Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

”Hitto, että oli hieno reissu!”

Jonna Monosen, tulevan Heynken, päällä nähdään usein hänen lempiyhtyeensä Rammsteinin paitoja, ja parhaillaan hän myös suomentaa yhtyeen nokkamiehen Till Lindemannin runokirjaa. Kuva: Jonna Monosen kotialbumi Jonna Monosen, tulevan Heynken, päällä nähdään usein hänen lempiyhtyeensä Rammsteinin paitoja, ja parhaillaan hän myös suomentaa yhtyeen nokkamiehen Till Lindemannin runokirjaa. Kuva: Jonna Monosen kotialbumi

Sokeus ei ole estänyt dekkaristi Jonna Monosta toteuttamasta suurimpia haaveitaan.

– Erittäin hyvä kysymys, tuumaa dekkaristi Jonna Mononen, kun Heilin toimittaja kysyy, olisiko hänestä tullut kirjailija ilman sokeutta – vai onko hän kirjailija sokeudesta huolimatta.
– Kyllä. Halu – ja ehkä kyky – kertoa tarinoita on tatuoitu sieluuni. Sokeus tuo tarinoihin vain lisämausteen, Mononen toteaa.
Kirjoittaminen on Monoselle harrastus, terapiaa ja työtä. Mononen on ollut syntymästään saakka sokea. Tarinoita syntyi jo ekaluokalla, ja mekaanisten kirjoituskoneiden jälkeen Monosen saatua oman tietokoneen ja pistenäytön 1990-luvun alussa alkoi kertomuksia syntyä toden teolla.

Unelmat toteen
Mononen on tunnettu muun muassa omakustanneteoksistaan Sokea raivo (2014) ja Marjanpoimija (2014) sekä Nordbooksin kustantamasta teoksesta Hiljaa pimeässä (2015).
Monosen ensimmäiset teokset jäivät pöytälaatikkoon itsekritiikin vuoksi, kunnes hän puolisonsa rohkaisemana julkaisi viimein esikoisteoksensa Hiljaa pimeässä.
– Ensimmäiset tarinani ovat sellaista puppua, että hyvä kun itse kehtaa niitä lukea. Olin jo luopunut haaveistani julkaista oma kirja, kunnes kultani, vaikkei suomea osaakaan, kannusti ja rohkaisi, Mononen kertoo.
Imatralta kotoisin oleva Mononen asuu parhaillaan Saksan Baijerissa yhdessä puolisonsa kanssa. 31.8. alkaen Jonna Mononen tunnetaan Jonna Heynkenä, kun pari juhlii häitään Imatralla. Mononen nimeääkin yhdeksi toteutuneeksi haaveekseen unelmiensa miehen löytämisen.
– Lukuisat muutkin unelmani ovat käyneet toteen: olen julkaissut kirjoja, pääsin Lucia-neidoksi, pääsin vaihto-oppilaaksi ja opin saksan kielen ja olen päässyt näkemään aivan uskomattomia paikkoja. Olen esimerkiksi ajanut köysiradalla Alppien lumirajalle asti, Mononen luettelee.

Kirjojen aiheet elämästä
Toteutuneiden unelmiensa keskellä Mononen on kohdannut elämässään myös lukuisia vastoinkäymisiä, joista hän kertoo osittain trilleriensä aiheiden kummunneen. Mononen haaveili nuorempana opiskelevansa syöpätautien erikoislääkäriksi, mutta haave jäi sokeuden vuoksi toteutumatta.
– Elämässäni on tapahtunut paljon rankkoja asioita. Takana on monta isoa leikkausta, vakava masennus ja kolmoishermosärky, joka invalidisoi minut pitkäksi aikaa. Tekstini muuttuivat kolmoishermosäryn aikoihin synkemmiksi, ja aloin muutenkin työstää ikäviä kokemuksiani tarinoiksi, Mononen kertoo.
Musta muuttui Monosen mukaan vähitellen valkoiseksi, ja hän huomasi löytävänsä rankoista asioista hyvää materiaalia trillereihinsä.
– Nykyäänkin poimin tarinoihini aiheita eletystä elämästä. Synkkien tarinoiden vastapainoksi aloin viime syksynä kirjoittaa opaskoiran muistelmia. Teos on täynnä mustaa huumoria, ja sitä on rentouttavaa kirjoittaa, Mononen kertoo.

Itsenäistä elämää
Monosen mukaan sokea haaveilija kohtaa yhtenään toppuuttelijoita ja vähättelijöitä.
– Rakastan unelmia, ne ovat elämäni peruspilari. Kaikkia se ei miellytä, vaan kuulee, että Jonna on pilvilinnoissa liihotteleva prinsessa, jolla eivät pysy jalat maassa.
– Saksassa pidetään myös itsestään selvänä, ettei minulla ole ammattia tai miestä, ja että asun vanhempieni helmoissa tai sitten minulla on hoitaja. Kysyä saa ja pitääkin, jos jokin mietityttää, mutta jos minua tullaan vaikka repimään pois rullaportaista ”turvallisuuteni takia”, mennään liian pitkälle, Mononen toteaa.
Vähättelijöistä huolimatta myös kannustajia riittää: Mononen kiittelee vuolaasti vanhempiaan, ystäviään ja puolisoaan, jotka ovat rohkaisseet häntä.
– Vanhempani tekivät kaikkensa, että minusta tulisi itsenäinen aikuinen.
Unelmat eivät Monoselta lopu kesken, vaan toteutuneiden tilalle tulee aina uusia, joista viimeisin lienee saksalaisen Rammstein-yhtyeen jäsenten tapaaminen viime viikolla. Lisäksi kirjailijan haaveissa on julkaista lisää kirjoja, päästä linnanjuhliin omien saavutusten ansiosta, muuttaa maaseudulle omaan taloon – lista jatkuu niin pitkälle, etteivät merkit tässä jutussa riitä kertomaan kaikkia.
– Olen painottanut usein, että koskaan, ikinä, ei pidä luopua unelmistaan. Itse ainakin haluan kuolla maha täynnä ja sanoa taivaan portilla: ”Hitto, että oli hieno reissu!”, Mononen päättää.

Jonna Mononen nähdään kirjailijavieraana Parafestissa 15.8. ravintola Sointulan kirjallisuusklubi Sanavirrassa kello 18.


Petroskoikin innostui Parafestista
Parafest järjestetään tänä vuonna yhdeksättä kertaa, joten ensi vuonna vietetään jo juhlavuotta.
Tänä vuonna festarilla jatkuu kaksivuotinen, viime vuonna startannut Culture Open: Creating Culture Together -hanke, jonka tarkoituksena on edistää vammaisten ja maahanmuuttajien osallistumista kulttuuripalveluihin ja tapahtumiin Joensuussa ja Petroskoissa. Hankkeen rahoittajina toimivat Euroopan Unioni, Suomi ja Venäjä, ja hankkeen pääpartneri on Petroskoin valtionyliopiston täydennyskoulutuksen instituutti.
Hankkeen tiimoilta Parafestissa nähtiin jo viime vuonna petroskoilaisia ”vakoojia” ottamassa oppia tapahtumasta, minkä lisäksi petroskoilainen elokuvaohjaaja ja muusikko Vladimir Rudak esiintyi Parafestissa. Tänä vuonna tapahtumassa nähdään perjantaina festivaaliteltassa saksofonisti Konstantin Zverev sekä laulaja Fatima Bogdanova bändeineen Petroskoista.
Joensuun Parafestyhdistys ry:n puheenjohtaja Arto Pippurin mukaan Petroskoin kaupungin aikomuksena on järjestää oma Parafest ensi vuonna Petroskoissa.
– Ajatuksena on tehdä kulttuurivaihto siten, että meiltä lähtisi sitten sinne esiintymään taiteilijoita vastavuoroisesti, Pippuri kertoo.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä