Julkaistu 
Aimo Salonen

Loimolasta kajahtaa: täällä ollaan vielä

Mika (vasemmalla) ja Niko Saatsi oivalsivat Kuusamon keväthangilla 2018 hiihdellessään, että aika on kypsä karjalankieliselle musiikkiduolle. Loimolan Voima Mika (vasemmalla) ja Niko Saatsi oivalsivat Kuusamon keväthangilla 2018 hiihdellessään, että aika on kypsä karjalankieliselle musiikkiduolle.

Lieksassa kasvaneet suistamolaisisän pojat tuovat Pajoihin nykykarjalaisia lauluja.


Mikä ihmeen Loimolan Voima? Jopa karjalaisuuden puolesta puhuva musiikkimies Timoi Munne sanoo, että tästä karjalaksi laulavasta duosta hän ei tiedä mitään.

– Aika tuore juttuhan tämä on meille itsellekin, laulujen teksteistä vastaava Niko Saatsi toteaa.

Duon toinen puoli on velipoika Mika Saatsi. Juuret vievät Suistamolle, mutta noin 45-vuotiaiden veljesten oma lapsuus meni Lieksassa, jonka puhallinorkesterissa molemmat veljekset ovat aikoinaan soittaneet.

Mika on jatkanut Lieksan-vuosien jälkeenkin musisointia niin, että haastatteluhetkelläkin hän oli Georgiassa Järvenpään ortodoksisen kirkkokuoron kanssa. Jyväskylässä asuva Niko taas innostui laulujen tekemisestä karjalan kielen harrastuksensa vuoksi.

– Karjalaisuus on meille molemmille tärkeää, ja noin vuosi sitten kun olimme Mikan kanssa hiihtämässä Kuusamossa, totesimme, että nyt on aika kypsä yhteisen karjalankielisen duon perustamiseen, Niko Saatsi kertoo.


Suistamo esillä

Tulevana viikonloppuna Loimolan Voima esiintyy Kontiolahdella Pajot Karelia Folk -festivaalilla, jonka esiintyjäjoukossa on myös kansanmusiikkipiireissä viime vuosina vahvaan maineeseen noussut Suistamon Sähkö.

Loimolan Voima taas liittyy Suistamoon siten, että Loimola oli kylä Suistamolla.

– Isämme oli kotoisin Suistamon kirkonkylältä. Hän lähti sieltä äitinsä mukana viimeisessä evakkojunassa ja syntyi Lapualla loppukesällä 1944, Niko Saatsi sanoo.

– Isäni oli lapsena täysin karjalankielinen niin, että vasta kun hän meni kansakouluun, hänen isoveljensä sanoi hänelle, että koulussa ei voi höblöttää, ja että olisi syytä käyttää suomea.


Karjalan kieli

Päästään suomalaistamiseen, johon karjalaiset törmäsivät jo ennen sotia, ja joka vahvistui sotien jälkeen: monet kotiseutunsa jättäneet karjalaisperheet siirtyivät käyttämään suomen kieltä, ja monet luterilaisten kanssa avioituneet ortodoksit antoivat myös kastaa lapsensa luterilaisiksi.

Saatseilla uskonto säilyi, ja mummonsa ja isänsä kautta lapset tottuivat myös karjalan kieleen, joskaan kovin laajaa sanavarastoa he eivät vielä silloin saaneet.

– Opimme joitakin kymmeniä sanoja ja tiesimme jo lapsina, että kananmuna on jäiccä ja tulitikut spickat, Saatsi sanoo.

– Keskusteluja emme pystyneet karjalaksi käymään, mutta kun menin pari vuotta sitten Jyväskylässä kansalaisopiston karjalan kielen tunneille, huomasin, että lapsena oppimani sanat antoivat yllättävän hyvän pohjan.


Töitä se vaatii

Saatseilla kuten monilla muillakin karjalaisperheillä lapset oppivat karjalaa aluksi hassuttelukielenä: vanhempien ihmisten käyttämät sanat kuulostivat hauskoilta.

– Minullakin oli käsitys, että karjala on suomen kielen murre. Oikeastaan vasta 2000-luvulla aloin ymmärtää, että kyse on kielestä, Saatsi tunnustaa.

Hän uskoo, että kieli on elvytettävissä, mutta töitä se vaatii.

– Karjalan kieli ei saa jäädä harrastusasteelle, vaan sen pitää saada virallinen status. Se lisäisi ympäristön kiinnostusta, kun tilanne on nyt se, että moni ei tiedä koko kielestä mitään.


Karjalaisuus

Saatsin veljekset ovat Suomessa syntyneet ja kasvaneet, mutta karjalaisuus on ollut perheessä vahvasti esillä. Kumpi identiteetti mahtaa olla Niko Saatsilla vahvempana: karjalaisuus vai suomalaisuus?

– Kyllä karjalaisuus tulee ensin. Se on tapa olla ja elää. Siihen liittyy ortodoksisuus, rikas tapakulttuuri ja toki myös maiden menetykseen liittyvä kollektiivinen trauma, josta ehkä vasta meidän jälkeemme tulevat sukupolvet pääsevät eroon.

Niko Saatsi sanoo, että Karjala-kaihosta hän ei innostu, mutta vanhempia sukupolvia hän kunnioittaa. Siihen liittyy karjalaisuuden elossa pitäminen.

– Tässä on halua näyttää myös muille, että täällä ollaan edelleen, Saatsi sanoo.


Vaiettuja asioita

Loimolan Voiman Facebook-sivuilta saa käsityksen veljesten maailmankuvasta, ja duon lauluja voi kuunnella myös YouTuben kautta. Karjalankieliset tekstit ovat Niko Saatsin. Mistä aiheista sanoittaja laulujaan tekee?

– Eletystä elämästä, suvussa kulkeneista tarinoista ja ihmiskohtaloista, Niko Saatsi aloittaa vastauksensa.

Pienen tauon jälkeen hän jatkaa:

– Ja on niissä myös näiden vaiettujen asioiden esille nostoa – esimerkiksi sitä, mistä äsken puhuimme: suomalaistamisesta ja karjalaisten syrjinnästä ja halveksinnasta.


Pajot Karelia Folk Kontiolahden kotiseutumuseolla perjantaina ja lauantaina 10.–11. toukokuuta. Loimolan Voima esiintyy lauantaina kello 14 pääsymaksuttomassa Jarmankan Tupasoitossa.


Kommentti: Oivallus yhtäläisyydestä

Itselleni ja Saatsin veljeksille on yhteistä, että meidän molempien sukujuuret vievät Suistamolle: Saatsien kirkonkylälle, minun Piensarkaan. Pieni vivahde-ero tulee identiteetistä.

Itse kasvoin ensisijaisesti suomalaiseksi, Niko Saatsilla karjalaisuus tulee ensin. Molemmat olemme havahtuneet siihen, että 1900-luvun alkupuolelta lähtien Suomea haluttiin rakentaa yhtenäisyyskulttuuriin, jossa karjalan kieltä ja karjalaisuutta tietoisesti häivytettiin. Tässä karjalaiset ja saamelaiset tuntevat olevansa kohtalotovereita.

Suomalaisuus on yllättävän moniulotteinen ja rikas käsite, ja tässä päästään oivallukseen, jonka koin maaliskuussa.

Olin mukana Pakkahuoneella esitetyssä Seven Bros -näytelmässä eli Tero Sarkkisen nyky-Suomeen sovittamassa tarinassa, jonka Aleksis Kivi julkaisi vuonna 1870 nimellä Seitsemän veljestä.

Näyttelijäkolleganani oli muiden muassa Masomeh, 28-vuotias Suomen kansalainen, joka miehensä kanssa tuli Suomeen vajaat kymmenen vuotta sitten Afganistanista. Masomeh teki niin teräviä havaintoja alkuperäisromaanista, että aloin epäillä hänen tuntevan Seitsemän veljestä minua paremmin.

Molemmat olemme sisällä tässä yhteiskunnassa, ja vaikka itse olen Suomessa syntynyt ja suomalaiseksi kasvanut, oivalsin, että Masomehin tavoin omatkin juureni ovat jossain muualla kuin puhtaasti suomalaisella kulttuurialueella.

Vaikka onko semmoista ylipäätään olemassa: ”puhdasta” suomalaisuutta? Eiköhän meillä kaikilla ole monia identiteettejä. Suomalaisuutta olkoonkin ymmärrys monimuotoisuuden rikkaudesta.

Samoista ihmisistä voi löytyä eri painotuksin erilaisia kulttuureja, mutta kun Suomi pelaa lätkää tai JoMa pesistä, me kaikki – tai eiväthän kaikki ole urheiluhulluja, mutta oivaltanette, mitä tarkoitan – ymmärrämme, mistä siinä on kyse.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä