Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Ihan kohta myös tv:stä tuttu

Stand-upia tekevällä teologian opiskelijalla ja joensuulaisen Joenbruu Beer Company -pienpanimon jokapaikanhöylällä Jussi Herrasella on tapana valmistautua keikkoihin jännittämällä takahuoneessa. Silloin saattaa muutama juttukin mennä vielä uusiksi. Kuva: Tiina Sormunen Stand-upia tekevällä teologian opiskelijalla ja joensuulaisen Joenbruu Beer Company -pienpanimon jokapaikanhöylällä Jussi Herrasella on tapana valmistautua keikkoihin jännittämällä takahuoneessa. Silloin saattaa muutama juttukin mennä vielä uusiksi. Kuva: Tiina Sormunen
Kutsu napsahti joensuulaisen stand-up-koomikon Jussi Herrasen, 37, sähköpostiin kesäkuun lopulla. Jo sitä ennen samana päivänä Herranen oli kuullut muutamalta joensuulaiselta koomikkokollegaltaan, että he olivat saaneet samansisältöisen viestin: kutsun Nelosen Stand Up! -ohjelman neljännen kauden kuvauksiin.

Kun Herranen luki omaa viestiään, hänen sydämensä jätti pari lyöntiä välistä. Tv-ohjelmaan kun ei ole hakua, vaan siinä esiintyvät koomikot pyydetään mukaan. Outokummun seurakunnassa kesätöissä oleva koomikko oli juuri silloin rippileirillä ja mieli olisi tehnyt kuplia enemmänkin, mutta hän piti asian salassa.

–  Olin hieman ehkä pää pyörällä ja samaan aikaan iski jännitys mutta myös riemu, että tuollaiseen pääsee. On se niin suuri kunnia, Herranen muotoilee tunnelmiaan.

Erityisen hienoa hänestä on, että Stand Up! -ohjelman tulevalla kaudella mukana olevista 40 koomikosta kahdeksan on joko joensuulaisia tai Joensuu-taustaisia.

Herrasen lisäksi mukana ovat Matti Paalanen, Jyri Tumanoff, Albert Kajava, Aki Puolakka, Janne Hyttinen, Lasse Oikarinen ja Toni Jyvälä. Jyvälää lukuun ottamatta kaikkien stand-up-ura on saanut alkunsa Kerubissa.

Kerubissa Herranen on myös haastatteluhetkellä, tällä kertaa tosin terassilla. Huhtikuussa 2013, jolloin hän kokeili stand-upia ensimmäisen kerran, paikkana oli Kerubin Kellari.

Matti Paalasen ja Lasse Oikarisen ideoimissa Kellarin stand-up-illoissa oli jo pyörähtänyt pari Herrasen kaveria naurattamassa yleisöä, ja siitä myös hän sai kipinän. Onhan Herranen aina tykännyt kertoa vitsejä, minkä lisäksi esiintymislavalle kannusti suvussa kulkeva savolaisuus.

Isoisiltään Herranen kertoo oppineensa vääräleukaisuuden ja ällyytyksen eli mentaliteetin, että kaikesta saa vitsailla ja savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle.

–  Seurasin myös stand-upia paljon, mutta kun ensimmäisen kerran menin itse lavalle, tajusin, että se on paljon vaikeampaa kuin miltä se telkkarissa näyttää, hän lisää.

Herrasen ensimmäinen keikka nauratti kyllä yleisöä, mutta koomikko itse ei ole näin jälkikäteen esitykseensä kovin tyytyväinen. Innostuksen stand-upiin se kuitenkin sytytti.

Uran käynnistämisvaiheessa vaikeinta oli saada kontakteja, sillä valtaosa stand-up-keikoista oli kaukana, lähinnä Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Tilanne on sama nyt kuusi vuotta ja yli 200 keikkaa myöhemmin, ja Herranen on viettänyt viime vuosina aika paljon aikaa tien päällä.

–  Välillä tuntuu, onko tässä mitään järkeä jonkin 5–10 minuutin takia mennä Helsinkiin. Nykyään pyrin saamaan enemmän keikkoja yhdelle reissulle, koska onhan se melkoista, että istut seitsemän tuntia Savon Linjan bussissa ja heität sitten kymmenen minuutin keikan.

–  No, silloin pitää harjoitella täysin läpi, ei ole varaa epäonnistua. Epäonnistumiset tulevat aika kalliiksi, hän summaa.

Osin siksi joensuulaiset koomikkosuuruudet perustivat Teatteriklubille muutama vuosi sitten treeniklubin Kerro jotain uutta. Siellä paikalliset koomikot saavat testata uusia juttujaan, mutta ajatuksena on kannustaa mukaan myös uusia tekijöitä.

Koomikkona Herranen luonnehtii olevansa mallia tehdasasetukset: valkoihoinen, kirkkoon kuuluva, lihaa syövä heteromies.

Viittä vaille valmiina teologina hän ei ole koulutuksensakaan puolesta kovin poikkeuksellinen tapaus Suomen pienissä stand-up-piireissä, sillä myös papit Johannes Melander ja Sampsa Simpanen ovat tehneet stand-upia.

Pappi Herrasestakin on tulossa, vaikka välillä hän on joutunutkin kamppailemaan oman kutsumuksensa kanssa.

Mutta mikä kirkonmiehiä viehättää stand-upissa?

–  Lavalla pääsee sanomaan, mitä saarnastuolissa ei välttämättä viitsi sanoa, Herranen nauraa vastaukseksi, mutta alkaa sitten pohtia lajin kiinnostavuutta laajemmin.

Hän epäilee, että stand-upin pariin ajautuu ihmisiä, jotka ovat sosiaalisia ja ammatissa, jossa joutuu olemaan esillä ja puhumaan paljon. Sisältäähän lavalla veistelty komiikka vuorovaikutusta yleisössä istuvien ihmisten kanssa.

–  Ehkä pieni narsismikin saattaa edesauttaa sitä, sellainen terve narsismi, Herranen täsmentää.

Silti hän myöntää, että ammatilla on merkitystä siinä, mitä suustaan voi päästää. Viime aikoina moni on jupissut julkisuudessa asti, ettei nykyisin saa vitsailla mistään, mutta Herranen pitää huumoria taitolajina. Myös vitsailussa on tärkeää ajatella valta-asetelmia, lyökö alas- vai ylöspäin ja rajaako jonkin ihmisryhmän ulkopuolelle repimällä huumoria heistä.

Herranen pyrkii tekemään komiikkansa itsensä kautta.

–  Meillä on tämä sananvapaus, mutta kyllähän siihen kuuluu myös vastuu. Vuosien varrella olen miettinyt juttuja enemmän siten, että mietin tarkkaan sanamuotoja ja mitä sanoja käytän. Onhan tämäkin sanataidetta, mutta miten sen taiteen tekee?

Tv-kameroiden eteen Herranen kävelee lauantaina 14. syyskuuta joskus kello 18 jälkeen. Helsingissä Peacock-klubilla tallennettavan Stand Up! -jakson kuvauksiin on Herrasen tietojen mukaan saapumassa jonkin verran myös joensuulaisyleisöä.

Muutamasta seurakunnastakin pari Herrasen työkaveria on ilmoittanut olevansa paikan päällä nauramassa. Samassa jaksossa on mukana myös toinen joensuulaiskoomikko, Matti Paalanen.

Joskus myöhemmin syksyllä televisiosta nähtävässä jaksossa esiintyvät koomikot ovat Herraselle entuudestaan tuttuja, ainoastaan pääesiintyjää Sami Hedbergiä hän ei ole vielä tavannut henkilökohtaisesti. Herranen itse esiintyy jaksossa Uudet naamat -osiossa.

Hän on jo ehtinyt miettiä, miten aikoo täyttää ruutuaikansa.

–  Mutta minulla on paha tapa, että settilistaa pitää muuttaa vielä ennen keikkaa. Tulee epäilys, että toimiiko tuo sittenkään. Sitten pitää yrittää muistaa sen rakenne ulkoa, että missä järjestyksessä jutut kertoo.

–  Aina se muuttuu sillä tavalla, että pitää reagoida siihen, mitä yleisössä tapahtuu. Sellaista improvisaatiotahan se on, hän jatkaa.

Ensimmäinen tv-esiintyminen on koomikolle erittäin tärkeä tilaisuus.

–  Ensimmäiset ajatukseni olivat, että älä sitten mokaa, koska kaikki näkevät. Mutta kun keikan alussa saa ensimmäiset naurut, tietää, että hyvin tässä menee, Herranen tuumii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä