Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Taas kirmaistaan kesäkauteen

Ensi vuonna on juhlavuosi, nyt vasta sen aatto: Laura Karkkulainen starttaa pääsiäismaanantaina jo 19:nteen Malmijuoksuunsa.

–  Se on helppo muistaa, kun ensimmäisen kerran osallistuin vuonna 2001, ja siitä lähtien olen osallistunut joka vuosi, Imatralta puhelimeen tavoitettu Karkkulainen naurahtaa.

Malmijuoksu siis alkaa personoitua Karkkulaiseen samalla tavalla kuin hiihdon maakuntaviesti Timo Makkoseen. Vertaus ei ole mitenkään kaukaa haettu, sillä Makkosen tavoin Karkkulainen on ennen kaikkea hiihtäjä.

Nyt eletään kuitenkin kausien taitekohtaa, jolloin monot vaihtuvat juoksukenkiin.

–  Hiihtokausi päättyi Ylitornion SM-hiihtoihin, enkä ole enää tällä viikolla Imatralla hiihtänyt. Paanat alkavat olla puhki monessa paikassa, Karkkulainen sanoi haastattelupäivänä.

Mitä Malmijuoksu sitten merkitsee urheilijalle, joka on nuori, mutta joka alkaa olla osa tapahtuman historiaa?

–  Onhan se pääsiäisperinne. On tätä lomaa kyllä odotettukin, ja mukava on päästä taas porukoiden luo Reijolaan, vastaa kestävyysurheilija, joka tunnustautuu tiukasti pohjoiskarjalaiseksi, vaikka takana onkin jo lähes koko lukuvuosi opettajana imatralaisessa koulussa.

Perheen luona kun on pyhien yli levätty ja herkuteltu, on toisena pääsiäispäivänä hyvä päästä kirmaisemaan kilpaa tutuille teille.

–  Yleensähän Malmijuoksu on merkinnyt kesäkauden alkua, mutta nyt kun pääsiäinen on näin myöhään, ehtii maantiejuoksun SM-kilpailut olla sitä ennen, Karkkulainen totesi viime perjantaina SM-juoksun alla.

Vuosi sitten Karkkulainen ylsi SM-maantiellä uransa parhaaseen juoksusaavutukseen sijoittumalla kuudenneksi. Sunnuntaina meni Vantaalla lähes yhtä hyvin: Pyhäselän Urheilijoiden juoksija oli seitsemäs.

–  Tänä vuonna on mukana paljon kovia juoksijoita, Karkkulainen totesi kisan aattona ja mainitsi muiden muassa Anne-Mari Hyryläisen, joka voittikin Tikkurilan teillä järjestetyn kilpailun.

Karkkulainen itse lähti Vantaalle varsin vähäisellä juoksukokemuksella. Vielä edellisellä viikolla hän oli hiihtänyt Kontiolahden Urheilijoiden nimissä Ylitornion SM-kisassa, ja Ylitornion sekä Vantaan kilpailujen välissä hän ehti tehdä Imatralla kolme juoksulenkkiä.

–  Harjoittelenhan minä kesälläkin nimenomaan hiihtoa varten. Käyn rullasuksilenkeillä ja salilla, mutta juokseminen on mukavaa jo siksi, että rakastan kilpailemista. Ei harjoittelukaudellakaan saa olla pitkään kuutamolla, Karkkulainen sanoo.

Karkkulainen kehuu juoksua rankkana lajina, joka ei tarjoa hetkenkään lepoa, ja jossa joutuu koko ajan tekemään töitä ja sietämään tuskaa.

–  Siinä on kestettävä sekä kasetin, vatsan että jalkojen. Jotkut ovat sanoneet, että minun pitäisi keskittyä nimenomaan juoksuun, koska siihen ominaisuuteni sopisivat paremmin, mutta en tiedä, kestäisivätkö jalkani jatkuvaa juoksemista.

Opettajaksi valmistuttuaan Karkkulainen opetti ensin yhden lukuvuoden Outokummussa, ja nyt on päättymässä Imatran-vuosi. Heti Suvivirren jälkeen edessä on taas muutto, tällä kertaa Sotkamoon.

–  Sain tuntiopettajan paikan Sotkamon lukiosta, ja se vie minut sillä tavalla tuttuihin maisemiin, että hiihtäjänä olen leireillyt Vuokatissa. Oppilaina on nyt varmaan muita hiihtäjiä, Karkkulainen pohtii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä