Julkaistu    |  Päivitetty 
Heikki Tarma

Vapaudenpuisto on aina herättänyt kiivaita intohimoja

Vuonna 1919 ”ränsistyneeksi ryteiköksi” muuttunut puolivuosisatainen Vapaudenpuisto pistettiin remonttiin. Tältä siistitty Vapaudenpuisto näytti 1950-luvulla. Kuva: Simo Lasaroffin arkisto Vuonna 1919 ”ränsistyneeksi ryteiköksi” muuttunut puolivuosisatainen Vapaudenpuisto pistettiin remonttiin. Tältä siistitty Vapaudenpuisto näytti 1950-luvulla. Kuva: Simo Lasaroffin arkisto
Malakias Mustonen kirjoitti sanomalehti Karjalaisessa artikkelin vuonna 1919, josta käy ilmi, että samat ongelmat vaivasivat kaupunkilaisia jo silloin.

Puistohan oli olemassa jo vuonna 1863. Puistoalue oli erotettu varsinaisesta torista, aidattu ja puiston ympärille oli istutettu koivuja. Puistossa sai kasvaa rauhassa puuta ja pensasta eikä siihen juuri kiinnitetty huomiota.

Malakias Mustonen kirjoitti lehdessä: ”Kokouksessa syyskuussa on puistolautakunta tehnyt päätöksen ryhtyä toimenpiteisiin kauniin kaupungintalomme ympäristön saattamiseksi puistopiirustusten mukaiseen kuntoon.”

Mustonen kirjoitti edelleen: ”On ehkä hyvin vaikeaa ja kallista ruveta noin puolen vuosisadan vanhoja puistojamme uusimaan, mutta luulisi, että niistäkin saataisiin pienin kustannuksin kauniita puistikkoja.”

Mustosen mukaan puiston uusiminen on ollut rahasta kiinni eikä ryteikköjen raivaamiseen ja polkujen kunnostamiseen löytynyt mistään rahaa.

Malakias Mustosella näytti olleen valmis suunnitelma puiston kaunistamiseksi, sillä hän ehdotti, että syksyllä tehtäisiin kukkapenkkejä ja keväällä kylvettäisiin kaikenlaisia kukansiemeniä.

Aikansa kasvettuaan ne antaisivat monenvärisen loiston ränsistyneelle puistolle. Näin puistoissa kävelevät ja siellä istuvat saisivat nauttia väriloistosta.

Mustonen ehdotti vielä, että puistoon hankittaisiin selkänojallisia penkkejä, samanmallisia kuin esimerkiksi Helsingissä on. Tämä hankinta maksaisi, mutta raskaiden kunnallisverojen rasittamat kaupunkilaiset olisivat ne ansainneet.

Malakias Mustonen esitti vielä toiveen: ”Kunpahan arvoisa puistolautakunta ja valtuustomme ottaisi sanasta vaarin, sillä mikä yllä on sanottu, on luultavasti viisautta.”

Malakias Mustosen toive toteutui ehkä paremmin kuin hän uskalsi edes odottaa. Tuosta ”Nelinurkkapuistosta” tuli vuonna 1924 Vapaudenpuisto ja siihen sijoitettiin Yrjö Liipolan Vapaudenpatsas, tasoitettiin käytävät, istutettiin värikkäitä kukkia ja hankittiin selkänojalliset puistonpenkit. Puistosta tuli näyttävä kaupungintaloa korostava keidas.

Nyt 2000-luvulla meillä on käyty uusi totinen taistelu ja kamppailu Vapaudenpuistosta.

Todennäköisesti aika unohduttaa myös tämän mittelön.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä