Julkaistu    |  Päivitetty 
Sara Korppila

Retkeilyn voi aloittaa vaikka pihapuun alta

Luonnossa olemisen vaikutukset tuntuvat sekä mielessä että kehossa, Tarja Makkonen kuvailee. Kuva: Sara Korppila Luonnossa olemisen vaikutukset tuntuvat sekä mielessä että kehossa, Tarja Makkonen kuvailee. Kuva: Sara Korppila

Joensuulainen eräretkeilijä Tarja Makkonen etenee Kuhasalon polulla varmoin askelin. Tällä kertaa selässä keikkuu tutun rinkan sijaan tavallinen päiväreppu.

– Luonnossa oleminen ja retkeily on ollut minulle rakasta puuhaa lapsuudesta asti, jolloin viikonloput ja lomat kuluivat maalla. Iän myötä retkeilyalueet ovat laajentuneet ja matkat pidentyneet, Makkonen kuvailee.

Retkeilyosaamistaan Makkonen on kartuttanut vuosien ajan Suomessa, Ruotsissa sekä Norjassa. Tavat retkeillä vaihtelevat vuodenaikojen mukaan.

– Usein matka taittuu kävellen, toisinaan meloen ja talvisin hiihtäen, Makkonen luettelee.

Nuotiokahvit reippailun päälle ja yön viettäminen puiden katveessa saattavat kuulostaa idyllisiltä, mutta kokemattoman korvaan myös jännittäviltä. Entä jos telttaretkeily kiehtoo, mutta aiempaa kokemusta hommasta ei ole laisinkaan?

– Kuka vain voi oppia retkeilyn perusteet, eikä heti ole pakko lähteä kauas. Valoisat kesäkuukaudet ja alkusyksy ovat hyvää aikaa aloittelijalle tutustua retkeilyyn, Makkonen kannustaa.

 

 

Retkeilystä ja telttailusta kiinnostuneen mielessä saattaa pyöriä kysymyksiä niin luonnossa pärjäämisestä kuin tarvikkeistakin. Resepti retkeilyn aloittamiseen on lopulta yksinkertainen.

– Kannattaa rohkaista mielensä ja vain lähteä. Jos tuntuu ettei uskalla tai osaa, on hyvä mennä ystävän kanssa, Tarja Makkonen rohkaisee aloittelijaa.

Saman tien ei tarvitse lähteä erämaataipaleelle.

– Aloittaa voi kotipihalta, jos sellainen on mahdollista. Siinä voi opetella rauhassa teltan kasaamisen ja kokoamisen, sekä tarkkailla oliko yöllä esimerkiksi tarpeeksi lämmintä päällä, Makkonen luettelee.

Aloittelijalle päänvaivaa saattaa aiheuttaa perusvarusteiden puute, ellei nurkissa pyöri valmiiksi telttaa, makuualustaa ja -pussia. Myös pieni kaasukeitin ja kattila ovat tarpeellisia ulkoilmakokkailussa.

– Heti ei tarvitse ostaa varusteita, ellei itse niin halua. Kannattaa kysellä tuttavat läpi, josko jollain olisi lainata. Joensuun Latu vuokraa jäsenilleen myös perusvarusteita, Makkonen kertoo.

Kengät Makkonen suosittelee hankkimaan mahdollisuuksien mukaan vain omaan käyttöön.

– Totta kai kenkiäkin voi lainata, mutta toisen jalan mukaan muotoutunut kenkä ei välttämättä istukaan itselle, Makkonen selventää.

Hyvällä säällä ja helpossa maastossa pärjää tavallisilla lenkkikengilläkin, mutta jos retkeilystä innostuu, kannattaa panostaa vedenpitäviin jalkineisiin. Maastossa on mukavampi tarpoa varpaat kuivina ja nilkka tuettuna.

– Tärkeää olisi ajaa uudet kengät kunnolla sisään ennen reissua, eli ei uusilla kengillä suoraan polulle, Makkonen muistuttaa.

 

 

Pelkät varusteet eivät vielä retkeä tee, vaan luonnossa ollessaan olisi hyvä hallita peruserätaitoja.

Yhdenkin yön telttailu vaatii etukäteisvalmisteluja sekä reitin ja ruokailun suunnittelua.

– Jokamiehenoikeudet on hyvä kerrata, koska luonnossa on tiedettävä mitä missäkin saa tehdä, Tarja Makkonen suosittelee.

Jos reippailun päätteeksi haluaa nautiskella iltanuotiosta ja paistaa eväsnakit, täytyy osata tehdä polttopuut, koota nuotio ja sytyttää tuli. Retkikeittimen käyttöön kannattaa myös tutustua etukäteen.

– Maanomistajan luvalla tulen saa tehdä merkittyjen tulipaikkojen ulkopuolelle, mutta sytyttäjällä on aina lopullinen vastuu. Metsäpalovaroituksen aikana avotulta ei saa tehdä lainkaan, Makkonen muistuttaa.

Tulentekotaidon lisäksi on hyvä opetella lukemaan karttaa edes alkeellisesti, sekä käyttämään kompassia.

– Älypuhelimessakin on karttoja ja muita sovelluksia, mutta yhteydet eivät välttämättä aina pelitä kunnolla. Kartta sen sijaan toimii aina, Makkonen puntaroi.

Kartasta on hyvä seurata missä kohtaa on menossa, olipa merkityllä reitillä tai sen ulkopuolella. Oma sijainti kannattaa pitää suunnilleen mielessä esimerkiksi ongelmatilanteiden varalta.

Kenties tärkein sääntö retkeilyssä on matkan pituudesta riippumatta se, että korjaa jälkensä.

– Sen mitä luontoon kantaa, tuo sieltä myös pois, Makkonen painottaa.

 

 

Ruokailu on oleellinen osa retkeilyä, olipa menussa tikkupullaa, pussikeittoa tai villiyrttejä suoraan luonnosta. Yhden yön tai viikonlopun mittaiselle telttaretkelle voi pakata melko huoletta mukaan mitä mielii, mutta pidemmillä matkoilla ruokailu vaatii tarkempaa suunnittelua ruoan säilyvyyden vuoksi.

– Tärkeintä on tietenkin ottaa mukaan riittävästi ruokaa, joka maistuu itselle ja on kevyttä kantaa. Esimerkiksi säilyketölkit voivat lisätä huomattavasti repun tai rinkan painoa, Tarja Makkonen kuvailee.

Käteviä eväitä ovat esimerkiksi pähkinäsekoitukset, kuivahedelmät ja pussikeitot, joihin voi lisätä proteiinipitoista lisuketta. Jos aamu ei käynnisty ilman aamupuuroa ja kahvia, saa kummatkin kiehautettua retkikeittimen avulla.

– Energiansaannista kannattaa pitää huoli, sillä käveleminen ja luonnossa puuhastelu kuluttavat aivan eri tavalla kuin toimistotyö. Välipalanapostelu ja useat evästauot kannattavat, Makkonen muistuttaa.

Luontoon ja telttaretkelle ihmisiä vetävät eri asiat. Jollain saattaa olla tavoitteena vaeltaa pitkää matkaa ja urheilla, joku taas on tyytyväinen hitaaseen tunnelmointiin lähimetsässä.

– Jokainen retkeilee omalla tavallaan. Pääasia on, että nauttii ympäristöstä. Onhan luonnon vaikutus hyvinvointiin tieteellisestikin todistettu ja kyllä sen tunteekin omassa mielessä ja kropassa, Makkonen tunnelmoi.

Vaikka eri lintu- ja kasvilajien tunnistaminen ei retkeilyn kannalta ole välttämätöntä, tuo se Makkosen mukaan oman lisänsä ulkona olemiseen.

– Mitä enemmän lajeja tunnistaa, sitä enemmän niitä myös ympärillään näkee. Silloin saa luontokokemuksesta vielä enemmän irti, Makkonen tiivistää ja suuntaa askelensa vielä toiselle polulle Kuhasalon siimekseen.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä