Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Pientä toivetta myönteisestä murroksesta

Riikka Rahikainen (vasemmalla) ja Hanna Keski-Karhu huomauttavat, että menossa on kolmas laiduntamisvuosi, ja jo nyt hyvät vaikutukset näkyvät Höytiäisen suistossa. Kuva: Aimo Salonen Riikka Rahikainen (vasemmalla) ja Hanna Keski-Karhu huomauttavat, että menossa on kolmas laiduntamisvuosi, ja jo nyt hyvät vaikutukset näkyvät Höytiäisen suistossa. Kuva: Aimo Salonen
Rantalaidun saa citylampuri Riikka Rahikaisen toiveikkaaksi:

–  Tämä nyt on vain yhden yksittäisen elämäntapa-agrologin näkemys, mutta ehkä olemme nyt murrosvaiheessa, missä kaupunki ja maaseutu lähentyvät juuri kaupungin lähellä olevien alueiden hoitamisen kautta.

Oltiin aivan Höytiäisen suiston lintutornin juurella, missä karjanhoito ja luonnon monimuotoisuus yhdistyvät. Polvijärveläisten Marko ja Terhi Kakkosen lehmät vasikoineen huolehtivat, että pajut ja muu kasvusto eivät pääse liian reheviksi niin, että alue pysyy suotuisana niin linnuille kuin muillekin eliöille.

Paikalla oli myös ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Hanna Keski-Karhu, joka kartoittaa parhaillaan pohjoiskarjalaisia perinnemaisemia, joiden merkittäviä osia ovat uhanalaiset perinnebiotoopit, joilla on tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä.

Puhumme rantalaitumesta, metsälaitumista, hakamaista, eri tyyppisistä niityistä  –  elämää kuhisevista elinympäristöistä, jotka ovat syntyneet perinteisen maankäytön muovaamina.

Suurmaatalous vain on vienyt karjan navetoihin ja lehmät pois niityiltä, joilla ennen ahomansikat, mesimarjat ja ravintoketjuun laajasti vaikuttavat niittykukat kasvoivat.

–  Haasteena on, mistä saamme eläimet kohteille, joita halutaan hoitaa, Keski-Karhu pohtii.

–  Jotkut eivät halua viedä eläimiä pitkälle hoidettaviin perinnekohteisiin saakka, jotkut  –  kuten vaikkapa tänne rantalaitumelle lehmänsä tuoneet  –  ovat oikein innostuneita asiasta.

Höytiäisen suiston rantalaidun ja Noljakankaaren päässä lampaiden hoidossa olevat niityt liittyvät yhteen Riikka Rahikaisen kautta. Maaseudun sivistysliiton palkkaama citylampuri huolehtii molempien laitumien hoidosta.

–  Kestää viisi vuotta, ennen kuin hoito on vaikuttanut täydellä tehollaan. Nyt täällä on menossa kolmas kesä, ja jo nyt näkee, kuinka paljon tehokkaampia lehmät ovat ihmisten tekemään raivaukseen verrattuna, Rahikainen sanoo ja viittaa ympärillä avautuvaan näkymään.

Mutta voisiko heiluri kääntyä toiseen suuntaan?

Ensin Suomessa oli pientilat, jotka pitivät kasviston ja eläinkunnan rikkaana. Sitten kehitys vei kohti suuria tiloja ja tehoviljelyä

Nyt olemme tulleet aikakauteen, jossa yhä useampi ihminen valitsee elämäntavan, missä raha ei ole tärkeintä. Voisiko lampaiden, lehmien ja hevosten pienimuotoisella laiduntamisella olla uutta tulevaisuutta?

–  En näe ihmeenä, että meille syntyisi uusi paimenten ammattikunta, Rahikainen muotoilee.

Tällä hetkellä suurimman osan perinnebiotooppien säilyttämisestä hoitavat karjanomistajat, jotka voivat hakea EU-tukea maatalouden ympäristösopimusten kautta.

–  Ohjelmakausi on viisivuotinen, ja nyt se on katkolla. Nykyinen ulottuu vuoteen 2020 saakka, ja jo nyt rahat ovat loppuneet niin, että uusia sopimuksia ei voida hakea, Keski-Karhu sanoo.

Keski-Karhu toivoo myönteisiä asioita paitsi EU:n uudelta ohjelmakaudelta myös Suomen uudelta hallitukselta.

–  Ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta kun on puhuttu, toivoisi, että uusi hallitus ottaa nämäkin asiat huomioon.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä