Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Liikuntaa pelkästä liikkumisen riemusta

Lenni Saastamoinen (vasemmalla edessä sinisessä paidassa) ja Ilmari Kemppi (keskellä tummansinisessä paidassa) ovat olleet Into Sportsin toiminnassa mukana alusta asti. Heidän mielestään parasta on volttien tekeminen trampoliinilla. Hanna-Mari Lappalainen Lenni Saastamoinen (vasemmalla edessä sinisessä paidassa) ja Ilmari Kemppi (keskellä tummansinisessä paidassa) ovat olleet Into Sportsin toiminnassa mukana alusta asti. Heidän mielestään parasta on volttien tekeminen trampoliinilla.

Into Sportsilla rikotaan lajirajoja ja liikutaan ilman kilpailutavoitteita. Yrittäjä Marianne Tarva-Parviaisen mukaan koululiikunnan pitäisi kehittyä samaan suuntaan.

– Koululiikunnan henki on minusta ollut jo 2000-luvun alusta asti se, että tähän suuntaan pitää mennä, toteaa Into Sportsin yrittäjä Marianne Tarva-Parviainen.
”Tällä suunnalla” Tarva-Parviainen viittaa Into Sportsin tiloissa jutun tekohetkellä käynnissä olevaan toimintaan: lapsille on rakennettu rata, joka heidän tulee läpäistä erilaisia välineitä ja omia kykyjään hyödyntäen.
– En missään nimessä sano, etteikö lajitaitoja pitäisi enää opetella, mutta tarkastelukulma taitojen kartuttamiseen voisi olla toisenlainen. Taidot voidaan ihan hyvin sisällyttää monimuotoisempaan oppimiseen, Tarva-Parviainen kertoo.
Tarva-Parviainen perusti Into Sportsin kaksi vuotta sitten sen jälkeen, kun ajatus konseptista oli muhinut hänen päässään noin parikymmentä vuotta. Liikuntaa opettavana luokanopettajana ja äitinä hän huomasi tarpeen monipuoliselle, lajirajoja rikkovalle ja ei-kilpailulliselle liikunnalle olevan kova.
– Tarkoituksenamme on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuus oppia, harrastaa ja liikkua pelkästä liikkumisen ilosta, ja sitähän kyllä lapsilla riittää, Tarva-Parviainen tuumaa.

Taidot kehittyvät huomaamatta
Tarva-Parviaisen mukaan on olemassa selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että motorisesti mahdollisimman monimuotoinen harjoittelu tukee parhaiten lasten ja nuorten tulevia vuosia esimerkiksi harrastuneisuuden kannalta.
– Sen takia yksittäiseen liikuntatuntiin pitäisi sisällyttää mahdollisimman monimuotoista tekemistä.
Tämä on huomioitu kaikessa Into Sportsin toiminnassa, minkä vuoksi esimerkiksi lomien aikaan järjestettävillä CAMP-päiväleireillä teemoina on milloin sirkus, milloin parkour ja milloin stunt, mutta teemat antavat ainoastaan viitteitä siitä, minkä tyyppistä harjoittelua päivän aikana tehdään.
– Puhun parkour-leiristä esimerkiksi parkourhenkisenä, koska me emme jumiudu siihen tiettyyn lajiin, vaan tehdään sen mukaan, miltä tuntuu, Tarva-Parviainen toteaa.
Into Sportsin kaiken liikunnan yhtenä tavoitteena on kehittää yleisesti hapenottokykyä ja liikuntaelimistön kuntoa, mihin pyritään Tarva-Parviaisen mukaan tekemällä monipuolisesti erilaisia hyppyjä, kiipeilemällä ja juoksemalla.
– Siinä käsi- ja jalkavoimat kehittyvät ihan huomaamatta. Lisäksi opettelemme erilaisia välineenkäsittelytaitoja ja harjoitamme motoriikkaa esimerkiksi jonglööraamalla. Sovelletaan kaikkea ja käytetään mielikuvitusta.

Muutoksia tarvitaan myös rakentamisessa
Käytäntö kouluissa opetettavan liikunnan suhteen muuttuu Tarva-Parviaisen mukaan hitaasti, ja muuttuakseen koululiikunta vaatii muutosta myös liikuntasalirakentamisessa.
– Liikuntasalien tulisi palvella monenlaista liikuntaa, mikä kannattaisi huomioida tulevien liikuntahallien ja -tilojen rakentamisessa, jotta se soisi opetussuunnitelman toteuttamisen, Tarva-Parviainen toteaa.
Yleinen ongelma koulujen liikuntatunneilla on esimerkiksi se, että opettajan täytyy kiireessä valmistella sali tietynlaista harjoittelua varten vetämällä matot tai tarvittavat välineet esille ja tunnin lopuksi laittaa ne takaisin paikalleen, mikä ei Tarva-Parviaisen mukaan ole logistisesti tai ajallisesti järkevää.
– Jos tunti toisensa jälkeen jatkaa sitä vuosia, niin ymmärtäähän sen, että välillä tyydytään tekemään muuta, Tarva-Parviainen hymähtää.
– Salit tulisi suunnitella niin, että siellä olisi samaan aikaan aina tila pelien pelaamiselle sekä niin sanottu pehmeä tai välinetila, jossa voidaan harjoittaa muunlaista liikuntaa. Näin pedagogisesti ajateltuna, Tarva-Parviainen päättää.

Radat ja tramppa lemppareita
Yksi Into Sportsin tärkeimmistä tavoitteista on, että lapsilla ja nuorilla olisi mukavaa liikkuessa, ja siltä se ainakin toimittajan silmään jutuntekohetken päiväleirillä vallitsevasta kuhinasta päätellen vaikuttaa.
– Se on ihan pääelementti. Ja se on ilmeisesti toiminut, koska vanhempienkin puolelta tulee välillä sellaista palautetta, että saa ihan korvat punaisena kuunnella, Marianne Tarva-Parviainen nauraa.
Into Sportsin toiminnassa on kahden vuoden jälkeen useita jo alusta saakka mukana olleita lapsia. Voltit & tramppa -leirillä mukana ovat muun muassa Lenni Saastamoinen ja Ilmari Kemppi, jotka ovat molemmat harrastaneet Into Sportsilla liikuntaa jo kaksi vuotta.
– Trampoliini ja volttien tekeminen, vastaavat molemmat empimättä, kun toimittaja kysyy, millainen liikunta on parasta.
Trampoliini on myös osana päiväleirin viimeistä ratatehtävää, joka on yleisesti ottaen Tarva-Parviaisen mukaan lasten suosikki.
– Se on ihan ykkönen. Se sisältää vähän kaikkea – pitää esimerkiksi pallon kanssa tehdä jotakin ja ylittää esteitä.

 

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä