Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Taide kuuluu kaikille ja jokaisen arkeen

Viime vuonna Iines Ratilainen toteutti yhdessä erään joensuulaisen päivätoimintaporukan kanssa kaksi aistitaulua Sireenipihan palvelutaloon. Aistitaulussa on maalauksen ohella muun muassa ryijyä, kaarnaa, huovutettuja eläimiä, helmiä, kangasta ja simpukoita. KuvaT: Tiina Sormunen Viime vuonna Iines Ratilainen toteutti yhdessä erään joensuulaisen päivätoimintaporukan kanssa kaksi aistitaulua Sireenipihan palvelutaloon. Aistitaulussa on maalauksen ohella muun muassa ryijyä, kaarnaa, huovutettuja eläimiä, helmiä, kangasta ja simpukoita. KuvaT: Tiina Sormunen
Joensuulainen Iines Ratilainen, 27, on aina pitänyt käsillä tekemisestä, luomisesta ja maalaamisesta. Kuvataiteen parissa hänellä menee helposti vaikka kokonainen viikonloppu, kun työn alla on teos, joka vie taiteilijansa flow-tilaan.

Luovuuden puuska tempaisi Ratilaisen mukaansa jo varhain, sillä hän muistelee olleensa vasta 3–4-vuotias, kun hän piirsi kaverinsa kotona kokonaisen tapetoidun seinän täyteen pupuja ja muita eläimiä.

– Se ei ollut niin toivottu homma, mutta me ajattelimme taiteilla, hän kertoo hymähtäen.

Sadunomaiset eläinaiheet, värit ja abstrakti taide kiehtovat Ratilaista edelleen, ja tälläkin hetkellä hänen ajatuksensa pyörittelevät useampaa erilaista näyttelyideaa. Aikaa niiden toteuttamiseen on vain niukalti, sillä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, kuva-artesaaniksi ja viimeisimpänä lähihoitajaksi viime maaliskuussa valmistuneen Ratilaisen päivät täyttyvät useista osa-aikatöistä.

Toisaalta ehkäpä juuri siksi hän tietää niin hyvin, että taidetta ja luovuutta voi hyödyntää monella eri alalla. Sitä missiota Ratilainen myös toteuttaa, sillä hänen tavoitteenaan on tuoda taidetta ihan kaikenlaisten ihmisten arkeen.

Missionsa alkuun Ratilainen pääsi aloitettuaan lähihoitajaopinnot Joensuussa vuonna 2017. Koko hänen opiskelijaryhmänsä kuului Kokeileva kehittäminen sote-alalla -hankkeeseen, jota varten heiltä kyseltiin erikoistaitoja. Koska kuvataide on Ratilaisen juttu, hän lähti suunnittelemaan muutaman luokkakaverinsa kanssa aistitaulua Honkalampi-keskukselle kehitysvammaisten päivätoiminnan aistihuoneeseen. Mukana ideoimassa olivat myös päivätoiminnan asiakkaat.

Aistitaulu on taidetta, jota ei tarvitse ihailla vain kaukaa. Sitä voi kosketella, siinä on erilaisia tunnusteltavia pintoja ja materiaaleja sekä liikuteltavia osia.

Ratilainen luonnosteli kokonaisuuden, ja luokkakaverit valmistivat ja hankkivat aistitauluihin kiinnitettäviä kolmiulotteisia hahmoja.

– Aistitaulu on siinä mielessä helppo, että sille ei tarvita kokonaista huonetta. Siihen voisi lisätä myös tuoksuja, mahdollisesti makujakin, jotain, mitä voisi ottaa vaikka jostain kiposta tai ääntä, ihan mitä tahansa, Ratilainen lisää.

Aikaa taulun toteuttamiseen oli varattu vain muutama päivä, ja Ratilainen tunnustaa työstäneensä sitä vähän myös omalla ajallaan. Työ kuitenkin kannatti, sillä Honkalampi-keskuksen opettajilta on tullut palautetta, että aistitaulu on ollut tykätty lisä aistihuoneessa.

Honkalampi-keskuksen aistitaulu ei jäänyt ainoaksi. Toissa keväänä Ratilainen oli harjoittelussa Niinivaaralla, Sireenipihan palvelutalossa, jonka palveluesimies Riitta Roivas on mukana Kokeileva kehittäminen sote-alalla -hankkeessa. Yhdessä he saivat ajatuksen, että Ratilainen tekisi myös Sireenipihan asukkaiden iloksi aistitaulun.

Tällä kertaa hän löysi yhteistyökumppaneita joensuulaisesta päivätoimintakeskuksesta, jonka asiakkaat tekivät tauluun irrotettavia hahmoja Ratilaisen suunnitelmien mukaisesti.

– He esimerkiksi huovuttivat, tekivät helmijuttuja ja kaikkia eri materiaaleja. He lähtivät niin ihanasti mukaan, että saimme tehtyä Sireenipihaan kaksi aistitaulua, Ratilainen kehuu.

Sireenipiha on tehostetun palveluasumisen yksikkö, jonka asukkaista osalla on muistisairauksia ja tekemistä saattaa olla melko vähän. Aistitaulun tarkoituksena on luoda mahdollisuus virikkeelliseen toimintaan.

– Sireenipihan aistitaulusta pystyy ottamaan vaikka kaikki eläimet irti, ne ovat tarranauhalla kiinni, niitä pystyy katsomaan ja niiden paikkoja voi vaihtaa ja eri pintoja kokeilla. Taulua voi tutkiskella ja siihen voi vaikka keksiä jonkin tehtävän, mielikuvitus on rajana, Ratilainen vinkkaa.

Koska aistitaulut voivat olla kovassakin käytössä, Ratilainen on tehnyt niistä mahdollisimman kestäviä. Hän on myös hyödyntänyt jokaisessa kolmessa taulussaan paljon kierrätysmateriaaleja. Aistitauluja Ratilainen olisi valmis tekemään enemmänkin, mikäli tilaajia vain löytyisi.

– Tällainen sopii myös päiväkotiin, kouluun, ihan mihin tahansa, ja siitä voi tehdä vaikka opetuksellisen, kolmiulotteisen taulun. Silloin se ei ole niinkään aistitaulu, mutta olen minä yhden opetustaulunkin tehnyt: lähihoitajakoulun opetukseen ihmisen elämänkaaren eri vaiheista, hän paljastaa.

Taiteen suhteen Ratilaisella on selkeä unelma. Hän haluaisi päästä tekemään mahdollisimman paljon, vaikka kokopäiväisenä taiteilijana. Ideoita ja tekemistä hänellä piisaisi toki jo nyt, mutta pelkällä taiteellaan Ratilainen ei vielä elätä itseään, vaikka omien projektiensa ohella hän onkin päässyt tekemään useita tilaustöitä muotokuvamaalauksista lahjatavaroihin.

Maalaamisen, piirtämisen, sekatekniikat ja polttopiirustuksen hallitseva Ratilainen tekee taidetta Iines Art -nimellä. Viime huhtikuusta lähtien toiminta on ollut virallista, sillä silloin Ratilainen alkoi pyörittää Iines Artia 4H-yrittäjänä. 4H-yritystoiminta on hyvin pienimuotoista, sillä yrityksen myynti saa olla vuodessa korkeintaan 7  000 euroa.

– Ajattelin, että sitä kautta tätä on helpompi pyörittää. Voin alkaa tehdä enemmän, sillä 4H-yrittäjänä saan kirjanpidon sitä kautta, Ratilainen perustelee.

4H-yrittäjyyden ansiosta hän sai viime kesänä myös myyntipaikan Joensuun keskustasta Siniseltä virralta kahdeksi viikoksi, kun Pohjois-Karjalan yrittäjät tarjosi nuorille yrittäjille ilmaiset myyntikopit. Ratilaisesta kokemus oli mukava, sillä vaikka sää oli heinäkuussa kylmempi kuin nyt syksyllä, Iines Artin koju herätti ihmisissä mielenkiintoa ja moni uskaltautui juttusillekin.

Ratilainen ei suinkaan ole ainoa tilaustöinä vaikkapa muotokuvia ihmisistä ja eläimistä tekevä taitelija Joensuussa. Miten hän erottuu muista?

Ratilainen miettii vastaustaan pitkään.

– Oma kädenjälki on oma. Sitä ei saakaan pois, vaikka haluaisi, hän lopulta toteaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä