Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Tiedä mihin ihmiset oikein intoutuvat

Mammu Koskelo ihastui vuoden 1962 Scaniaan, joka palveli aikoinaan Enon Liikennelaitosta.Kuva: Aimo Salonen Mammu Koskelo ihastui vuoden 1962 Scaniaan, joka palveli aikoinaan Enon Liikennelaitosta.Kuva: Aimo Salonen
Mammu Koskelon suusta pääsee rehevä nauru.

–  Pelimannimusiikkia tulee! Tai mistäs sen tietää: riippuu myös matkustajista, mihin ne intoutuu. Tiedä vaikka siellä soisi Leevi and the Leavings, jos mukana on joku innokas yhteislaulaja.

Puhuttiin Rääkkylä Folkin tämän vuoden uutuudesta, mahdollisuudesta matkustaa festivaalille Enon Liikennelaitokselle aikoinaan kuuluneella, Pohjois-Karjalan automobiilikerhon nykyisin omistamalla vuoden 1962 mallia olevalla Scania-linja-autolla.

Arvinsalmen lossin kautta ajetaan molempina päivinä. Oppaat kertovat matkan näkymistä ja konservatorion kansanmusiikin opiskelija Artturi Vuorinen soittaa kaksirivistä haitaria.

Koskelo, Rääkkylä Folk ry:n puheenjohtaja, huokaa, että houkuttelevaa olisi itsekin matkustaa vanhalla linja-autolla, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta.

–  Lasten leiri lähti tänään käyntiin, samoin pelimannileiri, Koskelo kuvaili haastattelupäivän maanantain kiireitä.

Leiriläiset piristävät Rääkkylän kyläkuvaa pitkin Kihaus-viikkoa, ja itse festivaalin aikaan pelimanneilla on monenlaista tehtävää omasta konsertista katrillivarttien säestämiseen.

Pelimannileiriläisiä ohjaa Joonas Ojajärvi, joka peri joitakin vuosia sitten tehtävän Jarmo Romppaselta, joka puolestaan peri sen Heikki Lahdelta, helmikuussa kuolleelta mandoliinimestarilta.

Ollaan isojen asioiden äärellä.

Kaustisella muistetaan yhä Lahden ympärille takavuosien kansamusiikkijuhlilla syntyneet Teboilin aamusoitot, ja myös Rääkkylästä monilla on lämpimiä mieheen liittyviä muistoja.

–  Joonas on ihanasti rakentanut ohjelman niin, että soitetaan paljon Heikki Lahteen liittyvää musiikkia, Koskelo ihastelee.

Ensi vuonna Kihaus juhlii 30-vuotista taivaltaan, ja siihen festivaaliin ollaan Koskelon mukaan tekemässä kattausta, jonka rakenne olisi saman tyyppinen kuin kaikkien aikoen ensimmäisessä Heinähuvassa.

Tänä vuonna tarjotaan näkymä siihen, mitä suomalainen kansanmusiikki on kesällä 2019.

–  Meillä on myös tuulahduksia ulkomailta enemmän kuin edellisvuosina. Aika hyvän kokonaisnäkemyksen olemme saaneet siitä mitä kaikkea kansanmusiikki voi olla.

Koskelo poimii ohjelmasta muun muassa Timo Alakotilan, Markus Räsäsen ja Elias Frigårdin suomalais-ruotsalaisen klubituokion, jossa kansamusiikki kohtaa tangon, jazzin ja impron.

Alakotila heittää klubikeikan myös amerikkalaisen jousisoittajan Ruth Dornfeldin kanssa. Helsinki–Cotonou Ensemble yhdistää suomalaiset ja beniniläiset mausteet, pietarilainen Folk Talk päättää perjantai-illan ja amerikkalainen nuorista muusikoista koostuva Crying Uncle Bluegrass Band tuo omaa tulkintaansa bluegrassista.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä