Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Hiljaisuus voi olla paras palaute

Tällä kertaa haaviin eli verkkoihin tarttui 70-senttinen kuha. Kuvat: Hanna-Mari Lappalainen Tällä kertaa haaviin eli verkkoihin tarttui 70-senttinen kuha. Kuvat: Hanna-Mari Lappalainen
– Ja nyt, oletko valmis? Ruori on sinun, aloittaa ammattikalastaja ja retkijärjestäjä Ismo Kangas ennen kuin toimittaja on hädin tuskin hypännyt Tuulaakin edustalta veneeseen ja saanut pelastusliivit päälleen.

Jaa, tänne ei tultukaan vain istumaan ja kyselemään. Nauhuri on hylättävä penkille toivoen, että se poimii kaiken tarvittavan, ja ei kun ruoriin.

Viimeksi noin viisitoista vuotta sitten venettä ohjanneelle, kokemattomalle veneilijälle aivan keskustan tuntumassa veneen ohjaaminen tuntuu aluksi jännittävältä, mutta nopeasti se alkaa sujua  –  ja hiljaa mielessään toimittaja saattaa olla kiitollinen siitä, että keskustassa veneillessä nopeusrajoitus on vain yhdeksän kilometriä tunnissa.

– Itse olen täysi maakrapu, olen jänkä-Lapista kotoisin. Ensimmäisen kerran kun lähdin tällä veneellä liikkeelle Oulujärvellä, se tuntui ihan mereltä. Pyörin viikon lahdella ennen kuin uskalsin järven puolelle, Kangas nauraa.

Kangas on toiminut ammattikalastajana nyt muutamia vuosia Rönnqvist 590 -veneellään. Viime vuonna hän aloitti veneily- ja kalastusretkien järjestämisen Ismo-Ahven toiminimen alla.

– Toiminnan täytyy kehittyä koko ajan. Viime vuoden elokuussa soitin Carelicumiin, että mitäs siellä tapahtuu matkailun saralla, ja sieltä vastattiin, että ei mitään, Kangas kertoo.

– Keski-Euroopan lomat olivat loppuneet ja turisteja ei juurikaan ollut. Silloin mietin, että kyllä tällaista vesistömatkailua ja kalastusta kannattaisi olla enemmänkin tarjolla, varsinkin syksyyn päin mentäessä.

Heilin toimittaja ei suinkaan ole ainoa, joka joutuu heti puikkoihin veneeseen päästyään. Ismo Kangas järjestää opastettuja veneretkiä Pielisjoelle keskustassa, kalastusretkiä Pyhäselälle sekä ammattikalastajan työpäivään tutustumisretkiä. Kaikilla retkillä käsitellään myös alueen historiaa kahden kulttuurin raja-alueella.

Etenkin ammattikalastajan työpäivään tutustuttaessa Kangas kertoo asiakkaan pääsevän aina hommiin.

– Asiakas tekee kaikki samat työt mitkä minäkin. Ja niin teet sinäkin, Kangas nauraa.

– Ei venettä tietenkään pakko ole retkillä ajaa, jos ei tahdo, hän lisää.

Kun ohjaan vielä venettä hiljalleen kohti Pyhäselkää, käy Kangas läpi laitteistoa ja turvallisuusohjeita. Sisävesillä hätänumero on aina 112, veneen perältä löytyy varapuhelin ja vara-GPS-paikannin, etukotelosta löytyy ankkuri, pohjoinen on 0°, etelä 180°, itä 90° ja länsi 270°.

– Turvallisuusohjeet ovat tärkeät, jos minulle sattuu jotakin. Näytän asiakkaalle aina, mitä mistäkin suunnasta löytyy ja missä sijaitsevat lähimmät satamat. Minä voin olla vaikka pää paketissa, mutta aina päästään takaisin, Kangas kertoo.

Sellainen ei ole todennäköistä, mutta kaikkeen on varauduttava. Retkille ei lähdetä ollenkaan, mikäli keli on myrskyisä.

– En ole vielä kertaakaan joutunut perumaan retkiä sään vuoksi, mutta esimerkiksi eilen tuuli yhdeksän metriä sekunnissa, kun olisi pitänyt käydä verkot katsomassa. Varsinkin kesäaikaan ne pitäisi pyrkiä katsomaan joka päivä, Kangas toteaa.

Kun toimittaja siirtyy hetkeksi ruorista pois linssin taakse, alkaa järven selällä näkyä muitakin kalastajia.

– Onko tullut mitään? huikkaa Ismo Kangas ohi soutelevalle miehelle.

– Kuhia ja haukia, mies huutelee takaisin.

Niin tulee Kankaallekin, kun pääsemme kohteena oleville verkoille. Hieman on tyhjää, mutta sitten verkon mukana nousee 70-senttinen, Kankaan arvion mukaan 3,5-kiloinen kuha.

Tuleeko useinkin noin komeita yksilöitä?

– Olisiko se salaista, Kangas naurahtaa

– Kyllä niihin silloin tällöin törmää.

Kun Kangas vie asiakkaita kalastusretkille, voi asiakas valita itse parhaaksi näkemänsä kalastustavan.

– Voi ottaa joko omat välineet tai minä voin lainata. Samoin otan yleensä veneelle useammat saappaat, koska etenkin turistit yleensä aina unohtavat ne, Kangas kertoo.

Saappaat ovat etenkin kalastajan päivään tutustuessa ehdottomat.

– Turisteille täytyy painottaa, että on tärkeää laittaa riittävästi päälle, koska lämpö on osa mukavuutta.

Retken ajankohdaksi Kangas suosittelee aina varhaista aamua tai myöhäistä iltaa.

– Aamun ja illan tunnelma on ihan erilainen, keskipäivä on yleensä tylsin. Kun ilta alkaa hämärtyä ja valot loistavat ympärillä, voimme käydä Pienessä Pyhäsaaressa keittämässä kahvit, syömässä kalaa ja katsomassa, kun luonto elää, Kangas maalailee.

Kankaan mukaan alueen vesistöistä ja sen mahdollisuuksista turismin kannalta ei ole vielä otettu kaikkea hyötyä irti.

– Aluetta hyödynnetään kuitenkin koko ajan paremmin. Meille tämä on arkea, mutta joillekin keskieurooppalaisille tämä voi olla ihan toinen maailma, Kangas toteaa.

Kun verkkoja ollaan jo laskemassa uusille apajille ja toimittaja matelee veneellä eteenpäin, Kangas kertoo, että etenkin nuoria joutuu yleensä jo toppuuttelemaan ruorin takana.

– Erään sveitsiläisen perheen poika oli äärimmäisen innostunut veneistä, hän teki käytännössä koko ajelun, Kangas muistelee.

Kankaan mukaan juuri nuorten turistien saaminen alueelle voi olla erittäin hedelmällistä tulevaisuudessa.

– Nuoruusajan elämykset ovat usein voimakkaita ja ne muistetaan tulevaisuudessa. On suuri mahdollisuus, että nuorena täällä käyneet tulevat käymään täällä uudestaan. Nytkin muualta Euroopasta tulleet vuokraavat jo paljon mökkejä Pohjois-Karjalasta.

Vaikka turismissa on mahdollisuutensa, Kankaan mukaan siitä ei pidä tehdä samanlaista ilmiötä kuin Euroopan suurkaupungeissa.

– Jossakin Roomassa esimerkiksi ne kuuluisat paikat vetävät porukan ja ovat tupaten täynnä. Sellaista pitäisi välttää. Tämä on kotikutoista ja monipolvista hommaa, jossa asiakas otetaan huomioon eikä turisteja taluteta ympäriinsä kuin pässiä narussa.

Kangas näkee kalastusretkissä ja veneilyssä oivan markkinaraon  –  retkiä tarjoavat Joensuussa Kankaan lisäksi muutkin tahot, mutta kalastus ja pienveneily ovat voineet jäädä osittain suurempien risteilyjen varjoon.

– Minustahan tällainen veneily ja kalastus on parasta hommaa. Siinä voi henkilökohtaisesti ohjata ihmisiä ja varsinkin junioreita voi innostaa harrastukseen.

Kun muutaman tunnin retken päätteeksi lähestymme taas keskustaa ja satamaa, on hyvä hetki kysyä, millaista palautetta turistit ovat retkien päätteeksi antaneet.

– Kun tunnelma on vapautunut, palautetta tulee hämmästyttävän vähän, Kangas nauraa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä