Julkaistu    |  Päivitetty 
Jentta Ilanmaa

Rantaretkiä ja kalastusta idyllisessä Etelä-Norjassa

Osloon lennähdetään Helsingistä parhaimmillaan puolessatoissa tunnissa muutamalla kympillä ja Pohjois-Norja on taas ollut jo vuosia luonteva kohde kaikille Lapissa kalastaville, metsästäville ja tunturivaelluksilla viihtyville.

Etelä-Norjaan kohdistunut vähäisempi kiinnostus saattaa johtua ainakin osittain siitä, että sinne joudutaan reissaamaan aina mutkan kautta: autolla lautalla Ruotsiin ja siitä Ruotsin läpi Norjan puolelle, lentämällä Helsingistä Oslon tai Kööpenhaminan kautta Etelä-Norjan suurimpaan kaupunkiin Kristiansandiin tai vähän halvemmalla budjetilla lentäen Osloon ja Oslosta bussilla tai junalla maareittiä pitkin viitisen tuntia Kristiansandiin.

Autolla joensuulainen saa varata matkaan vuorokauden tai pari, lentämällä matka taittuu parhaimmillaan puolessa päivässä ja lento–bussi/juna-yhdistelmällä Joensuusta aamulla lähtenyt matkaaja on illalla perillä Kristiansandissa.

Omalla autolla matkaavan täytyy kaikkialla Norjan puolella varautua siihen, että tiet ovat mutkikkaita ja niiden nopeusrajoitukset ovat lähes poikkeuksetta alle satasen. Saman kilometrimäärän taittamiseen autolla menee Norjassa huomattavasti pitempi aika kuin Suomessa.

Norja on pitkä maa, ja joka on käynyt yhdessä osassa maata, on nähnyt siitä vain pienen vilauksen. Vähän sama juttu kuin jos ajattelee meillä esimerkiksi tunturi-Lappia ja Turun saaristoa.

Etelä-Norjasta löytää tosin paljon samoja elementtejä, jotka viehättävät Pohjois-Norjassa kulkijoita. On komeita tuntureita, suojaisia vuonoja, kalaisia jokia ja tyrskyävää merta.

Kalastajia kiinnostanee tieto siitä, että paikallisten mukaan Etelä-Norjan jokia pidetään kalastajien joukossa saaliiltaan paikoitellen jopa parempina kuin Pohjois-Norjan kuuluisia lohijokia.

Joella kalastamisen lupa-asiat kannattaa selvittää paikkakohtaisesti ennen matkaa. Merellä kalastaminen on koko Norjassa kaikille vapaata, joten siihen ei lupia tarvita.

Miksi sitten suunnistaa etelään eikä pohjoiseen?

Etelä on etelä Norjassakin. Siellä on leudompaa ja lämpimämpää kuin pohjoisessa, ja tämän tietävät myös norjalaiset, joille Etelä-Norja eli Sørlandet on koko maan virallinen kesälomakohde.

Etelärannikon hurmaavat muutaman kymmenen tuhannen asukkaan rantakaupungit täyttyvätkin kesäkuukausina turisteista. Rannikkokaupungeista löytää useita viehkoja pikkuputiikkeja, kahviloita ja ravintoloita, joissa kaikissa palvelu pelaa sujuvalla englannilla.

Norjan tämän hetken puhutuin ravintola löytyy Lindesnesistä, jossa sijaitsee myös maan eteläisin piste.

Puoliksi merenpinnan alle rakennetun Under-ravintolan tämä vuosi on käytännössä buukattu jo loppuun mutta ensi vuodelle reissua suunnittelevat voivat varailla pöytää tästä arkkitehtuuriltaan yhdestä maailman kuuluisimmasta ravintolasta.

Ihan halvalla Michelin-tason ruokapaikaksi tähtäävästä ravintolasta ruokaa ei saa, mutta kuuleman mukaan kokemus niin ruoan kuin merenalaisten maisemien suhteen on sitä luokkaa, että tässä kohti matkaa ei rahapussin nyörejä kannata kiristellä.

Majakoita, lisää majakoita ja satoja kilometrejä hienohiekkaista merenrantaa.

Etelä-Norjan parhaimillaan kymmeniä kilometrejä pitkät hiekkarannat vastaavat hyvinkin Välimeren lomakohteiden suosikkirantoja. Sillä poikkeuksella, että merivesi on kylmempää, ilman lämpötila on viileämpi ja rannoilla tuulee aina.

Mitkään seikat eivät estä ulkoilukansa norjalaisia nauttimasta niin pitkistä kävelyretkistä huikean kauniilla rantadyyneillä kuin säännöllisistä piknikpäivistä merenrannalla.

Lämpiminä päivinä Norjan etelärannikko on itse asiassa erinomaisen miellyttävä rantalomakohde myös suomalaiselle. Mereltä käyvä tuulenvire pitää huolen siitä, ettei olo käy liian tukalaksi ja sen ansiosta jaksaa tutustua paikalliseen elämään muutenkin kuin vaakatasosta.

Norjan etelärannikolla ulkoilun ja historian voi yhdistää helposti esimerkiksi tutustumalla majakoiden lisäksi sodan ajoilta muistuttaviin saksalaisten rakennelmiin. Saksalaiset olivat ehtiväistä porukkaa, ja vuosien 1940–1945 välisestä miehitysajasta kertovat lukuisat miehittäjän rannikolle rakentamat bunkkerit, tykistöasemat ja sotilasrakennukset.

Lapsiperheille Etelä-Norjan suosituin kohde lienee Kristiansandin eläintarha Dyreparken, joka on Norjan toiseksi suosituin matkailukohde Oslon Holmenkollenin jälkeen.

Yhdistetyssä eläintarhassa ja huvipuistossa mukulat ja aikuiset viihtyvät hyvinkin sen pari päivää. Eläimillä on isot ja viihtyisät tarhat, joten sen suhteen turistin on siellä miellyttävämpi hengailla kuin monessa rupuisemmassa eläintarhassa.

Välillä tuntuu, että Dyreparkenin eläimillä on liiankin vapaat kädet – tai hampaat – heilua missä sattuu, toteaa nimimerkki Apinan puraiseman pojan äiti.

Kaikkialle Norjaan suuntaavan kannattaa matkakassaa säästäessään pitää mielessään se seikka, että rikas öljymaa ei ole matkailijalle siitä halvimmasta päästä.

Netti on hyvä apuväline matkaa suunnitellessa. Sieltä saa tietoa lomakohteen palvelujen hinnoista ja vaikkapa edullisista yöpymispaikoista. Joskus voi säästää isonkin summan ajamalla muutaman kymmenen kilometriä pitemmän matkan ja ottamalla huoneen kahdesta lähellä olevasta kaupungista siitä vähemmän suositusta.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä