Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Kissankellon ja kirjoverkkoperhosen tähden

Eiväthän ne ole talkoot eivätkä mitkään ilman kahvitaukoa. Lasse Lovén ja Olli Ahonen nuotiolla. Kuvat: Pia Paananen Eiväthän ne ole talkoot eivätkä mitkään ilman kahvitaukoa. Lasse Lovén ja Olli Ahonen nuotiolla. Kuvat: Pia Paananen
Sastamalainen Olli Ahonen aloitti juhannuksen jälkeisen viikon Ukko-Kolin ystävät ry:n ketotalkoilla.

Vuodesta 2014 lähtien Soikkelin pirtin pihalla pidettyjen talkoiden ohjelma on selkeä: sunnuntaina haettiin välineet Metsähallitukselta, maanantaina mentiin pirtille, pidettiin neljän seipään talkoot ja raivattiin polut. Tiistaina jatkettiin hommat loppuun saakka.

Tämän vuoden talkoot olivat Olli Ahoselle ensimmäinen käynti Soikkelin pirtillä, mutta ei viimeinen, sellaisen vaikutuksen päivä vaaraniityllä heinää seivästäen ja pihapolkuja haravoiden teki.

– Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja vanhasta ajasta, ihan muinaisuudesta. Ja tietenkin luonnosta ja siellä liikkumisesta. Eli vaikka en juuri täällä Soikkelin pirtillä ole ollutkaan ketoa aikaisemmin tekemässä, niin tuttuja asioita nämä ovat, kertoo ketojen ennallistamisen lisäksi metsästystä lomillaan harrastava Ahonen.

Soikkelin tuvalla historiasta kiinnostuneelle Ahoselle riitti ihmeteltäväksi ajallisia kerroksia.

Kansallispuistossa on Euroopan vanhinta kalliota ja jääkausi heilautti siirtolohkareen pihapiiriin. Vuonna 1946 rakennettu pikkuruinen hirsimökki vaiheineen kertoo elämästä Pielisen rannalla. Soikkeli jäi autioksi vuonna 1968, jonka jälkeen rakennus rappeutui ja niitty metsittyi. Valtio osti sittemmin Soikkelin tilan, ja se liitettiin Kolin kansallispuistoon.

Pirtin ympärillä vieläkin kukkivat juhannusruusut ja kurjenmiekat kielivät pienenkin torpan väen halusta saada ympärilleen kauneutta, ja viinimarjapensaat muistuttavat ajasta, jolloin Marttayhdistykset halusivat auttaa perheitä ruokahuollossa. Niittotalkoita vaativa pihapiiri kertoo maaltamuuton vuosista ja talkooväki toimissaan tästä ajasta, jolloin ihmiset haluavat viettää lomapäiviään ketoa ennallistamalla.

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on osa Kolin kansallispuiston tukiyhdistyksenä toimivan Ukko-Kolin ystävät ry:n toimintaa, ja siihen vaaraniityn ketotalkoot liittyvät.

– Soikkelin pirtin kunnostus alkoi vuonna 2002, kun paikalliset hirsirakentamisen asiantuntijat Tuomo Saarelainen ja Toivo Ryynänen laittoivat talon kuntoon, taustoittaa Ukko-Kolin ystävät ry:n puheenjohtaja ja Kolin puistonjohtajan tehtävistä Metsähallituksen kehittämispäälliköksi 2008 siirtynyt ja vuonna 2012 eläköitynyt Lasse Lovén.

Vuodesta 2014 lähtien Ukko-Kolin ystävät ry on pitänyt huolen Soikkelin pirtistä. Yhdistys teki talkoista ja tavoitteista tarkan suunnitelman Metsähallituksen kanssa. Metsähallitus antaa talkoovälineet ja yösijan, yhdistys pitää huolen Soikkelin pirtistä ja vaaraniitystä kummikohteenaan.

Juhannuksen jälkeen ja elokuun lopussa pidettävien talkoiden tavoitekasvi on kissankello, ja Lovén kertoo, että viime kesänä oli jo viisi kissankelloa. Se on paljon verrattuna alkutilanteeseen, jolloin koiranputket ja kurjenpolvet olivat vallanneet koko pienen niityn.

– Lisäksi varomme niittäessämme pian kukassa olevia ruusuruohoja, sillä toinen tavoitelajimme, kirjoverkkoperhonen tarvitsee niitä kaikissa elämänsä vaiheissa. Myös saniaiset sekä näsiä ja koiranheisiä jätetään, Lovén kertoo.

Ukko-Kolin ystävät ry:llä oli kiirettä juhannuksen aikana muutenkin, sillä yhdistys järjesti Ukko-Kolilla Luontorauhan julistamistilaisuutta. Julistus annettiin tänä vuonna kolmannen kerran, ja siinä toivottiin juhannusrauhaa ja kesäajan viettämistä kalevalaisen luontosuhteen hengessä.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä