Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kohti torikahveja ja kimalaisia

Tämä kuva on tarkoin harkittu: räntää kun tulee taivaan täydeltä, Katja Kolehmainen ja Timo Reko pitää pistää poseeraamaan nimenomaan ruman lumikasan eteen. Kuva: Aimo Salonen Tämä kuva on tarkoin harkittu: räntää kun tulee taivaan täydeltä, Katja Kolehmainen ja Timo Reko pitää pistää poseeraamaan nimenomaan ruman lumikasan eteen. Kuva: Aimo Salonen
Mikä ihana aamu: räntää sataa taivaan täydeltä!

Maaseudun sivistysliiton kehittämispäällikkö Timo Reko katsoi maanantaina aamupäivällä ympärilleen ja muistutti uuden lumen roolista vanhan surmana.

Pohjois-Karjalan marttojen toiminnanjohtaja Katja Kolehmainen ei ollut yhtä ihastunut:

–  Mutta kun tänä keväänä tätä vanhan surmaa on satanut useamman viikon, ja kun tällekin viikolle sitä on taas luvassa, niin vähän toivottomalta tuntuu.

Keskiviikkona 20. maaliskuuta joka tapauksessa on kevätpäiväntasaus, ja se antoi aiheen pyytää tämän viikon podcast-sanailuun nimenomaan marttojen toiminnanjohtajan, koska kevät on martoille monella tapaa merkittävää aikaa.

Katja Kolehmainen taas halusi keskustelukaverikseen Timo Rekon, koska on muutenkin tottunut parantamaan maailmaa suulaaksi tunnetun Rekon kanssa.

–  Joltakin ihmiseltä olen kuullut, että aprillipäivänä kun on Pohjois-Karjalassa lunta metri, niin vappuna se kaikki on sulanut, Reko vastaa maailmanparannuskaverinsa tuskailuun.

–  Selkeä tapahtuma meillä Pohjois-Karjalan keväässä on se, että lumi sulaa kauhean nopeasti.

–  Ei se tietenkään kokonaan lähde toukokuun puoleenväliin mennessä  –  joskus lunta näkee kesäkuussakin  –  mutta pääsääntöisesti se lähtee huhtikuun aikana.

Mitä martta mahtaa ajattella kevätpäiväntasauksena?

–  Kovin tekisi mieli jo tässä vaiheessa siemenluetteloja selailla, Kolehmainen vastaa.

–  Kevätpäiväntasauksena voisi pistää siemeniä esikasvatukseen itämään, mutta kun ulos katsoo ja lunta on niin mahdottomasti, niin kyllä se kevät tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta.

Timo Reko sanoo saaneensa Kolehmaiselta ohjeen, että nyt pitäisi jo purjojen ja tomaattien olla mullassa.

–  Omia kasveja sain valitettavasti hankittua vähän myöhässä, ja ehkä laitan niitä multaan tänä iltana.

Tulee se kevät sieltä: kuukauden kuluttua ollaan jo lähellä vappuaattoa, joka on paitsi kevään juhla myös Timo Rekon syntymäpäivä.

Synttäreitään Reko viettää yleensä puuhailemalla maaseutumaisia juttuja Tuupovaarassa, mutta lienee hän sitä ennen ehtinyt jo nauttia myös kaupunkimaisista kevään merkeistä.

–  Marttakahvion aukaisemisen valmisteluhan se on kevään merkki, Kolehmainen huomauttaa.

–  Ensi viikolla aletaan Joensuun torilla tehdä remonttia kahvilarakennukseen ja pistää piirakkapajan nurkkia kuntoon. Kahvion työntekijät ja leipurit on rekrytoitu viime viikolla, ja nyt alkaa heidän perehdyttämisensä ja aletaan miettiä pullalistaa.

Reko sanoo käyvänsä marttakahviossa mutta tunnustaa, että käy hän myös usein kilpailijassakin eli Päivänurmen kahviossa.

–  Aamuvirkkuna aloitan työpäivän usein niin aikaisin, että marttakahvio ei ole vielä auki. Menen torille kahville usein jo ennen kuutta.

Oman kevään merkkinsä Timo Reko kokee kesän kynnyksellä siinä vaiheessa, kun pajut rupeavat kukkimaan ja kimalaiset löytävät isot pajupensaat.

–  Totta kai lintujenkin laulu on kaunista, mutta kun viisikymmentä tai sata kimalaista lähtee liikkeelle pajupensaasta tai -puusta, kuuluu semmoinen pörinä, joka on yks kevään hienoimmista äänistä, Reko tunnelmoi.

Silloin on Katja Kolehmainenkin onnellinen.

–  Minulle sopisi hyvin, että olisi vain yksi vuodenaika: kesä, Kolehmainen sanoo.

Ja mikä kesässä sitten on niin hienoa? Vastauksen voi kuunnella äänitteestä, joka ladattiin Soundcloudiin ja linkitettiin sivulle http://www.heili.fi maanantaina 18.3.2019.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä