Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Kulttuurista töitä - mutta miten?

Miia Jääskeläinen ja Sami Nousiainen etsivät paikkaansa kulttuuriammattilaisina. KuvaT: Pia Paananen Miia Jääskeläinen ja Sami Nousiainen etsivät paikkaansa kulttuuriammattilaisina. KuvaT: Pia Paananen
Sami Nousiainen ja Miia Jääskeläinen ovat vähän yli kolmekymppisiä joensuulaisia, joilla on toiveena elättää itsensä tekemällä töitä kulttuuri- ja taidealalla. Jääskeläinen jätti joku vuosi sitten epävarman koulunkäyntiavustajan työnsä ja opiskeli kauan haaveilemaansa käsityöammattiin sisustajaksi.

– Kun tulee taidekentän ulkopuolelta aikuisena, on opittavaa. On selvitettävä mitä kaikkea on jo, mihin kannattaisi ehkä lähteä mukaan ja missä oma osaaminen täydentyisi, Jääskeläinen kertoo.

Nousiainen kuvaa itseään mieheksi, jolla on enemmän osaamista kuin valmistuneita tutkintoja, ja päädyttyään muutama vuosi sitten näyttelijäksi Teatteri-Traktoriin hän jäi sille tielleen.

– Prekariaattista ja sirpaleista, Nousiainen luonnehtii kulttuurityöläisyyttään.

Jääskeläinen on työkokeilussa Teatteri-Traktorin ComArtLab-hankkeessa, joka auttaa kulttuuriammattilaisia löytämään oman tapansa tehdä työtään.

– Tämä sopii oman osaamisen etsimiseen ja kokoamiseen, se on tässä vaiheessa ollut tärkeää. Samalla mietin, miten voin tuotteistaa oman osaamiseni, jotta jatkossa voisin elättää itseni, Jääskeläinen miettii.

Jääskeläinen ja Nousiainen ovat tottuneet siihen, että rahoituksen etsiminen tekemiselleen on osa taiteilijan työtä. Harhan puheenjohtajana apurahojen hakeminen on Jääskeläiselle tuttua, ja nyt myös ensimmäinen oma apurahahakemus on lähtenyt.

– On iso työ opetella hinnoittelemaan oma työ. Siihen onneksi olemme työkokeilumme kautta saaneet apua, Jääskeläinen kertoi.

Nousiainen on vastaperustetun osuuskunnan jäsen. Rajatapauksen jäsenille taide on elämäntapa ja taiteilijuus on identiteetin osa. Sitä ei hälvennä se, että osuuskunnan jäsenillä on joku muu työ, he opiskelevat, ovat työkokeilussa tai tekevät jotakin muuta, mistä raha elämiseen tulee.

– Tässä pitää oppia hyväksymään arjen sirpaleisuus ja pitää kalenteri aina mukana, ettei tuplabuukkaa itseään. Ja palkatonta työtähän uuden osuuskuntamme markkinointi on vaatinut, Nousiainen kertoo.

Entäs tulevaisuus? Missä Jääskeläinen ja Nousiainen näkevät itsensä viiden vuoden päästä? Kysymys hiljentää.

– Sen kun tietäisi, Nousiainen huokaa.

Molemmille on selvää, että soveltava tai sosiaalinen taide, joissa taidetyö viedään osaksi ihmisten arkea päiväkoteihin tai ikäihmisten palvelutaloon on todennäköisesti osa myös heidän arkeaan. Molemmat ovat myös valmiita ohjaamaan omaan alaansa linkittyviä työpajoja.

– Toivon että osuuskunnan kautta toimiminen olisi hyvä ratkaisu ja toisi ratkaisuja. Osuuskunnan jäsenillä on eri alojen osaamista, ja voimme tehdä yhdessä monenlaisia asioita.

– Kehittelen erilaisia ympäristöteemaan liittyviä työpajoja ja haluan toteuttaa niitä erilaisten ihmisten kanssa. Ehkä teen työtä myös sisustajana, ja yhdistän taiteen sisustustyöhön, Jääskeläinen miettii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä