Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Sankaruus on omissa käsissä

Outokumussa tanssia opiskelevat ja opiskelleet Kira Heinonen, Artur Erjala, Arvo Jean-Michael Saarinen ja Ida Teeri suhtautuvat Pieni samuraityttö -teoksensa ensi-iltaan odottavaisin mielin. Esitys sopii heidän mukaansa kaikenikäisille. KuvaT: Tiina Sormunen Outokumussa tanssia opiskelevat ja opiskelleet Kira Heinonen, Artur Erjala, Arvo Jean-Michael Saarinen ja Ida Teeri suhtautuvat Pieni samuraityttö -teoksensa ensi-iltaan odottavaisin mielin. Esitys sopii heidän mukaansa kaikenikäisille. KuvaT: Tiina Sormunen
Populaarikulttuurinen lainaus puskee väkisin ajatuksiin, kun kulttuuritalo Marita täyttyy taistelukohtauksen ajaksi japanilaisesta mytologiasta. Ettei vain sattuisi mitään.

Pelko on turha, sillä vaikka Artur Erjalan, Kira Heinosen, Ida Teerin ja Arvo Jean-Michael Saarisen liikkeissä yhdistyvät sekä näyttämötaistelu että nykytanssi, ja puiset samuraimiekat eli katanat kalahtelevat toisiinsa välillä hurjannäköisesti, Pieni samuraityttö -action-tanssiteatteriteoksen jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan turvallisuus edellä. Se koskee niin tanssijoita kuin Veli-Matti Timoskaisen suunnittelemaa valaistustakin. Myös äänisuunnittelija Vertti Korkin toteuttama musiikki on inspiroitunut tanssijoiden liikkeistä.

Kaikki mikä lavalla tapahtuu, on tekijöille turvallista, ja mikä parasta, näyttää hyvältä.

– Näyttämötaistelussa on tärkeintä kuunnella, hyökkääjä ei koskaan päätä, milloin hän hyökkää. Tämä on sillä tavalla uniikki juttu, että tanssiteoksissa on harvoin yhdistetty näyttämötaistelua, esityksen näyttämötaistelukoreografioista vastaava Saarinen täsmentää.

Perjantaina Outokummussa kulttuuritalo Maritassa ensi-iltansa saava action-tanssiteatteriteos Pieni samuraityttö on ainutlaatuinen myös Suomen mittakaavassa. Käsite ”action-tanssiteatteriteos” kun on työryhmän itsensä keksimä.

Saarisen ja Teerin käsikirjoittama, japanilaisesta mytologiasta inspiroitunut Pieni samuraityttö kertoo videopelimaailmaan pakenevan nuoren tytön tarinan.

Päähenkilö Sira on koulukiusaaja, jolla ei ole keinoja hallita omia tunteitaan. Videopelimaailmassa hän huomaa samaistuvansa onna-bugeishoihin, naispuolisiin sotureihin. Maailma tempaa Siran mukaansa ja vie hänet hurjaan seikkailuun.

Tarinassa tyttö kohtaa ihmeellisiä olentoja, jotka auttavat häntä ymmärtämään, mitä hän oikeastaan pakenee. Matkan edetessä Sira oivaltaa, että kuka tahansa voi olla sankari sukupuoleen, ikään tai muuhun määritelmään katsomatta. Myös tyttö.

Itsestään selväähän sen pitäisi olla, mutta kuten Saarinen ja Teeri ovat panneet merkille, naisille on kirjoitettu ihan liian vähän sankari- ja taistelurooleja.

– Perinteisessä kuviossahan se menee niin, että nainen on se, joka pelastetaan. Hän on prinsessa tai joku muu hädässä oleva neito. Halusimme, että nainen on aktiivinen toimija, joka voi olla myös sankari.

– Tässä teoksessa sankari on nuori tyttö, mutta siitä voi johtaa, että kuka tahansa voi olla. Sankaruus on kaikkien omissa käsissä, Teeri toteaa.

Japanilaisissa taruissa lapsesta asti Japanista ja samuraikulttuurista kiinnostunutta Saarista kiehtoo hahmojen kaksijakoisuus, olennot ovat samanaikaisesti sekä hyviä että pahoja. Esimerkiksi hän mainitsee Pienessä samuraitytössäkin esiintyvät kappa-olennot, pienet lapsenkokoiset kilpikonnaihmiset, joilla on ikävähkö tapa syödä, hukuttaa ja ahdistella ihmisiä, vaikka ne ovat samalla hyvin kohteliaita ja jakavat mielellään tietämystään lääketieteestä.

Yhtenä isona teemana action-tanssiteatteriteoksessa on myös tyttöjen väkivaltaisuus. Saarisen mukaan siitä ei puhuta esimerkiksi mediassa juuri lainkaan.

Samanlainen hiljaisuus koskee onna-bugeishoja, jotka Japani käytännössä siivosi historiastaan ajettuaan alas samurailuokan 1700- ja 1800-luvuilla.

– Tyttöjen väkivaltaisuudessa on vähän sama juttu eli hyssytellään ja poistetaan se. Me halusimme tuoda sen esille, Saarinen kiteyttää.

Alun perin työryhmä oli miettinyt 45-minuuttisen Pieni samuraityttö -tanssiteatteriteoksen kohderyhmäksi 2.–6.-luokkalaisia, mutta harjoitusten edetessä heille aukeni, että esitys on sopiva hyvin monenikäisille. Työryhmä toivoo, että etenkin nuoret innostuisivat teoksen pelimaailmasta, josta tosin irtoaa samaistumispintaa ihan kaikille ikäluokille.

Paitsi ehkä ihan pikkulapsille, sillä tekijät ovat hahmotelleet esityksen ikärajaksi kahdeksan vuotta.

– Tai en tiedä. Olimme joskus tekemässä markkinointi-iskua Kummunkadulla ja siinä oli pieni poika isänsä kanssa pitsaa syömässä. Teimme Kiran kanssa hahmojemme lopputaistelun, jossa on kohta, jossa tulee muka nyrkkiä naamaan. Pikkupoika katseli ja sanoi sitten: Ei sattunut! Teeri kertoo nauraen.

Ikärajoja enemmän työryhmää on puhuttanut isien vähyys nykytanssiesitysten katsomossa. Saarinen haastaakin isiä ottamaan tyttärensä mukaan teatteriin, sillä Pienessä samuraitytössä on taatusti toimintaa kaikille.

Teeri puolestaan kiittelee isäänsä, joka on käynyt katsomassa monenlaisia tyttärensä nykytanssiteoksia, vaikka ei luultavasti ole monestakaan niistä nauttinut kauheasti.

– Mutta Pieni samuraityttö voisi olla nyt sellainen, että isäkin voi todeta, että hyvä on, ymmärsin mistä on kyse, Teeri täydentää.

Halu tai tarve ymmärtää onkin hänen mukaansa suurin syy, miksi isät ja myös me kaikki muut aristelemme nykytanssiesitysten katsomista. Ihminen ahdistuu, kun ei ymmärrä jotain, vaikka Teerin mielestä nykytanssia ei tarvitsekaan ymmärtää.

– Oma kokemus riittää, Kira Heinonen lisää

– Jälkeenpäin voi tulla tunteita, joista voi miettiä, että miksi minulle tuli tällainen tunne. Se siinä onkin, että peilaa oman elämänsä kautta eikä niin, että miettii, mitähän tuo tanssija on tuolla yrittänyt kertoa. Se ei ole oleellista, Teeri jatkaa.

Pitäisikö meidän suomalaisten opetella nauttimaan nykytanssista?

Teeri pudistaa vimmatusti päätään.

– Ei tarvitse edes nauttia. Siitä voi tulla myös vihaiseksi, hän huomauttaa.

Pieni samuraityttö on tehty kiertäväksi tanssiteatteriteokseksi, ja se on myyty Pohjois-Karjalan lastenkulttuuriverkostolle. Ensi-iltaviikolla keskiviikkona esityksen pääsevät näkemään ensimmäisinä Kummun koulun 4.–6.-luokkalaiset.

Teosta ovat tukeneet Pohjois-Karjalan taiteenedistämiskeskus, Riverian tanssin koulutus ja Outokummun kaupunki.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä