Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Seuraava kissakahvila Joen Yönä

Aseman pop-up-kissakahvilaa kahden tyttärensä kanssa pyörittävä Sinikka Hynninen-Otva mieltää kahvilansa ennen kaikkea kohtaamispaikaksi. Siellä viihtyvät myös kahvilan kissat, Mörkö Pöö ja Prinssi. KuvaT: Tiina Sormunen Aseman pop-up-kissakahvilaa kahden tyttärensä kanssa pyörittävä Sinikka Hynninen-Otva mieltää kahvilansa ennen kaikkea kohtaamispaikaksi. Siellä viihtyvät myös kahvilan kissat, Mörkö Pöö ja Prinssi. KuvaT: Tiina Sormunen
Torstaina 8. elokuuta vietettävää kansainvälistä kissapäivää voi juhlistaa lukuisilla eri tavoilla, mutta Aseman pop-up-kissakahvilan ovenkahvaa ei silloin kannata remputtaa. Viime aikoina paljon paikallismediahuomiota kerännyt kahvila toimii pop-up-periaatteella, ja seuraavan kerran se on avoinna asiakkaille Joen yönä ja silloinkin luultavasti vain iltapäivällä muutaman tunnin.

Ruokaviraston mukaan pop-up-kahvila saa toimia korkeintaan 12 päivänä vuodessa, mutta moni on erehtynyt luulemaan, että kissakahvilaa kahden tyttärensä kanssa pyörittävä Sinikka Hynninen-Otva olisi yrittäjä. Rautatieaseman vieressä sijaitsevassa puutalossa onkin riittänyt vilinää, kun ihmiset ovat käyneet kyselemässä kissakahvilan aukioloaikoja.

– Jukan Antiikissakin on käynyt perheitä, jotka ovat olleet hieman harmissaan siitä, kun emme olekaan auki koko ajan, Hynninen-Otva täydentää.

Aukioloajoistaan kissakahvila tiedottaa Facebook-sivuillaan.

Psykoterapeuttina työskentelevä Hynninen-Otva oli ehtinyt miettiä kissakahvilaa pitkään. Hän kävi muun muassa Helsingissä tutustumassa paikalliseen kissakahvilaan, mutta ei keksinyt vielä sillä reissulla, miten toteuttaisi oman ajatuksensa. Kunnes välähti: kissakahvilan lähtökohtana olisi kuntouttava toiminta.

Hynninen-Otva otti yhteyttä ammattiopisto Luovin Liperin yksikköön ja tiedusteli, löytyisikö sieltä innokkaita keittiö- ja kahvilapuolen opiskelijoita pop-up-kahvilaan, ja löytyihän heitä. Ensimmäinen Aseman pop-up-kissakahvila avasi ovensa kahdeksi päiväksi viime vuoden joulukuussa, ja Luovin opiskelijoiden lisäksi kahvilanpitoon oli tutustumassa porukkaa kuntouttavasta työtoiminnasta.

Jukan Antiikin yläkerrassa sijaitseva, suurin piirtein kymmenen asiakasta kerrallaan mahduttava kissakahvila oli heti ensimmäisellä kerralla tupaten täysi.

– Täällä oli jonoksi asti ihmisiä molempina päivinä, Hynninen-Otva muistelee.

Tänä vuonna pop-up-kissakahvila on ollut auki neljästi: kolme kertaa asemalla ja kerran Pyhäselän kirjastossa. Asiakasmääristä Hynninen-Otva ei ole pitänyt kirjaa, mutta Hammaslahdessa kissakahvila keräsi paljon kävijöitä. Päivän tuottamilla euroilla kahvila osti Joensuun eläinsuojeluyhdistykselle 154 kiloa kissanhiekkaa.

Herkkuja kissakahvilassa on tarjolla monenlaista tiikerikakuista raparperihillolla vuorattuihin pannareihin, mutta niiden takia kahvilaan vievässä ahtaassa portaikossa ei jonoteta. Naposteltavien sijaan asiakkaat haluavat nähdä ja kokea Prinssin ja Mörkö Pöön, kahvilan noin puolivuotiaat kissat. Niiden lumoissa he saattavat viihtyä piskuisessa kahvilassa tuntikausia ihan vain seuraten kissakaksikon touhuja tai jutellen omista kissoistaan, nykyisistä ja menneistä, ehkä tulevistakin.

Kissatarinoita on ollut lähes jokaisella asiakkaalla. Tavallisin tapa lähestyä kissakahvilanpitäjää on ollut Hynninen-Otvan mukaan näyttää valokuvaa jo edesmenneestä kissasta, josta asiakas on sitten kertonut, kuinka vanhaksi lemmikki eli tai millaisia juttuja se osasi tehdä.

Välillä on naurattanut ihan mahdottomasti. Esimerkiksi silloin, kun eräs mies näytti Hynninen-Otvalle presidentti Martti Ahtisaaren virkaanastujaispäivänä otettua valokuvaa. Taustalla kuvassa liehui Suomen lippu ja etualalla istua töröttivät miehen puuhun kiivenneet kissat, Mara ja silloisen Miss Suomen kaima, Smura.

Ja sitten on ollut niitä toisenlaisia tarinoita.

– Eräs vanhempi mies uskoi, että hänen luokseen tullut kissa oli ylemmän tahon lähettämä. Miehen vaimo oli kuollut, ja pihapiiriin ilmestynyt kissa oli kävellyt suoraan ovesta sisälle ja paikkaan, jossa vaimo oli ollut viimeisen kerran kotona. Mies kertoi pitkän tarinan ja tuli olo, että se kissa oli tosiaan viisas ja meni miehen seuraksi lohduttamaan, Hynninen-Otva kuvailee.

Osa asiakkaiden kissatarinoista ja -kuvista koristaa myös kahvilan seinää. Niistäkin on kahvilassa jutunjuurta piisannut, ja Hynninen-Otva muistaa erään vanhemmista naisista koostuneen pöytäseurueen, joka lähetteli kännyköillään kissakuvia Helsinkiä myöten.

– Pöydässä kävi hirveä hässäkkä niistä kuvista, ja kaikilla naisista taisi olla omatkin kissat. Kissaihmisissä on mielestäni mielenkiintoista se, että voimme ihailla toistenkin kissoja, Hynninen-Otva aloittaa, mutta keskeyttää, kun kahvilan tiskin suunnalta kuuluu äänekäs räsähdys.

Äänen aiheuttajaksi paljastuu klassikko: toinen kahvilakissoista oli hypännyt pahvilaatikkoon, joka tällä kertaa sattui olemaan täynnä kuppeja ja lautasia.

– Kotona minulla on juuri tällaista, kaikkiaan neljä kissaa, kolme koiraa ja suomenhevosen omistava Hynninen-Otva toteaa.

Kovia kokevista posliiniastioista huolimatta Hynninen-Otva uskoo, että jos kahvilassa olisi kissojen sijaan koiria, tunnelma ei olisi yhtä rauhallinen. Koirien touhottaminen ja meneminen on niin erilaista.

Kissa pystyy kävelemään huoneen halki ilman, että kuuluu mitään ääntä. Kissa on myös aina kissa, toisin kuin koira, jota ihminen on jalostanut vaikka millaisiin eri tarkoituksiin.

– Minä luulen, että kissat vain ovat niin kiehtovia otuksia, niitä tullaan katsomaan. Kissa on hirmu kaunis, sopusuhtainen ja varmaan sen petomaisuuskin kiehtoo ihmisiä, Hynninen-Otva listaa.

Vuosia eläinavusteista terapiatyötä tehneenä hän tietää, että kissalla on myös terapeuttisia vaikutuksia. Kissan silittäminen tai ihan pelkkä läsnäolokin vie ihmisen huomion hetkeksi toisaalle, pois itsestä ja omasta pahasta olosta.

Kissa on myös olemukseltaan sellainen, ettei sen käytöstä tarvitse selittää sanoilla.

– Ihminen kyllä tietää sen itsekin, että kun kissa tulee syliin, se hyväksyy hänet. Esimerkiksi hevosen kanssa joudun koko ajan avaamaan syitä eläimen käyttäytymiseen, Hynninen-Otva täsmentää.

Kuinka monta kertaa pop-up-kissakahvila on loppuvuoden aikana auki, sitä hän ei vielä tiedä. Hynninen-Otvan toiveissa on, että jatkossa kissakahvilaan voisi taas yhdistää ajatusta kuntouttavasta työtoiminnasta, mutta sitä varten hän tarvitsi yhteistyötahoja, kuten vaikkapa Joensuun kaupungin tai Siun soten.

Aseman kissakahvila meinasi olla avoinna kansainvälisenä kissapäivänä, mutta juuri uudessa työpaikassa aloittanut Hynninen-Otva tajusi, ettei hänen aikansa riitä kahvilapäivän suunnitteluun ja toteuttamiseen leivonnaisineen kaikkineen.

Kahvilan vetonaulojenkin, Prinssin ja Mörkö Pöön, torstai on siten ihan tavallinen, eikä merkkipäivä näy niiden arjessa mitenkään.

– Niillä on kissapäivä joka päivä, Hynninen-Otva huomauttaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä