Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Dannenberg

Täällä Pohjantähden alla

Seulaset eli Plejadit on yli 400 valovuoden päässä sijaitseva avoin tähtijoukko Härän tähdistössä. Tähtikuvioiden tunnistaminen on hyvä aloittaa tähtikartan avulla. Kuva: Otto Huhta Seulaset eli Plejadit on yli 400 valovuoden päässä sijaitseva avoin tähtijoukko Härän tähdistössä. Tähtikuvioiden tunnistaminen on hyvä aloittaa tähtikartan avulla. Kuva: Otto Huhta
Maaginen hetki on tähän aikaan vuodesta Joensuussa puoli viiden maissa iltapäivällä. Se, kun sininen hetki alkaa idästä lähtien hitaasti muuttua mustaksi ja pakkaskirkkaalle taivaalle ilmestyvät ensimmäiset tähdet. Yksi kerrallaan, kirkkaimmista yhä himmeämpiin, kunnes lopulta menee laskuissa sekaisin.

Jotkut herkistyvät tähtitaivaan alla runollisiksi. Toiset heittäytyvät filosofisiksi ja alkavat pohtia maailmankaikkeuden käsittämättömiä mittasuhteita. Ja kolmannet haluavat tietää yllään avautuvasta maailmasta kaiken mahdollisen.

–  Näen tähtitaivaan oikeastaan luontona isossa mittakaavassa. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut kaikesta luonnosta, ja avaruus on luontoa, johon koko planeettamme mahtuu, kuvailee joensuulaisen tähtitiedeyhdistys Seulasten puheenjohtaja Otto Huhta.

Jos haluaa ymmärtää yllään kaartuvasta avaruudesta jotain, niin hyvä tapa aloittaa on tähtikuvioiden tunnistaminen tähtikartan avulla.

–  Linnunrata erottuu nyt hyvin, kunhan on kunnolla pimeää. Ja esimerkiksi Joutsenen tähdistö näkyy nätisti korkealla taivaalla, Huhta kertoo.

Oppaaksi hän suosittelee vaikkapa Suomen tähtitieteellisen yhdistuksen Ursan nettisivuilta löytyvää tähtikarttaa, joka ei ehkä ole kaunein mahdollinen mutta toimii erinomaisesti. Kun siihen syöttää paikkakunnaksi Joensuun sekä oikean päivämäärän ja kellonajan, se näyttää, millainen tähtitaivas on juuri sillä hetkellä.

–  Ja jos siihen laittaa tulevan ajankohdan, voi katsoa ennakkoon, mitä taivaalla on myöhemmin näkyvissä, Huhta vinkkaa.

Tähtikartan avulla voi tutustua myös planeettoihin. Ajankohta onkin juuri nyt siihen erityisen otollinen, sillä kaikki planeetat voi nyt nähdä yhden päivän aikana. Osa niistä näkyy iltataivaalla, osa yöllä ja osa aamulla, mutta kaikki melko matalalla etelän suunnalla.

Planeetoista Venus on helppo havaita ilman apuvälineitäkin. Se ”seuraa Aurinkoa” eli näkyy läntisellä taivaalla kirkkaana auringonlaskun aikoihin mutta laskee horisontin taakse pian Auringon jälkeen.

Paljain silmin voi nähdä myös Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen, mutta muiden planeettojen bongailuun kannattaa varautua kiikareilla tai kaukoputkella. Aloittelijalle Huhta suosittelee ensisijaisesti tavallisia kiikareita, jotka ovat edullinen ja monipuolinen vaihtoehto.

–  Jos kaukoputkea tai jotain muuta hienompaa alkaa kaivata, kannattaa ehdottomasti liittyä seuran jäseneksi. Kymmenen tai viidentoista euron vuosimaksulla pääsee kokeilemaan ja käyttämään monen tonnin laitteita.

Seulasissa myös opastetaan mielellään aloittelijoita niin laitteiden käytössä, havaintojen tekemisessä kun tähtivalokuvauksessakin. Kamerat alkavat Huhdan mukaan nykyään olla niin hyviä, että edullisemmillakin välineillä saa otettua laadukkaita kuvia.

Taivaalle kannattaa Huhdan mukaan tähyillä esimerkiksi 24. ja 28. marraskuuta, jolloin Venus ja Jupiter ovat iltataivaalla hyvin lähellä toisiaan. Jälkimmäisenä iltana niiden kaverina on myös Kuu.

–  Kun silloin näkee Venuksen, löytää helposti myös Jupiterin. Näyttää hienolta, kun on paljon tavaraa yhdessä kasassa.

Tähdenlentoja on säiden salliessa hyvä bongailla marraskuun 18. päivän tienoilla, jolloin Leonidien tähdenlentoparvi tuo niitä runsain mitoin. Revontulien havaitsemisessa taas voi hyödyntää Ilmatieteen laitoksen revontuliennusteita.

Tähtitieteellinen harvinaisuus puolestaan on tarjolla ensi maanantaina 11. marraskuuta, kun iltapäivällä juuri ennen auringonlaskua nähdään Merkuriuksen ylikulku. Se tarkoittaa, että Maasta katsoen Merkurius kulkee Auringon editse ja näkyy siluettina Aurinkoa vasten. Seuraavan kerran vastaava ilmiö nähdään vasta vuonna 2032.

–  Mutta aina kun katsoo Aurinkoa, pitää olla hyvin varovainen. Jo parissa sekunnissa voivat silmät vaurioitua pysyvästi, Huhta tähdentää.

Siksi sään suosiessa kannattaakin hankkiutua maanantaina kello 14:n aikoihin Jakokosken tähtitornille, jossa yleisö pääsee seuraamaan ylikulkua turvallisesti.

Iltakuuteen mennessä viimeinekin sininen häivähdys on väistynyt pimeyden tieltä. Tosin tähtiharrastajan näkökulmasta ei yllättäen enää eletäkään vuoden pimeintä aikaa.

  Kun tulee lunta, niin heti on valoisampaa, Otto Huhta muistuttaa.

Pilkkopimeässä lumi ei tietenkään vaikuta, mutta esimerkiksi kaupungin valosaasteen se moninkertaistaa.

Kannattaako tähtiä sitten yrittääkään tähyillä kaupungin valoissa? Kyllä kannattaa, Huhta vakuuttaa.

–  Heti kun pääsee vähänkin lamppujen alta pois, alkaa tähtiä näkyä.

Joensuun keskustan Ystävyydenpuistossa valot loistavat sen verran kirkkaina, että Linnunrataa Huhtakaan ei erota, vaikka tietää tarkalleen, missä sen hohtavan valonauhan pitäisi kulkea. Sen sijaan yksittäisiä tähtiä alkaa erottua heti kun silmät hieman tottuvat pimeyteen.

Lähes suoraan pään päällä näkyy W:n muotoinen Kassiopeia. Pohjoiselta taivaalta erottuu Otavan tuttu muoto, ja sen ”perälautaa” jonkin matkaa ylöspäin seuraamalla löytyy Pohjantähti.

Eteläiseltä taivaalta Huhta puolestaan osoittaa niin sanotun kesäkolmion, jonka kärkinä ovat kolme kirkasta tähteä: ylimpänä Joutsenen tähtikuvioon kuuluva Deneb, alakulmissa Lyyran tähdistön Vega ja Kotkan Altair.

Niiden perusteella voi alkaa asemoida muita lähitähtiä paikalleen tähtikartalle. Ja siinähän riittää tekemistä  –  tässä harrastuksessa on kirjaimellisesti vain taivas rajana.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä