Omakustannekirjailijan kepeä sietämättömyys

Viime vuosina kirjo on kuitenkin laajentunut, sillä omakustanteiden suosio elää jatkuvaa kasvua. Esimerkiksi Euroopan johtava omakustannepalvelu, Suomessakin toimiva BoD - Books on Demand, kertoo tiedotteessaan julkaisevansa vuosittain satoja teoksia.

Kirjapinossa on edelleen sivukaupalla muistelmia, mutta on siellä paljon muutakin, kuten vaikkapa liperiläislähtöisen Katri Siskon kirjoittamaa hykerryttävää chick litiä. Ja vieläpä kahden romaanin verran, sillä toukokuussa Katri Sisko julkaisi toisen kirjansa, 30 jälkeen 30.

Kaikki henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä. Näin lukee Katri Sisko -nimellä kirjoittavan Katri Kauppisen, 36, vuonna 2016 julkaiseman esikoisteoksen 30 ennen 30 toisella aukeamalla, mutta eihän se ihan totta ole. Kauppisen molempien romaanien päähenkilö Elina on saanut alkunsa kirjailijan alter egona.

–  Minulla oli joskus opiskeluaikoina tapana esitelläkin itseni baarissa Elinana tuntemattomille miehille. Hän oli villi bileversioni, Kauppinen taustoittaa.

Ennen kuin esikoisteos alkoi toden teolla muhia, Kauppinen luki naisille suunnattua, romanttista ja kevyttä chick lit -kirjallisuutta ja huomasi ärsyyntyvänsä.

Kaikissa kirjoissa päähenkilöt surffailivat maailmalla rikkaiden miesten kanssa korkokengissään ja merkkilaukkuja ostellen. Tavalliselle, pikkukaupungissa asuvalle ne eivät tarjonneet oikein minkäänlaista samaistumispintaa.

Aluksi Kauppinen kirjoitti Elinan tarinaa parodiana itselleen ja ehkä hieman itsestäänkin, sillä kirjailijansa tavoin päähenkilö työskentelee kielten opettajana. Kirjoitustyötään aloittaessaan Kauppinen myös lähestyi, kuten Elinakin, 30 vuoden merkkipaalua.

Tuoreimmassa, 30 jälkeen 30 -teoksessa Elinasta on Kauppisen mukaan tullut selkeästi fiktiivisempi hahmo, mutta molemmissa kirjoissa miljöö on sama. Elinan Kotikaupunki muistuttaa aika paljon Joensuuta.

–  Etenkin jälkimmäisessä kirjassa minulla olivat aika vahvasti Joensuu-muistot mielessä, ja se viimeinen palikka, joka tarinasta tavallaan puuttui, loksahti kohdalleen vieraillessani Liperissä. Tajusin, että siitähän tässä on oikeastaan kysymys, ristiriidasta.

–  Suuret suunnitelmat kosmopoliittielämästä maailmalla ja huomaakin asuvansa pikkukaupungissa, josta muut ovat lähteneet maailmalle. Se on se jännite uusimmassa romaanissani, seitsemän vuotta sitten Joensuusta pääkaupunkiseudulle muuttanut Kauppinen kuvailee.

Alun perin Kauppisen tarkoituksena ei ollut julkaista saati edes näyttää tekstiään kenellekään, mutta tarina vei lopulta mennessään.

Hän lähetti esikoisteoksensa tekstin eri kustantamoille, mutta ei napannut.

–  Muutamastakin paikasta tuli, ettei tällaista naisten viihdettä kannata julkaista, ei ole ostajia, Kauppinen muistelee.

Eräs kustantamo harkitsi kuitenkin Elinan potentiaalia, minkä myötä Kauppinen pääsi työstämään tekstiään kustannustoimittajan kanssa. Kirja sujahti siihen viiden prosentin joukkoon, joka saa henkilökohtaista palautetta.

–  Mutta ei siihen viiteen promilleen, jotka julkaistaan. Se oli niin lähellä, ja kirjan eteen oli tehty niin paljon töitä, että halusin sankarittareni maailmalle, kolme vuotta esikoiskirjaansa työstänyt Kauppinen lisää.

Hän päätti julkaista kirjan itse BoD-omakustannepalvelun kautta. Tekemistä oli paljon, sillä kirjoittamisen lisäksi Kauppinen hoiti kaiken kansia, taittoa ja markkinointia myöten, mutta toisaalta hän sai tehdä kaiken itse omalla aikataulullaan ja niin omannäköiseksi kuin halusi.

Toista kirjaansa Kauppinen ei edes tarjonnut kustantamoille, mutta tavoitetaso oli ensimmäistä korkeammalla. Palautteen perusteella 30 ennen 30 -kirja oli kerännyt lukijoita, ja Kauppinen halusi tehdä sen jatko-osasta vieläkin paremman. Hän palkkasi itselleen kustannustoimittajan, joka antoikin hyvin aktiivisesti palautetta.

–  Minulla on myös työkaveri, joka on toiminut kääntäjänä, ja hän antoi kielellisiä vinkkejä.

Kustannustoimittajan palkkaaminen nosti Kauppisen toisen kirjan kuluja, mutta omakustannekirjailijan budjetti voi olla myös hyvin maltillinen, jos kaiken tekee itse.

Jotta kirja löytää lukijoita, se tarvitsee markkinointia. Ensimmäisestä kirjastaan Kauppinen lähetti muutamia lehdistötiedotteita, vinkkasi kirjabloggaajille ja tutuilleen sekä kirjastoihin, joihin teos oli tosin tilattu ilman kirjailijan ilmoitustakin.

Sen jälkeen Kauppinen jäi odottamaan, tulisiko palautetta ja millaista, pahinta peläten. Esikoisteoksen saamat ensimmäiset kommentit tuntuivat hänestä hyvin hämmentäviltä.

–  Varsinkin se, kun oli tehnyt kirjaa vuosia ja oli odottanut kauheasti, että joku lukee sen. Ja sitten joku luki sen tyyliin parissa tunnissa, Kauppinen naurahtaa.

Palaute oli positiivista ja ystävällistä, ja jos jokin kohta tekstissä ei lukijan mielestä toiminut, Kauppiselle naputettu kritiikki oli pelkästään rakentavaa.

Toisen kirjan kohdalla lukijat ovat kommentoineet sen olevan ensimmäistä paremmin kirjoitettu.

30 jälkeen 30 -kirjaansa Kauppinen mainosti enää sosiaalisen median kanavissaan ja Kirjoittamisen kepeä sietämättömyys -blogissaan, johon kirjoittamista hän tosin kutsuu enemmän oman työn purkamiseksi ja vertaistuen hakemiseksi kuin markkinoinniksi.

Tutuille jatko-osaa ei tarvinnut enää mainostaa, sillä julkaistessaan esikoisteoksensa Kauppinen tuli samalla ulos kaapista kirjoitusharrastuksensa kanssa.

–  En ollut puhunut harrastuksestani niin paljoa sitä ennen, että se tuli monelle ehkä vähän yllätyksenäkin, kirjoittamista ja kirjallisuutta Jyväskylän avoimessa yliopistossa opiskellut Kauppinen tarkentaa.

Tällä hetkellä Kauppinen on lomalla myös kirjoittamisesta, vaikka keskeneräisiä tekstejä on sekä tietokoneella että ajatuksissa. Seuraavan kirjan tyylinä voi olla fantasia, mutta yhtä hyvin se voi olla jotain muutakin.

Teksteistä ei koskaan tiedä, mistä tulee pöytälaatikkokamaa ja missä on sitä jotain vähän enempäänkin. Kirjoittaminen on helppoa, mutta varsinainen työ alkaa sitten, kun tekstistä täytyy saada julkaisukelpoinen.

–  Loppuvaihe on kauheaa viilaamista ja hiomista, tuhannetta kertaa se sama teksti. Pilkun paikan etsimistä, pikkutarkkaa aivan hulluksi tekevää hommaa. Ei sitä jaksa kaikkien tekstien kanssa.

–  Minusta kirjoittamisessa kivointa on uusien maailmoiden luominen, kaikki se alkusuunnittelu ja säätäminen, Kauppinen kiteyttää.