Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Takkatuli tuo tunnelman talvi-iltaan

Tuli lämmittää ja valaisee. Kuvat: Pia Paananen Tuli lämmittää ja valaisee. Kuvat: Pia Paananen
Jussi Mäkinen latoo koivuhalkoja takkaan. Tuli syttyy päältä, leviää. Pieni hämärä takkahuone saunan kupeessa lämpiää takan säteilylämmön voimasta, valokin lisääntyy.

–  Kun muutimme tähän vuosituhannen alussa niin tässä oli avotakka. Laitoin siihen varaavan metallisydämen ja lasin. Nyt takka lämmittää samassa tasossa olevan makuuhuoneenkin, kun tein seinään katon rajaan lämmityksen takia aukon, Mäkinen selvittää ja sulkee takan luukun, jotta takka lähtee vetämään kunnolla.

Takkuhuoneesta pääsee puulla lämpiävään saunaan. Lisäksi talon keskellä on joka toinen päivä lämpiävä leivinuuni, josta miellyttävä lämpö leviää ympäri noin 120-neliöistä taloa.

–  Pattereita ei tarvitse pitää päällä, leivinuunilla päästään pitkälle, Kirsti Mäkinen kertoo.

Joulunodottelulle nimenomaan takkahuone ja sen tuli ovat ihan oma lisänsä. Takan edustalla saattaa takkatulen seestyessä palaa kynttilöitä ja Kirsti istuu tulta tuijottamassa ja nauttimassa rauhasta ja siitä tunnelmasta, minkä elävä tuli tuo.

Kolmen tulisijan talossa on iso etu, jos asujat pitävät polttopuunteosta. Mäkiset tunnustavat, että polttopuiden tekeminen on heille mieluista hyötyliikuntaa.

–  Se on vaan niin hyvää hyötyliikuntaa. Ja mikäs tässä kun olen jo lapsena leivinuuniin tottunut, Kirsti Mäkinen sanoo.

Hänellä on kokemusta puulla lämmityksestä myös työn puolesta, sillä hänen ensimmäinen työpaikkansa Outokummussa oli Sätöksen terveystalon siivooja-talonmiehenä. Siellä keskuslämmityskattilaan sai latoa metrisiä halkoja.

Vuoden aikana polttopuuta 1956 rakennetussa talossa menee kymmenisen mottia, ja siitä joka ilta lämpiävä sauna vie osansa.

Mäkiset tekevät itse polttopuut. Juhani kertoo, että lähiseudulla on mukavasti metsäsavottoja, joista saa tekopalkalla ottaa hakkuilta jääneet puut. Mäkiset suosivat lämmittäessään koivua ja leppää.

–  Koivun lämpöarvo on hyvä, sitä kuluu talvella. Monta kertaa saa lämpimän, kun itse puut tekee, pilkkoo, pinoaa ja kantaa sisälle, Jussi Mäkinen sanoo hymyillen.

Kirsti Mäkisen lapsuudenkodin leivinuuni lämpeni Taivalkoskella Kainuussa. Sen tulisella arinalla hänen äitinsä paistoi ohuet ohrarieskat, jotka juuri ja juuri kävivät arinalla, ja ne olivat ja ovat edelleen Ne Maailman Parhaat Rieskat. Sitten oli ruisleipien vuoro. Jälkilämmössä valmistui porokäristystä ja monenmoista uuniruokaa.

Pohjois-Karjalassa asuessa poroakin Mäkisillä syödään, mutta käristyksen lisäksi uunissa valmistuu myös karjalanpaisti, ja se hautuukin hyväksi leivinuunissa. Kaalilaatikot, hernekeitto, uuniperunat, perunalaatikot ja erilaiset kiusaukset ovat talviajan helppoa uuniruokaa.

–  Haaskuutahan se olisi, jos lämpimän uunin jättäisi hyödyntämättä. Ja uuniruoka on vielä niin helppoa ja huoletonta valmistaa, Kirsti Mäkinen kertoo talon talvisesta ruokahuollosta.

–  Ja koska Jussi käy niin paljon Juojärvellä kalassa, niin meillä on usein uunikalaa, kuhaa ja muikkua, sen mukaan mitä on saatu.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä