Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Kasvot voi menettää, mutta mitäs sitten?

Silja Suomalainen kokee löytäneensä yrittäjyydestä oman juttunsa. – Pitäisi tulla aika hyvä tarjous, että lähtisin enää tästä tavalliseen päivätyöhön, Suomalainen pohtii. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen Silja Suomalainen kokee löytäneensä yrittäjyydestä oman juttunsa. – Pitäisi tulla aika hyvä tarjous, että lähtisin enää tästä tavalliseen päivätyöhön, Suomalainen pohtii. Kuva: Hanna-Mari Lappalainen
Mitä gradun tai tutkinnon suorittamisen jälkeen, löytyisikö jostakin työpaikka, täytyykö suunnata vielä jatko-opintoihin? Kysymykset ovat jossakin vaiheessa pyörineet liki jokaisen opiskelijan päässä.

Akavan korkeasti koulutettujen työttömyydestä kertovan tilaston (31.12.2018) mukaan filosofian maisterin tutkinnon omaavia humanisteja oli kaikilta aloilta kolmanneksi eniten työttömänä, lukumäärällisesti 2  361. Eniten listauksen mukaan työttömänä oli kuitenkin insinöörejä, 4  666 kappaletta. Akavan tilasto ei kerro koko kuvaa, mutta antaa menneisiin vuosiin nähden viitteitä siitä, että niin humanistien kuin muidenkin korkeasti koulutettujen työllisyysprosentti on tilastojen mukaan kasvussa.

Itä-Suomen yliopistossa kulttuurintutkimusta lukenut ja erikoistumisalanaan mediakulttuuria ja viestintää opiskellut Silja Suomalainen valmistui filosofian maisteriksi joulukuussa 2018. Koko tiiviin pro gradun tekoprosessin ajan hän pohti valmistumisensa jälkeisiä vaihtoehtoja ja haki työpaikkoja, mutta ajatus päivätyöstä oli ahdistava.

– Ajattelin, että päivätyössä en saa enää edes juoda kahvia rauhassa kotona, vaan minun pitää lähteä jossakin marraskuisessa säässä polkemaan aamuvarhain työpaikalle, Suomalainen naurahtaa.

Kun gradu oli viime syksyn lopussa tarkastettavana ja Suomalainen odotti tuloksia, hän totesi eräänä aamuna poikaystävälleen, että tässähän on pakko keksiä jotakin tekemistä, ettei tule tylsää.

– Poikaystäväni lähti töihin, ja kun hän tuli sieltä, minulla oli jo bisnesidea valmiina, Suomalainen kertoo.

Tammikuussa 2019 Suomalainen perusti virallisesti sosiaalisessa mediassa markkinointiin erikoistuneen Sometar-yrityksensä.

Suomalainen aloitti kevytyrittäjänä, sillä hän arveli, että hyvällä tuurilla asiakkaita tulee yksi kuukaudessa.

– Alkuun lähdin tähän sillä ajatuksella, että minulla ei ole mitään hävittävää. Ajattelin, että vaikka en saisi yhtään asiakasta, se ei haittaa, koska siinä ei mene kuin oma naama korkeintaan  –  eikä se sinällään itseäni kiinnosta, Suomalainen naurahtaa.

Nyt Suomalainen päivittää Somettaren Instagram Storiesiin aktiivisesti sisältöä ja vinkkejä someen ja henkilöbrändäykseen liittyen  –  omalla naamallaan tietysti. Välillä hän tuo julki epäsuosittujakin mielipiteitä.

– Olen aina pitänyt esiintymisestä, joten siihen ei ollut mitään kynnystä. Hankalaa olisi painottaa asiakkaille oman naaman näkyvyyden ja äänen kuuluvuuden tärkeyttä, jos en itse tekisi niin, Suomalainen toteaa.

Voimistelutaustainen Suomalainen valmentaa yrittämisen ohessa säännöllisesti Joen volin Teamgymissä, minkä lisäksi hän opiskelee itselleen valmentajan ammattitutkintoa Vierumäen Urheiluopistossa.

– Minulla on aina ollut 50 rautaa kerralla tulessa. Valmennustyö on tietysti sellainen etu, mitä kaikilla ei ole, ja sen ansiosta yrittäminen oli helppoa aloittaa, koska pystyin muutenkin elättämään itseni.

Yritystoiminta lähti kuitenkin laajenemaan nopeammin kuin Suomalainen osasi arvata, joten hänen oli rekisteröitävä itsensä maaliskuussa kaupparekisteriin yksityisenä elinkeinoharjoittajana.

– Byrokratiaa on ollut kuitenkin yllättävän vähän. Suomessa asuessa on tullut huomattua elämän varrella, että ihmiset eivät yleensä kannusta tällaiseen. Enemmänkin pelotellaan ja huomautellaan, mitä kaikkia riskejä mihinkin liittyy ja kysellään, että eikö turvallinen työpaikka olisi parempi.

– Jos lähtee yrittäjäksi, pitää ymmärtää, että ihmiset eivät välttämättä kannusta ihan täysillä, Suomalainen toteaa.

Nuorena yrittäjänä hän kuitenkin kokee itsensä itsevarmaksi ja iän tuovan alalla jopa lisäuskottavuutta.

– Minusta tuntuu, että olen saanut vain positiivista palautetta. Enkä sano tätä pahalla nelikymppisille somettajille, mutta kyllähän me nuoret tiedämme somemaailmasta enemmän, koska olemme kasvaneet sen mukana.

Suomalainen on huomannut myös sen, että somen kanssa todellakin kaivataan apua Joensuussa.

– Monella mainostoimistolla meininki on aika paljon isompaa, ja itse tahdon lokeroida itseni matalan kynnyksen someavuksi. Olen myös seurannut yritysskeneä Joensuussa ja maakunnassa paljon, ja olen huomannut, että monella ei ole mitään hajua somemarkkinoinnista, minkä takia moni ravintolakin kuolee puolessa vuodessa, Suomalainen toteaa.

Suomalainen myöntää, ettei tiedä ketään ainakaan niin ikään kulttuurintutkimusta lukenutta henkilöä, joka olisi perustanut oman yrityksen.

– Toisaalta en tiedä ketään, joka olisi edes työllistynyt tälle alalle. Kyllä muistan itsekin miettineeni, että miksen vain voinut mennä opiskelemaan vaikkapa sairaanhoitajaksi, että valmistuisin suoraan tiettyyn ammattiin, Suomalainen naurahtaa.

Työllistymistään pohtivia, eritoten akateemisille aloille valmistuvia opiskelijoita Suomalainen tahtoo muistuttaa siitä, että yliopiston ei voi olettaa antavan suoraan valmiuksia ammattiin.

– Ne valmiudet pitää etsiä ihan itse. Olen opiskellut maisterin tutkinnon, mutta silti koen, että tärkein oppi on aina tullut työelämästä. Itse olen tarttunut joka ikiseen someen tai viestintään liittyvään vapaaehtoishommaan ja käyttänyt siihen lukemattomia tunteja, että saisin kokemusta.

– Se on realiteetti: yliopistosta voi saada todella paljon irti ja todella paljon sellaista kokemusta, mitä työelämässä arvostetaan, mutta se ei sieltä automaattisesti tule, Suomalainen painottaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä