Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Hämärän hyssyssä on tilaa tunnelmoida

Insomniumin uutuus on ollut Levy-Eskojen asiakkaiden mieleen tänä syksynä. Hyvältä se on kuulostanut myös kauppias Marko Kinnusen mielestä. Kuva: Tiina Sormunen Insomniumin uutuus on ollut Levy-Eskojen asiakkaiden mieleen tänä syksynä. Hyvältä se on kuulostanut myös kauppias Marko Kinnusen mielestä. Kuva: Tiina Sormunen
Jos meneillään olevassa vuodenajassa on jotain positiivista, Levy-Eskojen yrittäjälle Marko Kinnuselle se on lumi.

Muutoin ei ole hurraamista, Kinnusen mielestä syksy on kaikista pahin vaihe. On kosteata, pimeätä eikä minnekään näe.

–  Kun lähdet töihin, on pimeätä, kun lähdet töistä, on pimeätä, Kinnunen täsmentää.

On kuitenkin paikka, jonne syyspimeys tai mitkään muut vuodenaikahömpötykset eivät yllä: Kinnusen levyhylly. Sieltä hän valikoi kuunneltavaa hyvin kausiluonteisesti ja välillä summamutikassa, fiilispohjalta. Tällä hetkellä meneillään on jo kesällä alkanut putki norjalaista kirkonpolttoheviä, Immortalia ja Emperoria, mutta ihan yhtä hyvin levysoittimeen voi päätyä vaikka Topi Sahaa tai Metallicaa.

Jos vuodenaika vaikuttaisi Kinnusen musiikkivalintoihin, hän kallistuisi näin marraskuussa suomalaisen melankolian puoleen. Topi Sorsakoskea ja Sentencediä Kinnunen pitää tunnelmiltaan syksyyn kaikin puolin sopivilta, vaikka molemmat ovatkin hieman ristiriitaisia valintoja.

–  Että kannattaako pimeällä kuunnella Sentencedin lauluja itsemurhasta tai viinan pahuudesta, Kinnunen miettii.

Melko synkeältä vaikuttaa Levy-Eskojen asiakaskunnankin tämänhetkinen maku syksyn uutuuslevyjen menekin perusteella. Eniten kysyntää on ollut death metallin uranuurtajan, joensuulaisen Insomniumin tuoreimmalla albumilla, Heart Like a Grave sekä vaalalaisen masennuspopduon Maustetyttöjen debyytillä, Kaikki tiet vievät Peltolaan.

–  Sitten on Andy McCoyn uusin, ainakin ennakkotilausten perusteella. Tukkuri jo ilmoitti, että sieltä ovat kaikki vinyylit myyty loppuun, Kinnunen lisää.

Mielenkiintoa saattavat herättää myös Nick Cave & The Bad Seeds -yhtyeen Ghosteen sekä Leonard Cohenin postuumisti julkaistava Thanks For The Dance. Molemmat ilmestyvät marraskuussa.

Ja sitten on se joululevysesonki, jonka Kinnunen korkkasi kesken Karjalan Heilin haastattelun.

–  Se oli ihan virallisesti tämän vuoden ensimmäinen joululevy, mikä nyt meni tänään, 4. marraskuuta, hän naurahtaa.

Kinnunen itse ei joululauluista niin perusta, niitä hän ei kuuntele edes jouluna. Paitsi kaupoissa.

Musiikkipedagogi AMK, äänellä itkijä Emilia Kallonen on syksyn suhteen eri linjoilla kuin Kinnunen. Kallonen viihtyy syksyssä, koska kesän jälkeen syksyn viileä raikkaus tuntuu iholla, on helppo hengittää ja sitten ovat tietysti ne kaikki värit. Hän viihtyy myös lahoavassa syksyssä, jossa tuoksuu maa ja mätänevät lehdet.

Pimeys totta kai väsyttää myös Kallosta, mutta jos ”hämärän hyssylle” on mahdollista antaa tilaa, sekin on hänestä mukavaa. Pimeyden painaessa päälle hän kääriytyy mielellään syvemmälle hiljaisuuteen ja pimeyteen, joko musiikin säestyksellä tai ilman. Valoisuutta Kallonen ei kaipaa silloin edes musiikilta, ainoastaan tunnelmointia kynttilän valossa.

Hän on huomannut, että on tiettyjä levyjä, jotka liittyvät tunnelmaltaan syksyyn. Yksi sellainen on argentiinalainen tangolevy, joka on Kalloselle ehdoton loka-marraskuun soundtrack.

–  Tässä on sattumoisin kansikin sellainen, että vettä lösyää ja on harmaata. Tällä soittaa bandoneónisti ja kitaristi, tämä on tällainen duolevy, nykytangoa kahden muusikon voimin. Enempää en heistä osaa kertoa, sillä ostin levyn Levy-Eskoilta sattumanvaraisesti ajatuksella tämä näyttää hyvältä, ja se olikin huippuhyvä, hän summaa.

Maatuvaan syksyyn sopivat myös itkuvirret. Kallonen työstää parhaillaan teosta, jonka tiimoilta hän käsittelee kuolemisen teemaa monelta eri kantilta. Ajankohta lienee inspiroiva, sillä marras-sana viittaa yleensä kuolemaan.

Lapsille ja aikuisille musiikkia tekevällä Ville Karttusella vuodenaikaan kytkeytyvään musiikkiin liittyy usein henkilökohtaisia muistoja. Jotkut levyt tai kappaleet assosioituvat vaikkapa syksyyn ihan vain sen takia, koska hän on aikanaan kuunnellut niitä syysaikaan. Levyjen sisältö ei välttämättä viittaa millään tavalla vuodenaikaan.

Pelkästään yhden tietyn levyn poimiminen on Karttusesta sietämättömän vaikeaa, mutta lopulta hän valitsee Noitalinna Huraa! -yhtyeen kokoelmalevyn Riittäähän noita linnassa.

Siihen liittyy voimakkaita muistoja syksyltä 2002.

–  Sitä kuunnellessani olin uuden elämänvaiheen alussa. Olin muuttanut isän luota omilleni edellisen vuoden marraskuussa ja aloittanut kirjallisuuden opinnot Joensuun yliopistolla. Olin oman aikuisen elämäni rakentamisen alkuvaiheessa.

–  Tuolloin elämään kuului muun muassa puolukkasurvoksella ryyditettyjä kaurapuuroaamiaisia, polkupyöräilyä Utran yksiöstä yliopistolle ja monien uusien ystävyyssuhteiden syntymisiä. Kaikki nuo asiat nousevat nytkin kirkkaina mieleen, kun laittaa Noitalinna Huraa!:n musiikkia soimaan, hän muotoilee.

Karttunen myöntää, että eri vuodenaikoina tulee kuunneltua erilaista musiikkia. Osaltaan siihen saattaa vaikuttaa valon määrän vaihtelu, ja Kallosen tavoin myös Karttusen tekee mieli hiljentyä ja vetäytyä pimeänä vuodenaikana, jolloin kuunneltavaksi valikoituva musiikki on usein rauhallista sorttia.

Jossain elämänvaiheessa pimeä aika tuntui Karttusesta pakolliselta pahalta, mutta nykyisin hän löytää myös siitä paljon kauneutta.

–  Tähän vuodenaikojen hyvien puolien löytämiseen liittyy osittain myös pari viikkoa sitten Spotifyssa julkaistu uusi kappaleeni Puolukkapuuronpunainen taivas, jossa kuvataan syksyn kiehtovuutta vuodenaikana. Syksyn ei tarvitse olla pelkkää alakuloa, ja kaihokin voi olla kaunista, Karttunen pohtii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä