oli jo lupautunut lähtemään Vänttisen matkakaveriksi ja apulaistuottajaksi, mikäli sopiva studio löytyisi.

Koti-Suomikin oli luonnollisesti yksi vaihtoehdoista, mutta päivätyökseen palvelupäällikkönä työskentelevä Vänttinen haaveili studiotyöskentelyn ja ulkomaanmatkan yhdistämisestä.

Google tuotti kaksi kiinnostavaa tulosta. Vänttinen otti molempiin yhteyttä, mutta ainoastaan toisesta studiosta tuli vastaus. Slovenian Koperissa, studio Jorkissa olisi vapaita päiviä juuri sille ajanjaksolle, jolle Vänttinen oli matkaansa kaavaillut.

Huhtikuussa Vänttinen, Koljonen ja kuvaaja Marko Leminen matkustivat Sloveniaan. Studioaikaa Blayann Babesin ensimmäisen kappaleen äänittämiseen oli varattu kolme päivää.

–  Aika pitkiä päiviä oli ja intensiivisiä. Aamulla ylös, kahvit ja kevyt meikki, sitten studiolle, Vänttinen muistelee joensuulaisessa kahvilassa yhdessä haastattelupäivänä 47-vuotissynttäreitään viettäneen Koljosen kanssa ja lisää:

–  Ne olivat sellaisia 12–15-tuntisia päiviä. Käytännössä se meni niin, että noin 10 tuntia olimme studiolla, loppu oli kuvauksia.

–  Päivä loppui sitten, kun ei enää kuvattu, Koljonen täydentää.

Leminen kuvasi Sloveniassa paitsi musiikkivideon myös dokumentin Blayann Babesin ensimmäisestä kerrasta studiossa. Find Me -kappaleelle tehty musiikkivideo sai ensi-iltansa La Barressa viime elokuussa, musiikkielokuvan ensiesitys on puolestaan Rokumentissa lauantaina 16. marraskuuta.

Kuvauksien alkaminen heti ensimmäisenä aamuna Sloveniassa tuli Vänttiselle pienenä yllätyksenä. Hän oli häthätää saanut käsiinsä päivän ensimmäisen kahvikupin ja katseli parvekkeelta maisemia mietiskellen, missä oikein olikaan, niin eikös Leminen ollut ennättänyt paikalle kameransa kanssa.

Aluksi jatkuva kuvaaminen hieman häiritsi.

–  Mutta kyllä siihen nopeasti myös tottui, ja tavallaan tykkäsinkin. Oli kivaa, kun oli joku, jolle pystyi kertomaan fiiliksiään. Se oli samalla vähän kuin kävelevä livepäiväkirja, Vänttinen muotoilee.

Jos studiokerta oli ensimmäinen Blayann Babesille, sitä se oli myös Vänttiselle. Sen huomaa hänen mukaansa myös dokumentista. Kaikki on artistille uutta ja ihmeellistä, minkä ohella tarinasta välittyy into, ilo ja onni sekä pitkien päivien aiheuttama väsymys yllättäen eteen tupsahtaneita ongelmatilanteita unohtamatta.

Dokumentti kuvaa autenttisesti, millaista on, kun joensuulainen artisti lähtee ulkomaille toteuttamaan unelmaansa ilman valtavaa tuotantoarsenaalia.

–  Meillä oli yhden henkilön kuvausporukka, maskeeraus ja puvustus by Anne Vänttinen. Ihan tavallisia ihmisiä tekemässä sitä, mitä he rakastavat, Vänttinen kiteyttää.

Pienestä porukasta huolimatta reissusta kertyi ihan mukavasti kuluja, olivathan studio Jorkin työntekijätkin alansa rautaisia ammattilaisia. Tarkkaa hintalappua Vänttinen ei unelmansa toteutumiselle ole laskenut, mutta Koljosen kanssa hän summailee sen jonnekin 5 000–10 000 euron välille.

–  Olen ajatellut, että se on sen arvoinen, maksoipa se sitten mitä tahansa, Vänttinen täydentää.

Alun perin Kontiolahden Kulhosta kotoisin oleva Vänttinen uumoilee saaneensa musiikki-innostuksen verenperintönä. Hänen isänsä oli kitaristi, joka soitti muun muassa Irwin Goodmanin bändissä ja äitikin on laulanut joskus. Pienestä asti myös Vänttisellä on ollut tietynlainen palo musiikkiin ja sen tekemiseen.

–  Aluksi se oli enemmän sellaista omaksi iloksi lauleskelua, mutta yläasteella musiikinopettaja sai suostuteltua bändikouluun. Sen jälkeen tulivat kuorot, sitten coverbändit. Niitä onkin ollut 2–3, Vänttinen taustoittaa.

Koljoseen Vänttinen tutustui yhteisen tuttavan kautta, joka vinkkasi, että Niittylahdessa asuu kansanmusiikkityylistä materiaalia työstävä kaveri, joka etsii bändiinsä laulajaa. Lainakappaleiden sijaan omasta musiikista haaveillut Vänttinen päätti lähteä vierailulle Niittylahteen.

–  Ja ei se ollut ihan kansanmusiikkia. Tai tavallaan, mutta aika omalaatuista, Vänttinen naurahtaa.

–  Minkä kansan musiikkia? Koljonen puolestaan kysyy.

Ystävyydestä seurasi viisihenkinen, melodista ja tummaa rockia soittanut Wreck Yard, joka viettää nykyisin hiljaiseloa.

Blayann Babesin esikoissingle syntyi Vänttisen ja Koljosen yhteistyönä. Sen enempää valmiita biisejä ei vielä ole.

Demoja olisi kyllä, useita satoja ja uusia laulunaiheitakin, mutta niiden viimeistely vaatisi aikaa. Päivätöissä käyvällä artistilla sitä on niukalti.

Kappaleiden vähyyden takia Blayann Babes ei ole soittanut vielä yhtään keikkaa. Vänttinen paljastaa, että kyselty kyllä on.

Ennen kuin keikkailu on mahdollista, Blayann Babes tarvitsee taustalleen myös bändin. Artistin musiikin äänimaailma on niin iso, etteivät Vänttinen ja Koljonen halua lähteä toteuttamaan sitä akustisesti. Blayann Babesin pitää kuulostaa siltä, miltä sen on tarkoituskin.

–  Haaveilen, että ensi vuonna pääsisin keikoille. Edellisestä onkin aikaa, en muista, milloin viimeksi olen mikkiä pitänyt käsissä. Uskon, että soittajat löytyvät, se on haasteista pienin. Suurin on aika, Vänttinen pohtii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä