Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari lappalainen

Yksikin puu voi nostaa ison polemiikin

Kaisa Vainio (vasemmalla alempana), Aino Korrensalo (vasemmalla ylempänä) ja Eeva-Stiina Tuittila ovat mukana luomassa uutta tiedettä ja taidetta yhdistelevää tutkimusmenetelmää. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen Kaisa Vainio (vasemmalla alempana), Aino Korrensalo (vasemmalla ylempänä) ja Eeva-Stiina Tuittila ovat mukana luomassa uutta tiedettä ja taidetta yhdistelevää tutkimusmenetelmää. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen
Vapaudenpuiston puiden kaataminen herätti ihmisissä voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan, ja samankaltaista keskustelua käydään pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi monissa taloyhtiöissä ja pihapiireissä  –  eikä Vapaudenpuisto ole suinkaan ainoa kaupunkipuisto, jonka muokkaaminen on aiheuttanut sanaharkkaa.

Miksi puut herättävät ihmisissä niin voimakkaita tunteita?

– Vapaudenpuiston tapauksessa eri osapuolet tulevat puhuneeksi usein eri asioista. Ne, jotka ovat olleet päättämässä puidenkaadosta, puhuvat siitä, ovatko puut lahoja, millaisia mittauksia niille on tehty ja millaisia puita tilalle istutetaan, aloittaa tutkijatohtori Aino Korrensalo Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolta.

– Puhe on rationaalista, järkiperäistä. Ne, joille puut ovat olleet tärkeitä, ovat puolestaan puhuneet enemmän tunteista, muistoista ja kokemuksista. Osapuolet puhuvat ikään kuin toistensa ohi tällaisissa tilanteissa, Korrensalo jatkaa.

Nyt ihmisten suhdetta puihin tutkitaan syvällisemmin Koneen Säätiön rahoittamassa Itä-Suomen yliopiston nelivuotisessa Puut lähellämme -tutkimushankkeessa, jossa metsätieteilijät, kulttuurintutkijat ja taiteilijat perehtyvät ihmisten ja puiden väliseen arkeen, tunteisiin ja piirteisiin.

– Tavoitteenamme on tuoda näkyväksi, kuinka voimakkaasti ihmiset voivat kokea yksittäisiin puihin liittyvät asiat, jotta päätöksentekijöillä ja virkamiehillä olisi enemmän välineitä käsitellä asiaa, Korrensalo toteaa.

– Jotta se ei tulisi virkamiehille aina niin suurena yllätyksenä, että kuinkas ne ihmiset nyt noin voimakkaasti reagoivat, tutkimushankkeen johtajana toimiva metsämaatieteen professori Eeva-Stiina Tuittila lisää.

Suomalaisten suhdetta metsiin tutkitaan paljon, mutta tutkimus suhteesta yksittäisiin puihin on alussa. Tutkimuksesta saatava tieto lisää kulttuurista ymmärrystä puiden merkityksistä, ja tietoa voidaan käyttää tulevaisuudessa kaupunkisuunnittelussa, viheralueiden hoidossa ja metsäsuunnittelussa.

Verrokkina tutkimuksessa toimii Hollanti, joka on kulttuurisesti riittävän lähellä Suomea, mutta jossa metsiä ei ole juurikaan jäljellä.

– Odotamme jännityksellä, eroavatko ihmisten suhteet puihin siellä, vai löytyykö niistä samankaltaisuuksia, Tuittila kertoo.

Tutkimushanketta varten verkkoon on avattu kyselylomake, johon toivotaan vastauksia ihmisiltä ympäri Suomea. Kyselylomakkeessa tiedustellaan muun muassa, onko erityisiä puita olemassa, ja millaisia ominaisuuksiaerityisissä puissa on.

– Otamme mielellämme vastaan myös sellaisia vastauksia, joissa ihmisillä ei ole mitään erityisen tärkeää puuta. Olisi kiinnostavaa tutustua siihen, millaisia nämä ihmiset ovat, Aino Korrensalo toteaa.

Puut lähellämme -tutkimuksessa luodaan luonnontieteitä, humanistisia tieteitä ja taidetta yhdistämällä uusi tutkimusmenetelmä puihin liittyvien tunne- ja merkityskokemusten selvittämiseksi. Kyselylomakkeella saatavien vastausten ohella tutkimuksessa perehdytään muun muassa suomalaiseen kirjallisuuteen ja siinä esiintyvään luontoon ja puihin, minkä lisäksi tehdään myös haastatteluja, kuvataan ihmisiä ja puita yhdessä ja jopa äänitetään puita.

– Me tavallaan rikomme perinteisiä tieteenalan rajoja, sillä yleensä jotakin tutkitaan vain yhden tieteenalan näkökulmasta, kertoo hankkeessa niin ikään tutkijana toimiva, taustaltaan kulttuuriantropologi ja nyt nuorempana tutkijana Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla toimiva Kaisa Vainio.

Aino Korrensalon mukaan kyselylomakkeen kautta on jo noussut esille joitakin mielenkiintoisia seikkoja.

– Monelle puihin liittyy esimerkiksi ylisukupolvisuutta, eli erityinen puu voi olla vaikkapa isoisän, isoäidin tai vielä aiempien sukupolvien istuttama, Korrensalo kuvaa.

Erityinen tai tärkeä puu voi usein olla esimerkiksi lapsuudesta tuttu puu, johon liittyy paljon muistoja. Eeva-Stiina Tuittilan mukaan esimerkiksi Vapaudenpuiston remontti on voinut herättää erityisen paljon tunteita siksikin, että Joensuun keskusta on kokenut viime aikoina paljon nopeita muutoksia, ja ihmiset kaipaavat pysyvyyttä ja tuttuutta.

– Tori muuttui, kauppahalli purettiin ja koko kaupunki on muuttunut muutenkin paljon, vaikka moni asia onkin mennyt parempaan suuntaan, Tuittila toteaa.

Parhaimmassa tapauksessa Puut lähellämme -tutkimus auttaa jatkossa virkamiestyössä toimivia antamaan enemmän tilaa keskustelulle ja muutosten herättämille tunteille.

– Virkamiehet ovat tietenkin vain yrittäneet tehdä puiston paremmaksi, joten he eivät ehkä ymmärrä sitä, että ihmiset eivät välttämättä kaipaakaan parempaa, vaan jotakin tuttua, joka säilyy, Vainio summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä