Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Ylilento palkitsi varhaisen tornille menon

Lintutornin ylitti laivue, jonka kooksi kokenut tarkkailija ehti laskea 122 valkoposkihanhea. Kuvat: Aimo Salonen Lintutornin ylitti laivue, jonka kooksi kokenut tarkkailija ehti laskea 122 valkoposkihanhea. Kuvat: Aimo Salonen
Lintuharrastaja Arvi Nygren näki niiden tulon jo kaukaa.

–  Nyt tuolla taivaalla on hanhiparvi. Se tulee tänne ja menee tästä aivan läheltä, Nygren ilmoitti hetkellä, jolloin tottumaton ei nähnyt vielä yhtään mitään.

Juteltiin hetki mustaviklan äänestä, kunnes Nygren julisti, että nyt: tuon kyllä sinäkin näet.

Valkoposkihanhet lensivät laivueena niin läheltä, että jopa kömpelö kamerankäsittelijä sai napattua kelvollisen kuvan.

–  Satakaksikymmentäkaksi lintua tuossa oli, Nygren ehti laskea.

Oli varhainen torstaiaamu Noljakan lintutornilla, jonne Nygren oli tullut jo kello 5.20. Karjalan Heili saapui kuuden hujakoilla, jolloin näkyvissä ei ollut muuta kuin kolme joutsenta, joita Nygren hiukan ihmetteli: kumma, kun pariskunta ei aja pois tuota kolmatta.

–  Aamulla tänne kannattaa tulla, mutta vielä nyt on hiukan liian aikaista. Seitsemän maissa alkaa vilkastua, Nygren totesi.

Vilkastui jo vähän ennen. Hanhet lensivät yli, ja pian paikalle tuli kolmaskin lintujen tarkkailija.

–  Käy täällä tarkkailijoita. Eilen oli ryhmä opiskelijoitakin, Nygren kertoi.

Kyse oli Niittylahdessa opiskelevista Riverian eräopasopiskelijoista, jotka tekivät linturetkeään luontoalan lehtorin Kai-Eerik Nyholmin johdolla.

–  Lämpöaalto tuo vielä paljon lintuja. Valkoposkihanhien invaasio ainakin jatkuu, perjantaiaamuna puhelimeen tavoitettu Nyholm ennakoi nyt elettävää viikkoa.

Torstaiaamuna aurinko katseli lempeästi Höytiäisen kanavan suistoa, jossa joutsenpariskunta ja se kolmas samalle lammikolle mahtunut vielä lepäsivät.

–  Pilvisellä säällä kahlaajia olisi enemmän, tämmöisellä ei niinkään. Varmaan ne lentävät kirkkaalla niin korkealla, että eivät pysähdy, pohti Nygren ja alkoi luetella muistivihkonsa edellispäivän merkintöjä: viisi pikkukuovia, kuusi tundrahanhea, lapasorsapari, yksi muuttava 44 metsähanhen parvi, paikallisena yksi sinirinta, kuusi kuikkaa, harmaahanhia 45:n parvi...

Hetkinen  –  miten sinä noin nopeasti ne parven yksilöt pystyt laskemaan? Heili havahtui kysymykseen siinä vaiheessa, kun valkoposkihanhien ylilento oli ohi ja Nygren oli sanonut, että 122 niitä oli.

–  Ne vain pitää pystyä. Joskus pitää pystyä laskemaan yksilöt tuhansien parvesta, Nygren naurahtaa.

–  Pienemmässä parvessa lasketaan viisi ja kymmenen. Sitten kun on isompi parvi, saatetaan laskea kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä, ja vielä isommasta lasketaan viisikymmentä, sata ja sataviisikymmentä.

Arvi Nygren sanoo, että nyt alkaa olla muutto parhaimmillaan. Kai-Eerik Nyholm täsmentää, että paikallisista lajeista näköhavainnot alkavat keskittyä koiraisiin naaraiden keskittyessä jo pesimiseen, mutta monenlaista pohjoiseen menijää näkee vielä, sinirintaa ja muuta.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä