Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Tärkeintä on aito kohtaaminen

Joskus oman polun löytyminen vaatii aikaa. Etsivää nuorisotyötä tekevä yhteisöpedagogi Jemina Markkanen ehti tehdä lukion jälkeen useita eri alan töitä au pair -vuodesta asiakaspalveluun ennen kuin kirkastui, että hän haluaa työskennellä nuorten ja nuorten aikuisten kanssa.  Kuva: Tiina Sormunen Joskus oman polun löytyminen vaatii aikaa. Etsivää nuorisotyötä tekevä yhteisöpedagogi Jemina Markkanen ehti tehdä lukion jälkeen useita eri alan töitä au pair -vuodesta asiakaspalveluun ennen kuin kirkastui, että hän haluaa työskennellä nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Kuva: Tiina Sormunen
Nuoren polku etsivää nuorisotyötä Polvijärvellä tekevän Jemina Markkasen, 30, juttusille on moninainen. Joskus nuoret ottavat itse häneen yhteyttä viestillä tai puhelimitse, kun mieltä askarruttaa jokin konkreettinen pulma. Nuori voi miettiä esimerkiksi omilleen muuttoa tai raha-asiat tai opiskelukuviot voivat huolettaa.

Toisinaan etsivän nuorisotyön ilmoituksia tulee myös verkostojen, kuten esimerkiksi Te-palveluiden kautta. Silloin ilmoituksen tehnyt asiantuntija on arvioinut, että nuori voisi hyötyä nuorisotyöntekijän tarjoamasta tuesta. Usein hän on varmistanut nuorelta etukäteen, voiko tämän tiedot välittää eteenpäin Markkaselle.

– Ja sitten on lakiin perustuvia ilmoituksia. Oppilaitokset ilmoittavat, kun opinnot keskeytyvät tai opinto-ohjaaja ilmoittaa, jos peruskoulun jälkeen nuori on jäänyt ilman opiskelupaikkaa. Myös Puolustusvoimilta tulee ilmoituksia, Markkanen taustoittaa.

Nuoren ja Markkasen yhteistyö alkaa tapaamisella. Sitä ei ole pakko sopia Markkasen piskuiseen toimistoon Vaparille, vaan hän liikkuu mielellään muuallekin. Sitten, kun sopiva paikka on löytynyt, Markkanen miettii yhdessä nuoren kanssa, mihin tämä toivoo tukea ja apua ja miten nuorisotyöntekijä pystyy asiassa auttamaan.

– Siitähän tämä lähtee rakentumaan. Tämä on vapaaehtoista, maksutonta ja luottamuksellista aina, Markkanen listaa.

Tärkeintä nuorisotyössä on hänen mukaansa kohtaaminen; että kysytään, mitä nuorelle kuuluu ja ollaan aidosti kiinnostuneita. Kuljetaan rinnalla niin isoissa kuin pienissäkin asioissa.

Ensimmäisillä tapaamiskerroilla harva haluaa lähteä purkamaan niitä kaikista syvimpiä ja vaikeimpia tuntojaan, mutta vähitellen, kun on enemmän luottamusta ja tuntemusta, on helpompi avautua.

– Silloin avautuu ehkä myös uusia asioita, joita ei ihan alussa ole millään tavalla käsiteltykään, Markkanen tietää.

Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, joka on tarkoitettu alle 29-vuotiaille nuorille.

Tavoitteena on tarjota heille mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin.

Eniten Markkaselta on kaivattu tukea tulevaisuuden suunnitteluun. Myös raha- ja asumiskuvioiden ohella esimerkiksi virastoissa asioiminen on monelle täysin uutta.

– Monesti tilanne on sellainen, ettei nuorella itselläänkään ole selkeää tavoitetta tai suuntaa, mitä hän haluaisi alkaa tehdä. Hän kaipaa ehkä tietoa vaihtoehdoista sekä täällä Polvijärvellä että lähialueilla ja siitä, mitä tukea on saatavilla, kun haluaa funtsia, mikä se oma juttu olisi, Markkanen sanoo.

Usein epätietoisuuden taustalla ovat keskeytyneet opinnot. Nuori on lähtenyt opiskelemaan jotain alaa ja huomannut, ettei se olekaan hänen juttunsa.

– Silloin väistämättä joutuu aloittamaan tavallaan alusta. Että mikähän se sitten olisi, Markkanen kiteyttää.

Miksi tulevaisuudelle suunnan löytäminen on niin vaikeaa?

21-vuotias Elisa ei tiedä vastausta. Se vain on. Hän haluaa esiintyä jutussa pelkällä etunimellään aiheen arkaluontoisuuden takia.

Elisa päätyi pitämään lukion jälkeen välivuoden. Noin puolitoista vuotta sitten, ensimmäisen välivuoden loppumetreillä hän jutteli te-toimiston asiantuntijan kanssa puhelimitse työttömyydestään, kun tämä ehdotti Markkasen tapaamista.

Polvijärvellä ei ole te-toimistoa, ja nuorisotyöntekijän kanssa Elisa pääsisi keskustelemaan ihan kasvotusten. Hän päätti tarttua tarjoukseen.

Yhdessä Markkasen kanssa Elisa alkoi käydä läpi historiaansa. He pohtivat myös tulevaisuutta, millaisia vaihtoehtoja Elisalle voisi olla tarjolla.

Markkaselle puhuminen on Elisan mielestä ollut helppoa alusta asti.

– Hän on niin mukava ja symppis. Jemina on aina tsemppaava ja yrittää saada asioita eteenpäin, etteivät ne jää vain tekemättä, hän kiittelee.

Elisa pitää Markkaseen edelleen tiiviisti yhteyttä. Hän ei tiedä, mitä alaa haluaisi lähteä opiskelemaan. Eniten mietityttää kuitenkin se, kuinka vaikeaa kouluihin on päästä opiskelijaksi.

Elisa ei ole lainkaan innostunut nykylinjauksesta, että heti pitäisi tietää, minne haluaa saati yhteishaun ensikertalaiskiintiöstä.

– Ja sitten on se hirmu pieni koekiintiö, jonne hakee ihan kauheasti porukkaa. Tosi turhauttavaa, hän miettii.

Nyt Elisa viettää kolmatta välivuottaan, mutta edessä saattaa olla muutos. Hän oli jo vuosi sitten työkokeilussa, ja nyt hän on todennäköisesti pääsemässä työkokeiluun hevostallille.

Elisa toivoo, että tilaisuus toteutuu.

– Siten tulisi mukavaa tekemistä, ja jos ajatukset lähtisivät siitä aukeamaan, että mitä haluaisin tehdä sitten joskus, hän puntaroi.

Kaksi vuotta sitten Polvijärvellä etsivän nuorisotyöntekijänä aloittanut Markkanen ei mittaile yhteistyön pituutta tai yhteydenpidon tiiviyttä. Hän on läsnä ja tukena niin paljon kuin nuori tarvitsee.

Yhteydenpito ei lakkaa yhteistyön päättymiseen. Markkanen pyrkii kyselemään myös jälkeenpäin, mitä jo elämässään eteenpäin päässeelle nuorelle nykyään kuuluu.

– Esimerkiksi viime viikolla kävin Joensuussa erään nuoren luona, joka on sinne muuttanut. Ihan kuulumistyyppisesti näin häntä, että miten elämä Joensuussa on lähtenyt sujumaan, hän paljastaa.

Toisestakin asiasta Markkanen pyrkii luonaan käyviä nuoria muistuttelemaan.

– Vaikka yhteistyö jossain vaiheessa päättyisi, oveni on aina auki, hän alleviivaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä