Julkaistu    |  Päivitetty 
Marko Siintomaa

Toyota korolla, Volga velalla - aikamatka menneisyyteen

Anneli Pikkaraisen Toyota Corolla on harvinainen näky tänä päivänä. Pikkaraisen mukaan auto on yritetty ostaa häneltä monta kertaa, mutta hän on halunnut pitää sen itsellään kesäautona. Kuva: Marko Siintomaa Anneli Pikkaraisen Toyota Corolla on harvinainen näky tänä päivänä. Pikkaraisen mukaan auto on yritetty ostaa häneltä monta kertaa, mutta hän on halunnut pitää sen itsellään kesäautona. Kuva: Marko Siintomaa
Kiichiro Toyoda perusti Toyota Motor Corporationin vuonna 1937. Yhtiön nimi on hieman erilainen, koska Toyota on helpompi ääntää ja kirjoittaa japaniksi. Automallisto laajeni pikkuhiljaa vuosien saatossa ja 1950-luvulla niitä alettiin myydä myös Japanin ulkopuolella.

Suomessa Datsun oli aloittanut japanilaisten auton ennakkoluulojen murtamisen vuonna 1962 Bluebird-mallillaan. Toyotan osalta maahantuonti Suomeen alkoi 1964 Crown-mallilla, joka soveltui hyvin taksikäyttöön. Corolla oli esitelty Japanissa vuonna 1966 ja ensimmäiset autot tulivat Suomeen 1967. Se oli siis aloittamassa maailmanvalloitusta ensimmäisten japanilaisten automallien joukossa 60-luvulla.

Tämän jutun Corollan tarina alkoi Suomessa, kun auton nykyisen omistajan Anneli Pikkaraisen isä kävi sen ostamassa Kiteeltä keväällä 1970 Waschkon autoliikkeestä. Pikkarainen ei muista, miksi auto piti käydä hakemassa Kiteeltä asti, vaikka he ovat asuneet ikänsä Joensuussa. Syy saattaa olla siinä, että Joensuussa ei vielä silloin ollut Toyota-liikettä.

Ensimmäisen korimallin Corolla on nykymittapuun mukaan pieni auto. Se on rekisteröity viidelle, mutta todellisuudessa autoon mahtuu neljä matkustajaa sopuisasti. Tekniikka on varsin perinteistä: moottori on työntötangoilla varustettu 1166 cm³ OHV-moottori. Siinä on kestävyyden maksimoimiseksi viisi runkolaakeria, mutta kansi ei ole läpivirtaava eli imu- ja pakosarja on samalla puolella moottoria.

Polttomoottori on lisäksi kallistettu hieman kyljelleen. Tekniikan Maailma mittasi autovertailussa vuonna 1970 Corollalle nollasta sataan -kiihtyvyydeksi 20 sekuntia. Tehoa moottorissa on 55 hevosvoimaa, jolla 750 kiloa painava takavetoinen Corolla liikkuu yllättävän pirteän oloisesti. Edessä on MacPherson-tyylinen jousitus, mutta apuna on poikittainen lehtijousi. Takana on lehtijouset jäykän taka-akselin parina. Rumpujarrut ovat joka kulmassa.

Toimittaja kävi auton omistajan kanssa pienellä koeajolla. Ohjauspyörä on iso ja kapeakehäinen, varsin tyypillinen tämän ikäisissä autoissa. Pikkaraisen mielestä se on hänen naiselliseen käteensä juuri sopiva. Ohjaustehostinta ei ole, joten parkkipaikalla pitää rattia käännellä määrätietoisin ottein. Liikkeelle päästyä ohjaus on sopivan kevyt.

Simpukkamallinen ohjaus on keskialueella aina enemmän tai vähemmän epätarkka ja siinä on niin sanotusti ”kuollut keskikohta”, joten maantiellä autoa saa kaitsea kaistalla hieman tavallista enemmän. Tätä autoa ajetaan, eikä kyydissä vain istuta uusien ”avaruusaluksien” tapaan.

Pikku-Corolla menee maantiellä varsin vaivattoman oloisesti, mutta yli 80 kilometrin tuntivauhdissa sillä ei tee mieli ajaa pidempiä matkoja. Vaihteita on neljä ja sadan kilometrin tuntivauhdissa meteli on jo sitä luokkaa, ettei se ole enää kovin miellyttävällä tasolla.

Ajossa vaihteet napsahtelevat vaivattomasti paikalleen, eikä kyseessä uskoisi olevan 50 vuotta vanhan auton. Hallintalaitteet ovat muutenkin helppokäyttöiset. Ikä toki näkyy joissakin asioissa: esimerkiksi vilkkuviiksi on erikoisen kapea ja tuulilasinpyyhkimien käyttökytkin on kaukana ratista kojetaulussa. Nuo ovat varsin tyypillisiä ratkaisuja kuitenkin tämän ikäluokan autolle. Hansikaslokeron kansi on metallia ja muutenkin näkyvillä on paljon maalattua metallipintaa.

Pikkaraisen mukaan Corollassa ei ole ollut alun perin turvavöitä vaan ne on asennettu jälkikäteen. Auto on maalattu hänen mukaansa kaksi kertaa ja kermanväri sopiikin hienosti tämän ikäiselle autolle. Pikkaraisen mukaan auto herättää kovasti huomiota.

– Kun käyn tankkaamassa, monesti auton ympärille kertyy sitä ihailevia ihmisiä ja monesti se on myös yritetty ostaa minulta, Pikkarainen kertoo

Kaikista ostoyrityksistä huolimatta hän ei ole kuitenkaan innostunut myymään Corollaa, vaan on pitänyt sen kesäautona. Pikkarainen nimittää autoaan ”vanhaksi rouvaksi”, joten toivotamme hänelle vielä monia tunnelmallisia vuosia sen ohjaimissa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä