Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

Friikkisirkus omassa kodissa

Janne Kuivalainen on kerännyt studioonsa rekvisiittaa antiikkiliikkeistä ympäri Eurooppaa. Hanna-Mari Lappalainen Janne Kuivalainen on kerännyt studioonsa rekvisiittaa antiikkiliikkeistä ympäri Eurooppaa.

Janne Kuivalainen ei kuvaa työkseen, vaikka moni paikallinen vähintäänkin tuntee jonkun, joka on käynyt hänen studiossaan kuvattavana. Alastomuus ei ammattilaista hetkauta, mutta rankat taustatarinat pistävät välillä miettimään.

– Ei näillä kuvilla leipä irtoaisi, toteaa Janne Kuivalainen heti alkuun Heilin haastattelussa.
Kuivalainen on halunnut pitää valokuvauksen puhtaasti harrastuksena, koska silloin saa valita, mitä kuvaa.
– Muuten pitäisi myös tehdä esimerkiksi hautajais- ja hääkuvauksia, ja parempi jättää ne muille, Kuivalainen naurahtaa.
Itse valokuvaajaksi oppinut Kuivalainen on remontoinut kotinsa yhteyteen Niinivaaralle oman valokuvausstudion, joka on rekvisiitassa omaa luokkaansa: seiniltä ja nurkista löytyy ympäri Eurooppaa kerättyjä antiikkiesineitä, joita kuvauksissa voi hyödyntää – on knalleja, puuhkia, venetsialaisnaamareita, kirjoituskoneita, vintage-kameroita ja katosta roikkuva valtava kuunsirppi, jonka Kuivalainen on hankkinut Vintage Valtakunta -sarjasta tutusta Weird Antiques -liikkeestä.
– Mennyt aika kiehtoo minua kovasti, erityisesti viktoriaaninen aikakausi. Pyrin tuomaan sieltä romantisoidusti hyviä asioita nykypäivään lähinnä antiikkiesineiden muodossa, Kuivalainen kertoo.
Kuivalainen ei ole analysoinut, mikä outoudessa viehättää, mutta hänen mukaansa joissakin asioissa tavallisuus on tylsää.
– Sirkustouhuissa, karnevaaleissa, vanhan ajan salongeissa, sisustuksessa ja muodissa on jotain jännää tunnelmaa.

Rohkeita kuvia
Moni tuntee Kuivalaisen tämän verrattain rohkeista kuvista, jotka porfoliossa sisältävät ainoastaan naisia. On hänen studiossaan kuitenkin miehiäkin käynyt.
– Jostakin syystä miespuolisia ei kiinnosta kameralleni pullistelu, mikä on sinänsä harmi, koska miesten kanssa voisi kuvata sellaisia ideoita, jotka eivät välttämättä naisille sovi, Kuivalainen pohtii.
– Suurin osa mieskuvausten sadosta on ollut vain mallien omaan tai yhteistyöyritysten käyttöön, minkä vuoksi niitä ei portfoliossani valitettavasti näy.
Kuivalainen kuvaa myös alastonkuvia, mihin hän kertoo tilannetajun kehittyneen automaattisesti.
– On se varmasti vaatinut harjoitusta, mutta ei se ole koskaan ollut tietoista. Kuvaaminen tuntuu luonnolliselta, olipa mallilla vaatteita tai ei. Koska tunnen itseni rennoksi kuvaustilanteessa, se heijastuu usein myös malliin ja auttaa häntäkin rentoutumaan.

Kuvaterapiaa
Kuivalaisen mukaan moni on tullut kuvauttamaan itsensä hänen studioonsa esimerkiksi rankan elämänvaiheen jälkeen tai kohottaakseen itsetuntoaan. Palaute on puhunut puolestaan.
– Ensikertalaisten ja kamerakammoisten palautteista koskettavimpia ovat ne, kun malli kertoo kyynelehtineensä onnesta ja hämmästyksestä nähdessään kuvat. Että oonko mie oikeesti tuossa kuvassa, Kuivalainen kertoo.
Siinä missä mallin vähäpukeisuus tai alastomuus eivät Kuivalaista kuvaajana hetkauta, ovat mallien rankat taustatarinat toisinaan vaikeaa kuultavaa.
– Jos joku kertoo olleensa esimerkiksi perheväkivallan uhri, on siihen joskus vaikeaa suhtautua. Höpöttelyn lomassa mallit usein oma-aloitteisesti kertovat taustastaan ja siitä, miksi kuvauksiin on päädytty – hakemaan itsetuntoboostia esimerkiksi. Ja sittenhän yritän laittaa parastani, että saadaan sitä boostia, Kuivalainen toteaa.

Nainen kalsareissa
Kuivalaisen mukaan valokuvan kuvattava näyttäää monelle katsojalle vain ”naiseksi kalsareissa”, joten mallien taustatarinoiden kertominen portfoliossa voisi antaa ihmisille ajateltavaa.
– Tarinat kuvien ja henkilöiden taustasta toisivat kuviin syvyyttä, Kuivalainen pohtii.
Kuvaajan takaraivossa kolkuttelee silloin tällöin myös ajatus liikkuvasta friikkisirkuksesta.
– Olisi hauskaa hommata pikkuinen sirkusteltta studioksi ja vanha jenkkiauto kuljettimeksi ja huristella kesäisin ympäri Suomea kuvailemassa ihmisiä. Voisi tarjota ihmisille minimuotoista 1900-luvun alun friikkisirkuselämystä. Jos joku muu ennättää ottaa ideasta kopin, niin tulen kyytiin – vaikka mainospylvääksi, Kuivalainen vinkkaa.

Kuvagalleria

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä