Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Se härömpi kesälomakohde - suo

Vain lapio puuttuu. Sen kun löytää, niin Pia Paananen on valmis Vihtarin korpisoiden ennallistamistalkoisiin elokuussa.Kuva: Jukka Timonen Vain lapio puuttuu. Sen kun löytää, niin Pia Paananen on valmis Vihtarin korpisoiden ennallistamistalkoisiin elokuussa.Kuva: Jukka Timonen
Tämä on äänekäs tunnustus asiasta, josta olen joskus ollut hiljaa.

Viihdyn soilla. Korvessa, nevalla, avosoilla, hatelikoilla. Hyllyvällä veden ja maan yhdistelmällä, joka kasvaa turvetta, tupasvillaa, suopursua, vaiveroa ja monen mallista sammalta. Suolla, jonka värit ovat aina murretut ja rauhalliset, ja villeintä ovat alkukesän pinkki suokukka, kultaa heinäkuussa säkenöivä lakka ja loppusyksyn himmeähohtoinen kirpeä karpalo.

Helmikuun kuutamoyön villiyttä ei lasketa tähän, se on toinen juttu.

Suolle mennessä sen lähestymisen tuntee ja huomaa.

Yleensä ainakin viimeiset sadat metrit on käveltävä, ja jalat ja tasapainoaisti totuttavat kulkemaan koko ajan enemmän vajottavassa maastossa. Suontuoksu tulee vastaan ja se vaihtelee vuodenajan, vuorokaudenajan ja ilman lämpötilan mukaan.

Se on kuoleman ja elämän rajoilla olevan lemu, siinä on suopursu, rämemänty, märkä ja mätänevä hapan.

Jos onnistuu pääsemään kauaksi rekkojen kulkuväylistä, kuulee hiljaisuuden. Suohiljaisuuden. Suot ovat usein matalalla, ikään kuin kulho pohjalla. Äänet eivät kulkeudu sinne, turve vaimentaa. Suon äänettömyys on syvää.

Jos on oikein onnekas, pääsee ojittamattomalle suolle. Ojittamattomassa suossa näkyy luonnontilaisuus ja alkuperäisyys. Puupeltoa on joka puolella, mutta oikea suo ei ole sitä.

Ja siellä, oikealla suolla, kuulee äänettömyyden ja näkee pitkälle. Pitkälle katsoessa näkee laihoja tuulen taivuttamia käkkyräpuita, suolampia ja ehkä suosta nousevia saarekkeita.

On arveluttavaa viihtyä suolla. Juuri suolla on yksi Suomen puhutuimmista ja huhutuimmista kalmistoista, Leväluhta.

Suo on Suomen Kansan Vanhojen Runojen mukaan suden syntymäpaikka, ja Kalevalan runossa Väinämöinen ehdottaa ”poika maahan pantakohon,/ marjamättähän sivulle,/ tahi suolle vietäköhön,/ puulla päähän lyötäköhön!”. Suo on ruissadon ja leivän vievän hallan kotitienoo, ja Saarijärven Paavon ja Koskelan Jussin arkkivihollinen.

Silti meitä on muutama, jotka haluamme kesälomallemme suolle.

Yksi kävelemään pitkospuille, toinen kokemaan suoluonnon, kolmas valokuvaamaan suon olemuksen ja valon, jollaista ei muualla tapaa ja neljäs keräämään lakkoja tai karpaloita. Oma lukunsa ovat ne, jotka ottavat olalleen lapion ja ennallistavat soita. Tällaiseen fyysiseen ilmastoahdistuksen purkamiseen on mahdollisuus Heinävedellä Pirteän Pässin järjestämissä soiden ennallistamistalkoissa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä