Julkaistu 
Anni Turunen

Vääräpyörä kannustaa heittäytymiseen

Ohjaaja Hannele Autti ja näyttelijä Anni Turunen valmistautuvat perjantain ensi-iltaan. Aimo Salonen Ohjaaja Hannele Autti ja näyttelijä Anni Turunen valmistautuvat perjantain ensi-iltaan.

Ohjaaja Hannele Autti on siltojen rakentaja esityksessä, joka on syntynyt koko työryhmän ideoimana.

 

Vääräpyörä tuo Pakkahuoneelle 17. toukokuuta ensi-iltansa saavan näytelmän Et ole yksin, joka on lyhytteatterikokonaisuus, joka koostuu pienoisnäytelmistä ja musiikista. Esitystä ei suositella alle 10-vuotiaille.

Ohjaaja Hannele Autti, miksi tänä keväänä valittiin tämänkaltainen näytelmä, missä ei ole valmista käsikirjoitusta?

– Vääräpyörällä on ollut useitakin tällaisia katkelmallisia tai episodimaisia esityksiä, joissa on ollut se idea, että on päästy tutkimaan ajankohtaisia ja ihmisiä kiinnostavia aiheita lyhyillä välähdyksillä. Siinä tulee kiteytettyä ajatus ja idea ehkä paremmin kuin monissa täysimittaisissa näytelmissä. Työryhmä pääsee vaikuttamaan tosi paljon sisältöön.

Mitä itse esityksellä tavoitellaan? Mitä halutaan kertoa katsojille?

– Tällä kertaa on teemoja, jotka liittyvät ihmisyyteen, ihmisarvoon ja toisen ihmisen kohtaamiseen. Toisaalta on teemoja, jotka liittyvät kulutuskäyttäytymiseen ja maapallon kestorajoihin. Me haluamme herätellä ihmisiä miettimään näitä asioita. Näiden episodien käsittelytapa on aika provokatiivinen. Voiko näinkin ajatella? Ollaanko me todella tällaisia?

Kuinka vaativaa on sovittaa yhteen monen ihmisen näkemyksiä?

– Onhan se vaativaa, mutta se riippuu paljon työryhmästä, miten se sujuu. Vääräpyörällä on hyvä toimintamalli: Ihmiset ovat oppineet toistensa mielipiteiden kunnioittamiseen ja ideoiden jalostamiseen. Käytämme improa, yhteistä keskustelua ja hervotonta ideoiden heittelyä, mikä on tosi hedelmällistä. Ohjatessa täytyy kiteyttää olennaiset asiat ja saada ihmiset toimimaan yhteisen rakenteen hyväksi. Se menee aika jouhevasti, kun idea on yhdessä rakennettu. Roolitukset tulevat aika luontevasti siitä, mitä kukin haluaa tehdä ja mistä innostuu.

Ohjaajan tehtävä tämäntyyppisessä esityksessä?

– Kokonaisuuden rakentaminen, miten kuljetetaan punaista lankaa ja miten siirrytään kohtauksesta toiseen, ja kuinka esityksen kokonaishenki kulkee tarinan läpi. Tässäkin työryhmän yhteistyö on merkittävää. Oman osuuteni näen sitojana ja innostajana.

Kuinka paljon tällaisen näytelmän ohjaaminen poikkeaa verrattuna näytelmään, jossa on valmis käsikirjoitus?

– Tämmöisessä prosessissa liikutaan epävarmalla ja muuttuvalla maaperällä. Valmis käsikirjoitus on aina runko, josta täytyy löytää oma tulokulma ja näkemys. Tässä on enemmän muuttuvia tekijöitä ja mahdollisia suuntia.

Olisiko sinulla antaa ohjeita katsojille?

– Tällaiselle esitykselle ei ole valmista lukuohjetta. Vaaditaan iloista heittäytymistä esityksen vaihtuviin maailmoihin. Esityksestä on kuitenkin löydettävissä yhteinen, ironinenkin pohjavire. Seikkailumieltä!

Miksi esityksen nimi on Et ole yksin?

– Katkelmissa käsitellään yksinäisyyttä ja asioita katsotaan yksilön näkökulmasta. Asiat laajentuvat koko yhteiskunnan asioiksi, yhden ihmisen sisältä monen ihmisen maailmaksi.


Et ole yksin Pakkahuoneella. Ensi-ilta perjantaina 17. toukokuuta kello 19.


Kommentti: Nuori hyödyntää nopeutta ja notkeutta

Ensi-illan kynnyksellä olo on jännittynyt sekä innostunut. Pian yli puolen vuoden uurastus palkitaan.

Alkusyksystä istuimme alas ja työryhmässä alkoi sadella ideoita laidasta laitaan. Välillä ajatus ei luistanut, mutta onneksi kukaan ei ollut yksin. Aina joku oli viemässä proggistamme eteenpäin.
Osa ideoista ja ihmisistä jäi matkan varrelle, mutta nyt meitä on yhdeksän näyttelijää ja materiaalia parin tunnin esitystä varten.

Lopullisen sävellyksen ja sanoituksen musiikkiesityksiin sekä tarpeellisen kirjoitustyön ja koonnin kohtauksille tekivät työryhmän jäsenet, minäkin ryhmän mukana.

Seuraavana haasteena oli kohtausten opetteleminen. Tämä luonnistui melko helposti, koska olin itse miettinyt suurimman osan hahmojeni tekemisistä ja vuorosanoista. Osalle hahmoistani oli annettu tietyt reunaehdot, mutta muuten minulla oli vapaat kädet. Omia hahmojani miettiessäni käytin hyväkseni nuoruuttani, notkeuttani ja nopeuttani. Rekvisiitasta ja puvustuksesta huolehdimme kaikki yhdessä.

Mielestäni Vääräpyörän suola on siinä, kuinka kaikkien mielipiteet huomioidaan ja kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti. Harjoittelu aloitettiin aina vasta kahvittelun ja kuulumisten vaihdon jälkeen.

Kokonaisuudessaan proggiksen aikana minulla on ollut hauskaa, vaikka välillä on tullut myös stressattua ja väsähdettyä kohtausten hiomiseen ja harjoitteluun.

 

Kirjoittaja on Vääräpyörän näyttelijä ja Lyseon peruskoulun 8-luokkalainen, joka oli viime viikolla tet-harjoittelussa Karjalan Heilissä.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä