Julkaistu 
Aimo Salonen

Kärpäsen pään on kestettävä yläilmoissa

Nanna Tarvainen (vasemmalla) siirtyy kohta JoenVolista pian virallisestikin syntyvään Joensuun Cheerleadingseuraan. Siiri Vaikkinen ja Sohvi Sivonen harrastavat telinevoimistelua Katajassa. Aimo Salonen Nanna Tarvainen (vasemmalla) siirtyy kohta JoenVolista pian virallisestikin syntyvään Joensuun Cheerleadingseuraan. Siiri Vaikkinen ja Sohvi Sivonen harrastavat telinevoimistelua Katajassa.

Karhunmäen koulun voimistelijat tuovat näyttävyyttä suurmusikaaliin.


Inka Salomies (Joensuun Kataja) on maajoukkuevoimistelija, mutta millä perusteella Siiri Vaikkinen (Kataja), 10 vuotta, valikoitui toiseksi nostettavaksi?

– Kun me oltiin ulkona tekemässä nostoja ja kaikki halusi kokeilla niitä, Siiri oli kaikista tiukin, Nanna Tarvainen (JoenVoli), 13, vastaa.

– Se osasi pysyä siellä hyvin, eikä sitä pelottanut. Jos pelottaa, sieltä saattaa tipahtaa helposti.

Puhutaan cheerleaderimaisesta nostosta, joka on osa Karhunmäen koulun suurmusikaalia Tyttö nimeltä Meida Veil. Musikaalin aikana lavalla nähdään kahteen kertaan koulun oppilaita, jotka harrastavat telinevoimistelua, teamgymiä ja cheerleadingia joensuulaisissa voimisteluseuroissa.

– Täällä on 14 voimistelijaa, jotka ovat harrastaneet lajia jo pitempään. Heille on rakennettu omat ohjelmanumerot, musikaalin ohjaaja Maria Pikkarainen kertoo.

– Aika monet liikkeet ovat vaativia. Kun tehdään kokonaisia voltteja taaksepäin ja takaperin puolivoltteja, näitä bäkkejä ja flikkejä, niin ei niitä ihan jokainen telinejumppari osaa tehdä.


Arabiflickflick

Pikkarainen joukkoineen antoi haastattelupäivänä Karjalan Heilille näytteen kärpäsjoukon numerosta, joka koostui cheerleaderimaisten nostojen lisäksi muun muassa erilaisista sooloista. Vikkelästi näyttivät pyörivän lavaa pitkin myös Siiri Vaikkinen ja hänen ikäkaverinsa Sohvi Sivonen (Kataja).

– Ei nuo temput ollut mitään... tai siis olihan ne ihan hyviä, mutta ei ne mitään mun parhaita ollut, Sivonen määrittelee musikaalissa tekemänsä temput.

Ja mitä temppuja hän sitten tekee?

– No tämän arabiflickflickin.

Siis minkä?

– Arabialaisen eli niin kun... tiedätkö sinä, mikä on arabialainen?

En.

– No sellainen kun kärrinpyörä, mutta jalat menee yhteen ja sitten flikki on semmoinen, kun hypätään taaksepäin käsille ja siitä silleen...


Hauskaa pelottavuutta

Kuinka paljon Siiri Vaikkista pelottaa olla ylhäällä korkeuksissa kavereidensa kannattelemana?

– On se välillä pelottavaa, mutta se on hauskaa.

Kuinka usein se on pelottavaa?

– En mä tiijä. Jos me ollaan tehty liikettä monta kertaa, niin ei se pelota enää niin paljon.


Kierre nostaa tasoa

Kolmikko selittää, että nostot harjoitellaan vaiheittain: ensin alemman korkeuden vaiheeseen, siitä sitten ylemmäs.

– Edessä on joku tukija, joka pitää käsistä tai takana voi olla joku, joka tukee. Sitten ne vain lähtee pois, Nanna Tarvainen selittää.

Tarvaisen oma laji on nimenomaan cheerleading, jossa erilaiset tasot menevät välillä 1–6 niin, että kuutonen on vaativin. Karhunmäen musikaalin vaativin nosto menee Tarvaisen arvion mukaan kolmostasolle.

– Inkalle me tehtiin tuossa lavalla yksi kierre, ja se vie sen kolmoslevelille. Minä esimerkiksi harrastan kakkoslevelillä, missä ei saa tehdä kilpailussa kierteitä, vaikka harjoituksissa saakin.


Pohjat ja takari

Tarvainen selittää noston roolituksen: on nousija, joita suurmusikaalissa on kaksi: Siiri Vaikkinen ja Inka Salomies.

On nousijaa kannattelevat pohjat (Ronja Keikkonen ja Nea Kinnunen) ja takana varmistava takari eli Nanna Tarvainen.

– Olen takari, koska olen pisin. Muuten olisin pohja, Tarvainen selittää.

Nostot ovat tyttöjen itsensä kehittelemiä ja Maria Pikkaraiselle hyväksyttäväksi tarjoamia, muuten voimistelunumerot ovat ohjaajan ja hänen tyttärensä Linnea Pikkaraisen suunnittelemia ja harjoittamia.

– Tyttäreni on telinejumppari, ja itsekin harrastin lajia nuorena. Aikoinani myös ohjasin JoenVolissa, Maria Pikkarainen kertoo.

– Ensin katsoimme, mitä kaikki osaavat, ja sen perusteella tehtiin koreografiat. Tuovathan ne tähän esitykseen visuaalisesti älyttömän hienon lisäarvon.


Suurmusikaali: Mukana koko koulu

Tyttö nimeltä Meida Veil on Maria Pikkaraisen käsikirjoittama ja ohjaama suurmusikaali, jossa Pikkaraisen mukaan on mukana koko Karhunmäen koulu.

Musiikin on säveltänyt rehtori Timo Nykänen ja laulujen sanat ovat Maria Pikkaraisen. Musikaalissa kuullaan kuusi sanoitettua laulua sekä instrumentaalista musiikkia. Orkesterissa soivat puhaltimet, viulu, piano, rytmisoittimet, kitara ja basso.

Kuoron lisäksi kuullaan solisteja, joina esiintyy koulun omia aikuisia ja lapsia sekä vierailijoita RanKidsistä. Maalauksissa, puvustuksessa ja lavastuksessa on käytetty Joensuun kaupungin koulutuspalvelujen palkkaamia työllistettyjä ja harjoittelijoita.


Koululais- ja päiväkotiryhmille on esityksiä Karhunmäen koululla 9.–11. huhtikuuta. Yleisöesitykset ovat tiistaina 9. huhtikuuta ja keskiviikkona 10. huhtikuuta kello 18.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä