Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Yhdessä ja aikaisempaa omavaraisemmin

Jussi Sinkkonen, Jenni Simanainen, Jehki Potkonen ja Kiira Parikka sekä Turrikka-kissa odottavat tulevaa kesää, yhteisöllistä viljelyä ja tietysti erilaisia sadonkorjuujuhlia ja saunailtoja Höytiäisen rannalla. Kuva: Pia Paananen Jussi Sinkkonen, Jenni Simanainen, Jehki Potkonen ja Kiira Parikka sekä Turrikka-kissa odottavat tulevaa kesää, yhteisöllistä viljelyä ja tietysti erilaisia sadonkorjuujuhlia ja saunailtoja Höytiäisen rannalla. Kuva: Pia Paananen
Kun outokumpulainen Jehki Potkonen ja polvijärveläinen Jenni Simanainen tutustuivat vuonna 2013 opiskellessaan silloisessa Joensuun Aikuiskoulutuskeskuksessa puutarhuriksi, kumpikaan ei tiennyt, että he perustaisivat yhteisöpuutarhan. Tai oikeammin yhteisöpellon. Näin on kuitenkin käynyt, ja Simanaisen tilalle Höytiäisen rantaan Rauanlahdelle on syntymässä yhteisöviljelys.

Simanainen kertoo, että pelto on nyt noin 60 aaria. Viime kesänä pellolla kävi traktori, joka veti mansikkapenkkien tekoon tarkoitetulla laitteella alueelle penkkiviljelmän. Penkit pysyvät viljelykelpoisina vain niitä kuokkimalla ja kasvattamalla niissä satoa.

– Olen tilalla yksin. En ennätä hoitaa koko aluetta, sillä pellolle ei tulla enää jatkossa jyrsintä suurempien, painavien traktorien kanssa. Siksi on luontevaa tarjota viljelymahdollisuuksia heille, joilla kaikilla on halu kuokkia, kylvää, kitkeä ja korjata satoa yhteiseltä pellolta, Simanainen kertoo.

Yhteisöllisesti hoidettavalle tilalle on mahtunut ja mahtuu jatkossakin kokeiluja, monia kasvilajeja ja useita viljelijöitä.

Simanainen on tähän mennessä saanut tilan savisehkoilta pelloilta hyvin satoa myös valkosipulista, perunasta, yrteistä, lehtikaalista, palmukaalista, kurkusta, kesäkurpitsasta ja tietenkin härkäpavusta.

– Siirsimme ja istutimme viime syksynä yhtenä sateisena päivänä tänne maa-artisokkaa, ja siltä odotan paljon, Jehki Potkonen kertoo.

Simanainen kertoo, että viljely kannattaa aloittaa juuri sipulilla, lehtikaalilla tai härkäpavulla. Kun peltoa viljellään ja kuokitaan, se paranee. Ajan myötä muutkin lajit tuottavat satoa.

– Hiekkaisemmilla kohdilla porkkanakin menestyy. Tila ja pellot ovat täällä aivan Höytiäisen keskellä, joten tässä on sellainen viljelykselle suotuisa mikroilmasto. Halla tulee vain harvoin, järvivettä on saatavilla kasteluun, Simanainen selvittää.

Jehki Potkonen toimii aktiivisesti joensuulaisessa Maaseutuyhdistys Sydänlanka ry:ssä.

Ajan myötä hän on saanut houkuteltua Simanaisen pellolle seurakseen yhdistyksen jäseniä. Jussi Sinkkonen kylvi pellolle jo edellisenä kesänä valkosipulia, ja Kiira Parikka miettii, että ainakin peruna- ja lehtikaali-istutuksia ennättäisi käydä tulevana kesänä pari kertaa kuussa kitkemässä, vaikka kesään kuuluisi kulttuuriantropologian opintoja.

– Itse kasvatettu terveellinen ruoka on ainakin itselleni tosi tärkeää. Nykyään ihmiset ovat vieraantuneet oikeasta elämästä, oikeasta ruuasta ja siitä ajatuksesta, että ruuan takia pitäisi tehdä työtä, Kiira Parikka kertoo.

– Yhdistyksen kautta saadaan myös kimppakyydit Jennin luo.

– Näin myös autottomat ja ajokortittomat pääsevät kätevästi perille, suunnittelee Jussi Sinkkonen sitä, miten myös kulkeminen 50 kilometrin päähän olisi mahdollista.

Sydänlangan aktiivien lisäksi Jenni Simanaisen ystäväpiiristä moni on tarttunut mahdollisuuteen saada keskeltä maaseutua oma viljelyspenkki perunalle tai juuri niille kasviksille, joita haluaa kokeilla.

Pelloilla ei käytetä torjuntakemikaaleja ja lannoitus on orgaanista, eli pelto kasvaa luomulehmänlannan ja kompostin voimin.

– Tulevana kesänä on suunnitelmia kokeilla ainakin erilaisia kurpitsalajeja ja yrttivalikoimatkin varmasti laajenevat. Koko ajan otetaan pieniä askelia kohti omavaraisempaa elämää, Simanainen suunnittelee tulevaa kesää ja kuvittelee vielä pelloilla olevan hangen pois, Höytiäisen sulaneeksi ja puut vihertämään.

– Ja kanat, tulevana kesänä täällä on myös kanoja. Kanapaimenellekin olisi paikka, pitäähän ne joskus päästää tarhasta ulos.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä