Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Löigo Mörkö sydämeh, hihihihii...

Elena Kurki askarteli ja lauloi karjalaksi joensuulaisten lasten kanssa. Kuvat: Aimo Salonen Elena Kurki askarteli ja lauloi karjalaksi joensuulaisten lasten kanssa. Kuvat: Aimo Salonen
Karjalan kieli otti menneellä viikolla Suomessa merkittävän askeleen: Antti Rinteen (sd.) hallitus on ensimmäinen, joka mainitsee karjalan kielen ohjelmassaan.

Vaatimaton maininta tosin vielä on: ”Lisäksi laaditaan kielipoliittinen ohjelma, jossa otetaan huomioon muut Suomessa puhutut kielet, erityisesti saamen kielet, romanikieli, karjalan kieli ja viittomakielet”.

Kieliaktivisti Tuomo Kondie lähestyi ennen eduskuntavaaleja kaikkia manner-Suomen ehdokkaita omalla tieto- ja kysymyspaketillaan ja kartoitti sen pohjalta puolueiden ja ehdokkaiden suhtautumista.

–  Karjalan kielen sisällyttäminen hallitusohjelmaan on historiallinen askel, mutta konkretian puute ihmetyttää. Minne kolmen puolueen vaaleja edeltänyt konkretia katosi, Kondie kysyi twiitissään hallitusohjelman tultua julki.

Kondie mainitsi, että hallituspuolueista SDP kannatti vaaliohjelmassaan karjalan kielen elvytystä ja vihreät sekä vasemmistoliitto ovat kirjanneet tavoitteekseen sekä karjalan kielen laillisen aseman että elvytyksen. Vihreät nosti kummatkin esille myös vastauksissaan hallitustunnustelijalle.

Samaan aikaan kun tasavallan hallitus järjestäytyi, veti Elena Kurki Sinkkolassa 7–12-vuotiaiden päiväleiriä, joka on osa Karjalan Kielen Seuran valtakunnallista kielen ja kulttuurin elvytyshanketta.

Hankkeen koordinaattori Heini Karjalainen sanoo, että hallitusohjelmaan on kirjattu hyvä tavoite, mutta se pitäisi saada konkretiaan asti.

–  Voisin olla toiveikas, että se johtaa muuhunkin kuin maininnaksi paperilla. Hienoa on, että hallitusohjelmassa tunnustetaan karjalaisten asema, Karjalainen sanoo.

KKS on saanut eduskunnalta hankkeelleen rahoituksen, jonka turvin se voi järjestää ympäri Suomen eri ikäisille tarkoitettuja, Sinkkolan päiväleirin kaltaisia kielenelvytystapahtumia.

–  Se raha myönnetään kuitenkin vain vuodeksi kerrallaan. Sen turvin voi sysätä asioita alulle, mutta mitä sitten, kun raha loppuu? Karjalaiset ansaitsisivat pitkäaikaisen rahoituksen.

Heini Karjalainen löytää kannustavan esimerkin saamelaisista:

–  Inarinsaamen puhujamäärä oli pudonnut alas, mutta siellä on saatu pitkäaikaisella toiminnalla aikaan hyviä asioita.

Sinkkolan päiväleirillä sanoja opitaan askartelun ja laulun kautta.

Elena Kurki pyytää Iivo Kähäriä avaamaan lasipurkin, johon on askarreltu erilaisia otuksia: sieltä löytyvät slöpöit, madoiset da hämähäkit.

Slöpöi? Elli Tiainen tietää, että se on sammakko. Elena Kurki virittää laulun, jonka suomalaisessa versiossa kysellään, että missä on peukalo ja vastataan, että tässähän minä. Karjalaksi vastaava rallatus menee, että kusbo on peigalo, kusbo on peigalo, täs minä olen, kuibo sinä elät, passibo hyvin...

Joku tytöistä hihittää, että lauletaanko Löikö Mörkö sisään. Onnistuisihan sekin. Löigo Mörkö sydämeh?

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä