Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Aiempaa syvällisempi Pippurinen

Tuomas Lius ja englanninspringersspanieli Remo viihtyvät huoneessa, jonka seiniltä paljastuu isännän elokuva- ja kirjallisuusmaku. Aimo Salonen Tuomas Lius ja englanninspringersspanieli Remo viihtyvät huoneessa, jonka seiniltä paljastuu isännän elokuva- ja kirjallisuusmaku.

Tuomas Lius kiittää Kirjallisuuden ja Luovuuden jumalia siitä, että tuorein romaani sai kypsyä riittävän kauan.


Ravintola Jokelaan ja vuoden 2010 viimeisiin päiviin vievät tarinan juuret.

– En muista, oliko se uusivuosi 2010–11 vai Tiernapoikien esiintymisilta, mutta Tanskasen Mikko tuli samaan pöytään ja kysyi, että Tuomas, tiedätkö mitään meripihkahuoneesta, kirjailija Tuomas Lius muistelee.

Tanskanen, Joensuun Mieslaulajien aktiivi ja sotahistorian tuntija, kertoi ystävälleen tarinan, joka johti kesäkuussa 2019 ilmestyneen romaanin Lanka palaa syntyyn.

Liperiläiskirjailijan uusimmassa on aiemmista Marko Pippuris -tarinoista tuttua huumoria ja toimintaa, mutta on siinä myös syvempiä tasoja enemmän kuin koskaan aiemmin: ystävyyttä, vanhemmuutta, rakkautta, luopumista ja väsymistä.

– Onhan tämä ehdottomasti henkilökohtaisin kirja, minkä olen ikinä kirjoittanut, Lius tunnustaa.

– Jotkut teemat tulivat sinne niin, että ne pääsivät yllättämään minut itsenikin. Esimerkiksi Pippurisen ja Nuorvalan ongelmallinen ystävyys oli semmoinen, mitä en ollut suunnitellut.


Nyt oli oikea aika

Härkäjuoksu, edellinen Markos Pippuris -tarina, ilmestyi vuonna 2011. Seuraavaa saatiinkin odottaa. Kirjailijan elämään tuli vaikeita asioita, muun muassa äidin kuolema. Iloisiakin asioita kertyi, kahden tyttären syntymät esimerkiksi.

Lius kävi niin syvällä, että se ei voi olla näkymättä uudessa kirjassa. Kirjan alkulehdillä oleva, äidille omistettu kiitos herkistää jo semmoisenaan.

Taustat kun tietää, aikamoinen lataus on myös vaimolle ja tyttärille omistetussa lauseessa Annika, Selina, Astrid – tämä on teille.

– Nyt kun mietin itseäni kirjoittajana vuonna 2011, kiitän Kirjallisuuden ja Luovuuden jumalia, että he järjestivät niin, että en kirjoittanut tätä silloin. Silloin en olisi vielä ollut valmis kirjoittamaan tätä.


Kahdenlaista ystävyyttä

Ystävyyttä kuvataan kahdellakin tasolla.

Pippurisen ja hänen nuoruudenkaverinsa Nuorvalan hajoavassa ystävyydessä on mukana katkeruutta, jolla on oma merkityksensä tarinan kulussa. Pippurisella ja hänen mukanaan jo Hakasta (2009) lähtien kulkeneella Julialla taas on oma erityinen suhteensa, joka kestää kaiken.

Lius pitää tärkeänä, että Markon ja Julian välinen vahva side pysyy sellaisena, kuin se on nyt.

– Populaarikulttuurissa mies- ja naiskollegat hyppäävät jossakin vaiheessa sänkyyn, ja siinä katoaa suhteesta mielenkiinto. Se arkipäiväistyy, Lius pohtii.


Ei romanssia

Kirjailija jää miettimään miehen ja naisen välisen aidon platonisen ystävyyden harvinaisuutta.

– Luulen, että monelle miehelle on itsetunnon asia myöntää, että on tavallaan tullut torjutuksi. Olen minäkin ollut tilanteissa, missä en ole saanut vastakaikua omalle ihastumiselle. Sitten se on muuttunut luontevasti kaveruudeksi ja ystävyydeksi, Lius kertoo ja muistuttaa, että olihan Hakassakin Pippurisen puolella ihastumista, joka vain odotti, että Julia olisi näyttänyt vihreää valoa.

– Sen voin itselleni ja lukijoille luvata, että näiden kahden hahmon välille ei ikinä tule leimahtamaan romanssia, kirjailija vakuuttaa.

– Heidän dynamiikkansa pysyy. Välillä toinen on isoveli ja välillä toinen isosisko. Se vaihtelee sen mukaan, kumpi tarvitsee elämässään opasta.


Pupsittelua

Romanssin, suorastaan sokerisen semmoisen, Pippurinen kuitenkin Lanka palaa -tarinassa kokee.

Pupsi! Kuinka ihmeessä tuo jörrikkä viinijärveläinen toimintasankari voi päästää suustaan moisia lällyyksiä?

Lius nauraa ja sanoo, että sosiaalinen media avaa ikkunan johonkin semmoiseen, mitä hän ei haluaisi nähdä.

– En sano, että se on väärin, enkä sano, että se on millään tavalla huono asia, mutta on minusta koomista, kuinka raavaat miehet ihastuksensa alkuvaiheessa rupeavat jakamaan yhteisiä selfiekuvia ja päivityksiä, että hanin kanssa täällä.

Pippurisen kautta kirjailija pystyy kuvaamaan tuotakin some-ajan ilmiötä. Omaa poikaansa ikävöivän Julian kautta kahden tyttären isä voi tuoda toimintakertomukseen vanhemmuuteen liittyviä ajatuksia.


Elokuvia rakastava pahis

Jopa Lanka palaa -tarinan pahiksessa Maxim Zolnerovitšissa on jotain yhteistä Liuksen kanssa: rakkaus suoraan videolevitykseen päätyneisiin 80-luvun toimintaelokuviin.

– Olen henkeen ja vereen nostalgikko ja kaipaan sitä väliluokkaa, joka on pudonnut pois elokuvabisneksestä tänä suoratoiston aikana, jolloin on ihan halpiselokuvia ja sitten näitä järkyttäviä satojen miljoonien tuotantoja.

Lius muistelee aikaa, jolloin VHS-, DVD- ja Blu-Ray -muodoissa heiluneet ja potkineet B-, C- ja D-luokan kyvyt yrittivät tavoittaa stalloneiden ja arnoldien nostamaa rimaa.

– Niiden puolesta olen valmis puhumaan ihan oikeasti, ja ne puheenvuorot on luontevaa pistää Maximin suuhun.

Tästäpä on luontevaa siirtyä ottamaan kuvaa huoneeseen, joka on täynnä elokuvajulisteita ja Liukselle tärkeää kirjallisuutta. Englanninspringerspanieli Remo loikkaa sohvalle isäntänsä viereen.

– Tämä on juuri se paikka, missä ajatus ei katkea, kirjailija sanoo huonetta esitellessään.


Uusi Pippurinen ja sitten vielä jotaion muuta

Alun perinhän Tuomas Liuksen piti kirjoittaa yksi ainoa Marko Pippurisesta kertova tarina, Haka. Sitten kustantaja totesi, että kun tuo otettiin vastaan noin hyvin, niin tehdäänpä toinen. Syntyi Laittomat, jonka jälkeen kustantaja viestitti, että trilogia olisi oiva muoto kertoa tarinaa.

Härkäjuoksuun piti tulla näitäkin tarinoita, joita on Lanka palaa -kirjassa, mutta yksien kansien väliin ne kaikki eivät mahtuneet, mikä osoittautuikin hyväksi asiaksi.

– Isoa suunnitelmaa minulla ei ole, mutta uskon, että jonkin verran tulen vielä pelaamaan näiden hahmojen kanssa, Lius toteaa.

Käsämässä asuvalla kirjailijalle on nyt sikäli poikkeuksellinen tilanne, että hän vie eteenpäin samanaikaisesti kahta eri juonta.

– Toinen on Pippurinen ja toinen ei ole, Lius toteaa.

– Molemmat ovat lähteneet vetämään aika hyvin. Ensi viikolla pitää soitella kustantajan suuntaan ja vähän pitchata näitä molempia ideoita.

Dekkarielementtejä on mukana myös siitä tarinassa, joka ei kerro Marko Pippurisesta. Tarinassa on vakoilua, agentteja ja asia, jota vakoojat ja agentit havittelevat.

– Siinä on äärimmäisen vahva omaelämänkerrallinen faktori, Lius kertoo.

– Se sijoittuu vuoteen 1985, jolloin olin itse lapsi, ja kymmenen vuorokauden ajalle, joka on sillä tavalla armollinen, että niin lyhyttä aikaa pystyy vielä kuvaamaan uskottavasti.

Lius on istunut ahkerasti yliopiston kirjaston mikrofilmisalissa selaamassa aikakauden lehtiä.

– Lisäksi olen laittanut Facebookin Olin teini 80-luvulla -ryhmään pyynnön, että hei, voisitteko kertoa muistojanne siltä ajalta.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä