Julkaistu 
Heikki Tarma

Ståhlberg jakoi mielipiteet

Presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg vieraili Joensuussa vuonna 1920. Hän osallistui Niittylahden Laulu-, urheilu- ja nuorisoseuran juhliin vaimonsa Ester Elfvingin kanssa. Kuva Niittylahden juhlista. Marjukka Lappalaisen kotialbumi Presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg vieraili Joensuussa vuonna 1920. Hän osallistui Niittylahden Laulu-, urheilu- ja nuorisoseuran juhliin vaimonsa Ester Elfvingin kanssa. Kuva Niittylahden juhlista.

Suomen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin heinäkuussa 1919 Kaarlo Juho Ståhlberg, jonka kannalla suinkaan kaikki eivät olleet.

Suomen ensimmäisen presidentin vaalit pidettiin 25. päivä heinäkuuta 1919, ja valituksi tuli hallinto-oikeuden presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg. Ståhlberg oli Maalaisliiton ja edistysmielisten yhteinen ehdokas. Kun sosialistit liittyivät rintamaan, Ståhlberg tuli valituksi.
Kannatusjoukko oli varsin suppea ja lehdistö alkoi heti repostella asialla toivottaen presidentille onnea ja kestävyyttä tässä edesvastuullisessa virassa. Ståhlbergista sanottiin, että hänet tunnettiin suomalaisena miehenä ja varmana suomalaisuuden kannattajana. Tässä tapauksessa tuskin olisi pelkoa siitä, että hänet syrjäytettäisiin epäpätevämmällä ruotsinkielisellä hakijalla, kuten tässä maassa oli aivan viimeaikoihin asti tapahtunut.
Sanomalehdet korostivat vielä presidentin toista hyvää ominaisuutta, joka oli hänen järkkymätön lainkuuliaisuutensa sekä syvä oikeudentuntoisuutensa. Näiden ominaisuuksien vuoksi hän vuonna 1903 menetti protokollasihteerin viran senaatin talousosaston siviilitoimituskunnassa, kun hän ajautui senaatin kanssa kiistaan laillisuuskantansa takia.

Moni halusi Mannerheimin
Presidenttimme oli myös tunnettu järkähtämättömänä miehenä, joka ei luopunut kannastaan eikä pettäisi missään tapauksessa sitä asiaa, jota hän piti oikeana. Tätä ominaisuutta jotkut lehdet vieroksuivat.
– Tämä järkähtämätön ominaisuus voi kyllä kääntyä kielteiseksi silloin kun se koskee ulkopoliittisia seikkoja, joissa taipuvaisuus ja joustavuus ovat kardinaalihyveitä. Presidenttimme ei näet ole tunnettu minään etevänä diplomaattina, jota presidentin valta-asema ennen kaikkea kaipaisi. Toinen ikävä seikka on, että presidentti on puolueiden yläpuolella oleva henkilö, semmoinen kuin Kustaa Mannerheim. Päinvastoin on hän näyttäytynyt toimissaan fanaattisena puoluemiehenä ja on ajanut yhden puolueen intressejä enemmän kuin mitä olisi ollut edullista isänmaamme asialle, tuolloin kirjoitettiin.
Kaikki suomalaiset puolueet eivät siis olleet Såhlbergin valinnan kannalla. Esimerkiksi Kansallinen kokoomus oli toivonut presidentinvaalien päättyvän toisin. Kokoomus oli tahtonut, että vapaaherra Kustaa Mannerheim olisi tullut valituksi, koska hän oli maamme ensimmäinen ja etevin diplomaatti ja soturi. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Esimerkiksi sanomalehti Karjalainen toivotti Ståhlbergille onnea:
– Älköön tämä vaali olko kuitenkaan sellainen toimenpide, joka johtaisi maamme kohtalon taas vasemmistopuolueiden leikkipalloksi, vaan muodostukoon presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergin presidenttikausi onnekkaaksi ja maineikkaaksi.
Ståhlberg hoiti virkansa kunnialla ja oli esimerkiksi luomassa Suomen perustuslakia, joka on hyvin kestänyt Suomen koettelemukset. Hän oli tunnollinen isänmaan ystävä, joka saavutti aikanaan kaikkien kansanryhmien varauksettoman suosion.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä