Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Some-kissoille sataa peukkuja

Twin Peaksia Hertan kanssa. Kuva: Julius ja Maisa Kuutonen Twin Peaksia Hertan kanssa. Kuva: Julius ja Maisa Kuutonen
Joensuulainen Maisa Kuutonen on innoissaan kahdesta kissastaan, Hertta Irmeli Mieleisestä sekä Martta Ester Lellikistä. Tai korjataan saman tien: todella innoissaan.

Lokakuun alussa Maisa päätti perustaa kissakaksikolle oman Facebook-ryhmän, jottei hän täyttäisi omaa sosiaalisen median ilmoitustauluaan kissa sitä, kissa tätä ja kissat tuota hei -uutisilla. Tiedossa kun on, etteivät ihan kaikki hänen kavereistaan ole Hertasta ja Martasta yhtä kiinnostuneita. Muutamat kuitenkin ovat, ja heitä varten hän alkoi päivittää kissojen arkisia ja analyyttisiä kuulumisia niiden omassa ryhmässä.

Viisi päivää myöhemmin näitä seuraavia ja tykkääviä kavereita olikin jo 500.

–  Olin oikeasti ihan paniikissa jo kolmenkymmenen jälkeen, että mistä näitä ropisee, Maisa muistelee.

Maisa on lähtöisin kodista, jossa on aina ollut vapaasti ulkoilevia kissoja. Liperissä maaseudulla varttuneena hän piti luontevana, että kissat ovat ulkona ja hiirimetsällä. Ajatuskin sisäkissasta ja vielä omasta sellaisesta tuntui vieraalta.

Niinpä hän päätti tarjoutua yhdessä miehensä Juliuksen kanssa sijaiskodiksi kotia etsivälle kissalle.

–  Ajattelin niin, että jos otamme sijoituskotikissan, se ei ole minun omani, jolloin minulla ei tavallaan ole sisäkissaa, Maisa taustoittaa.

Viime maaliskuussa Kuutosten kerrostaloasuntoon muutti Joensuun eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin tullut Hertta yhdessä veljensä kanssa. Noin neljän kuukauden ikäinen Hertta oli aluksi äärimmäisen arka, toisin kuin reipas ja sosiaalinen veljensä.

Aluksi Hertta oli hyvin riippuvainen veljestään, ja ne kulkivat koko ajan perätysten kuin majakka ja perävaunu. Hertan arkuuden takia sisaruksille etsittiinkin vain yhteistä kotia.

Hertan lämmettyä Kuutosille se ei kaivannut enää veljensä turvaa, ja he tulkitsivat muutoksen niin, että sisarukset voisi sittenkin erottaa. Hertan veli löysikin nopeasti kodin. Niin teki myös Hertta, sillä Kuutosille kävi vanhanaikaiset ja sijaiskotikissasta tuli oma kissa.

Yhteen kissaan lemmikkien määrä oli myös jäämässä, sillä hiekkalaatikkorallin suhteen herkkä Maisa epäili, ettei heidän kylpyhuoneeseensa mahtuisi kuin yksi kissanvessa. Sinne mahtuikin kaksi.

Hyvä niin, sillä samoihin aikoihin, kun Hertta veljineen saapui Kuutosille, Maisa oli huomannut Susirajan eläinkotiyhdistyksen Facebook-sivulta ilmoituksen neljävuotiaasta Martta-kissasta.

–  Katsoin, että voi jumaliste kun on kaunis kissa. Terve, leikattu, sirutettu, rokotettu ja madotettu. Olin varma, että kissa ei pitkään sijaiskodissa homehdu. Ainut vain, että se on tosi arka, Maisa lisää.

Puoli vuotta myöhemmin joensuulainen Sanna Ryhänen päivitti eläinkotiyhdistykselle uusia kuulumisia sijaiskotikissastaan Martasta, joka oli edelleen kotia vailla. Maisa vihjaisi Martasta Juliukselle, joka oli sitä mieltä, että ei missään nimessä toista kissaa. Seuraavana päivänä Maisa näytti Juliukselle kuvan Martasta ja sen hämmentävän vihreistä silmistä.

Pari päivää myöhemmin, keskiviikkona 2. lokakuuta Martta muutti Kuutosille. Seuraavana päivänä Hertta ja Martta liittyivät Facebookiin.

Miksi Hertan ja Martan somepäivitykset keräsivät niin nopeasti laajan ystäväpiirin, ymmärtää vilkaisemalla kaksikolle omistettua ryhmää.

Se sisältää toki söpöjä kissakuvia ja -videoita, mutta myös humoristisia ja analyyttisiä, pakinatyylisiä huomioita kissojen toilailuista, poppanaliinakiistasta ja toisiinsa tutustumisesta. Kuvat ovat pääsääntöisesti Juliuksen ottamia, Maisa runoilee jutut nettiin.

Päivitysten sisällöt Maisa pyrkii pitämään äärimmäisen korrekteina. Hänellä itsellään on musta ja raju huumorintaju, mikä ei sovi kissa-aiheisiin päivityksiin lainkaan.

–  Ei voi revitellä ihan älyttömiä, koska ihmiset voivat loukkaantua. En missään tapauksessa halua provota ihmisiä omien kissojeni kustannuksella, koska se olisi vain tosi tyhmää.

–  Hassuja juttuja voi laitella, mutta ei esimerkiksi poliittisia tai uskonnollisia. Ryhmä on vain kissojen omia pöllöilyjä varten. Päätin myös, etten saa provosoitua muiden ihmisten kommenteista. Tuollaisen sivun pyörittämiseen täytyy suhtautua ihan omalla tavallaan, Maisa kertoo.

Hertan ja Martan saama somepalaute on ollut niin positiivista, että Maisaa itkettää lähes viikoittain. Kehuja tulee niin teksteistä, kuvista kuin kissoistakin. Kun Maisa piti jokin aika sitten neljän päivän tauon Hertan ja Martan kuulumisten päivittämisestä, hän sai heti viestin, että hei, mitä kissoille kuuluu?

–  Palaute on tuntunut hirveän hyvältä. Varsinkin kun netistä on niin paljon negatiivisia kokemuksia, tahallista ja tahatonta provosoitumista. Tuo on vain niin yltiöpositiivista ja paljon sydämiä, Maisa kuvailee.

Hertalla ja Martalla on myös Instagram-tili, jota Julius päivittää. Se sisältää kaikki ne muut kuvat, joita kissojen Facebook-ryhmässä ei ole. Materiaalia riittää, sillä pariskunta räpsii kuvia kissoista päivittäin.

Karjalan Heilin haastattelu kiinnostaa kissakaksikosta ainoastaan Herttaa, joka käy nuuhkimassa vieraalta sukat ja kengät. Martta sen sijaan haluaisi pysyä medialta piilossa sohvan takana, eikä se innostu yhtään, kun sitä käydään kurkkimassa kuvausmielessä.

Huomattavasti arempi Martta oli silloin, kun Maisa kävi tutustumassa siihen Ryhäsen luona. Kotiehdokas makasi lattialla mahallaan ja katseli sängyn alle, Martta mulkoili takaisin.

–  Sen Martasta huomasi heti, että se on kiltti kissa. Kun laitan käden lähelle, se ei sähise eikä murise. Näkisin, ettei Martalla ole väkivaltakokemuksia, se on vain ollut huomiota vailla, Maisa miettii.

Molemmat kissat olivat päätyneet eläinsuojeluyhdistykselle alun perin eläinsuojelutapauksina, joten Kuutoset eivät tiedä tarkalleen niiden taustoista. Sen verran kuitenkin, että he ovat pystyneet tarjoamaan Martalle mahdollisimman stressittömän ja turvallisen ympäristön. Hyvin pitkälti se on tarkoittanut sitä, että Martta on saanut vain olla. Reilussa kuukaudessa kissa onkin reipastunut paljon, mistä Kuutoset kiittelevät ennen kaikkea Herttaa. Äskettäin yksivuotissyntymäpäiviään juhlistanut punavalkea somejulkkis on lähestynyt Marttaa hyvin hienovaraisesti tämän arkuutta kunnioittaen.

Jos Maisa aiemmin ajatteli, ettei kissan ole luonnollista elää neljän seinän sisällä sisäkissana, omien kissojensa myötä hän on oikaissut näkemystään.

–  Ei näistä kumpikaan näytä kärsivän tippaakaan. Ne ovat olleet ihan minun omia ennakkoluulojani ja kuvitelmia. Enemmän on siitä kiinni, että kissoilla on tarpeeksi virikkeitä ja turvallinen olo.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä