Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Parempi kuin kuntosali ja sanaristikot

Kari Järstä kasasi ja suunnitteli telamönkijän alusta loppuun itse aina punaista maalipintaa myöten. Penkin ympärille tuleva turvakaari on vielä työn alla. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen Kari Järstä kasasi ja suunnitteli telamönkijän alusta loppuun itse aina punaista maalipintaa myöten. Penkin ympärille tuleva turvakaari on vielä työn alla. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen
– Pitäähän se harrastaa eikä jäädä sohvannurkkaan makaamaan. Niin jos käy, on hyvin äkkiä haudassa, toteaa joensuulainen Kari Järstä heti haastattelun alkuun.

Eläkkeellä oleva Järstä on rakentanut itse kolmen kesän ajan kotipihassaan telamönkijää, joka alkaa nyt olla turvakaarta vaille valmis. Autotalli ei ole antanut tilansa puolesta periksi, joten mönkijän rakentaminen on onnistunut vain ulkona suotuisien kelien aikaan.

Neljänkymmenen vuoden uran koneistajana tehnyt Järstä jäi eläkkeelle vuonna 2013, mistä lähtien harrastukset ovat olleet erityisen suuri ja tärkeä osa elämää.

– Minulle tämä on henkireikä. Pitää saada kokeilla ja tehdä kaikkea, Järstä toteaa.

Kun metsässä viihtynyt ja Järstän usein sinne perässään vetänyt 12-vuotias metsästyskoira jouduttiin muutama vuosi sitten lopettamaan, aloitti Järstä mönkijäprojektinsa.

– Minun on tehnyt mieli hankkia mönkijä, mutta siihen pitäisi olla sellaiset kymmenentuhatta euroa rahaakin. Halvemmathan eivät kestä, Järstä kertoo.

– Sitten ajattelin, että jos saisin itse tehtyä jonkinlaisen. Olen kuitenkin neljäkymmentä vuotta pyörittänyt rattaita ja ollut kiinnostunut kaikesta pyörivästä ja liikkuvasta.

Järstä on kasannut telamönkijän käytännössä alusta loppuun itse  –  tosin esimerkiksi moottori on peräisin Nissan Micrasta ja renkaat vanhasta pösöstä.

– Tässä on neljä levyjarrua, kaksi puolellaan. Yksi ei riittänyt, joten lisäsin sitten toiset. Niiden suunnittelu ja värkkäys oli sellainen homma, että kyllä siinä piti yöt valvoa ja kattoon piirrellä ajatuksissaan kuvia, että miten saisi kaikki mahtumaan, Järstä naurahtaa.

Kokeneelta koneistajalta löytyi jo suurin osa välineistä kotoa omasta takaa, mutta sorvin hän hankki itselleen kesken projektin.

– Sorvaaminen tuolla kylillä kesti helposti viikon tai kaksi, joten ajattelin, että rupean itse sorvaamaan niin saan tehtyä samalla hetkellä kun on tarvis. Ja se on ollut hyvä, Järstä toteaa.

Koska moottori on peräisin autosta, oli ykkösvaihdekin aluksi liian nopea mönkijälle.

– Moottorissa oli määrätyt kierrokset, kuten autoissa aina on. Nopeutta piti pudottaa puolella ratasvälityksien avulla, siinä on niitä nyt monta. Sitä piti hieman miettiä ja laskeskella, miten se toimisi.

Mönkijän tämänhetkistä huippunopeutta Järstä ei uskalla arvioida, mutta kovaa sillä ei tarvitse kulkea. Mönkijä on jarruohjattava, joten sitä käännellään jarruttamalla toista puolta kerrallaan halutusta suunnasta riippuen.

– Jos metsässäkin tällä vetelisi puita, eihän tätä ehtisi kovalla vauhdilla käännelläkään, Järstä huomauttaa.

Telamönkijää ei ole tyyppikatsastettu eikä rekisteröity, joten sillä ei voi ajaa liikenteessä. Asiansa se kuitenkin Järstän mukaan ajaisi.

– Siinä on peräkoukut ja kaikki, niin kuin pitääkin. Pitää tämä vielä metsässä käyttää ja katsoa, kestääkö se. Kestämään se on kyllä tehty, Järstä toteaa.

Rahaa mönkijäprojektiin on lopulta uponnut jonkin verran, muttei kuitenkaan yhtä paljoa kuin uusi mönkijä maksaisi.

– Se jääköön sanomatta, Järstä toteaa.

Järstä ei ole ottanut mönkijän rakentamisesta stressiä, mutta silloin tällöin projektin parissa puuhaileminen on pitänyt ajatukset virkeinä.

– Ehdottoman virkeinä. Tähän ei ole olemassa piirustuksia, vaan se on kaikki täällä hatun alla. Olen usein joutunut pähkäilemään, kuinka saan sovitettua kaikki tarvittavat toiminnot näin pienelle alueelle.

Salillekaan ei tarvitse miehen mukaan lähteä, sillä rakentaessa joutuu liikkumaan monipuolisesti, mikä pitää kropan väkisinkin vetreänä. Ei hän kuitenkaan kokonaisia työpäiviä ole mönkijän parissa puuhannut.

– Viisikin tuntia jos tekee, kyllä siinä alkaa jo päiväettoneille kaivata. Välillä pitää muutenkin toppuutella, ettei mene välit emännän kanssa sekaisin. Täytyy ehtiä myös siivota ja perunoita kuoria, Järstä naurahtaa.

Järstä kertoo olleensa aina aktiivista sorttia, mistä todisteena pihapiirissä seisovat myös miehen itse moottorilla varustamat vinssi ja puuntekokone. Tällä erää projektit saavat kuitenkin hetkeksi riittää, vaikkakin mönkijän suojakehikkoon tulevat putket odottavat valmiina laittamistaan.

Tilaa on kuitenkin annettava muillekin harrastuksille.

– Tänä syksynä ei tehdä enää muuta kuin metsästetään ja marjastetaan. 12. päivä alkaa taas hirvijahti, sitten saa taas suu mustana nuotiomakkaraa syödä, Järstä tuumaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä