Julkaistu    |  Päivitetty 
TIINA SORMUNEN

Klovharun taika kantaa edelleen

Ylva Harun levyillä soittaa bändi, mutta torstaina ensimmäiselle Joensuun-keikalleen Sointulaan hän saapuu soolona akustisen ja sähköisen kitaran kera. Kuva: Tuomas Aro Ylva Harun levyillä soittaa bändi, mutta torstaina ensimmäiselle Joensuun-keikalleen Sointulaan hän saapuu soolona akustisen ja sähköisen kitaran kera. Kuva: Tuomas Aro
Syksyinen meri pauhasi tuulen tuivertaman Klovharun ympärillä, kun vaahtopäitä jo tovin kalliolta tuijotellut Lotta Jääskelä havahtui. Meri oli alkanut soida.

Jääskelä oli päätynyt Porvoon edustalla sijaitsevalle, Tove Janssonin ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kesäpaikkana tunnetulle saarelle edellisenä päivänä kahden toimittajaystävänsä mukana. Klovharussa nukutun yön jälkeen toimittajat keskittyivät tekemään juttuaan ja Jääskelä uppoutui ajatuksiinsa. Mielen päällä olikin paljon, sillä syksyllä 2012 laulaja-lauluntekijä oli väsynyt mutta utelias.

16-vuotiaasta keikkaillut, englanninkielistä folkia Lotta-nimellä tehnyt Jääskelä koki kulkeneensa sen tien loppuun, ja hän harkitsi musiikista kokonaan luopumista. Taiteilijaelämän taloudellisessa epävarmuudessa kitkuttelun jälkeen sellainen vaihtoehto tuntui jopa järkevältä.

Mutta meri oli toista mieltä. Tyrskyistä kohonnut taianomainen äänimaisema lumosi Jääskelän ja yhtäkkiä hän vain tiesi.

Jääskelä oli kuullut jotain sellaista, jota hän halusi seurata ja löytää.

–  Vähän kuin olisi raotettu taikalipasta. Totta kai minulle tuli heti sellainen fiilis, ovatko Tove ja Tuulikki kokeneet jotain vastaavaa. Se oli yksi maaginen kokemus, joka sai nytkäytettyä jotain tosi suurta liikkeelle, Jääskelä muistelee.

Hän palasi Klovharusta takaisin kotiinsa Helsinkiin, mutta saarikokemus ei jättänyt häntä rauhaan. Meni vuosi, ja syntyi nimi Ylva Haru.

33-vuotiaasta Jääskelästä tuli muusikko hyvin varhain, mutta tietoisen valinnan hän kertoo tehneensä vasta Ylva Harun myötä. Ilman Klovharua ja uutta artistiminäänsä hän olisi muuttanut ulkomaille, todennäköisesti Saksaan.

–  Olisin mennyt sinne ja olisin ollut ehkä kahvilassa töissä, kunnes olisin jollain uudella kokoonpanolla tehnyt siellä musaa. Uskon, että mikä valintani olisi sitten ikinä ollutkaan, se ei olisi ollut päätettävissä. Ei minulla ole muuta intohimoa, luovuus ei jätä rauhaan, Jääskelä pohtii.

Kaksi vuotta Klovharun jälkeen hän alkoi tehdä musiikkia Ylva Haruna. Samalla lyriikoiden kieli vaihtui englannista suomeksi. Joskus nuorempana Jääskelä oli yrittänyt kirjoittaa suomenkielisiä tekstejä, mutta Lottana ne eivät tuntuneet luontevilta. Olihan kaikki musiikkikin, jota hän kuunteli, englanninkielistä.

Ylva Haruna suomen kieli alkoi tuntua kiehtovalta, vaikkei Jääskelä edelleenkään kuuntele kotimaista musiikkia.

–  Sivistysmielessä olen yrittänyt kuunnella, että tiedän missä mennään. Totuus on, että ammennan yhä täysin jenkkiläisestä folkrock- ja americana-laulaja-lauluntekijämaailmasta. Minulla on myös vaikeuksia päästä 2010-luvulle, olen ollut tosi pitkään jumissa 60- ja 70-luvun folkin kulta-ajassa, hän hymähtää.

Äidinkieltä Jääskelä pitää englantia monipuolisempana, se antaa teksteille enemmän syvyyttä ja ulottuvuuksia. Musiikkinsa hän ammentaa ympäristöstään. Alun perin Raahesta kotoisin oleva Jääskelä on asunut aina merikaupungissa, mutta luonnon hän löysi muusakseen vasta muutettuaan Helsinkiin. Hän hakeutuu usein lähimetsäänsä, jättää puhelimen kotiin ja vain samoilee.

–  Ammennan edelleen myös Klovharusta, vaikka en ole siellä sen jälkeen käynyt. Haluaisin kyllä mennä. Miltä siellä tuntuisi ja tulisiko siellä vastaava taikakokemus vastaan, Jääskelä lisää.

Ylva Haru -nimellä Jääskelä on julkaissut kaksi folklevyä: vuonna 2016 Tuulensuoja-ep:n ja tammikuussa 2019 debyyttialbumin Linnut. Molemmat ovat keränneet positiivisia huomioita, minkä lisäksi esikoisalbumilta lohkaistu single Elämä kantaa on tällä hetkellä Radio Suomen soitetuin kappale.

Aika hyvin artistilta, jolle on aina toitotettu, etteivät hänen laulunsa tule koskaan pääsemään radioon.

–  Teen kuulemma liian marginaalista musiikkia, mutta tämän myötä uskon yhä enemmän, että lopputulos on joka tapauksessa paras silloin, kun vain tekee mitä haluaa. Olen ajatellut, että on isojen levy-yhtiöiden varassa, ketkä pääsevät radiosoittoon. Ihanaa olla joskus väärässä, pienen Soit se silti -levy-yhtiön artistilistalla oleva Jääskelä kiteyttää.

Ylva Harun toisen albumin suunta on jo tiedossa, sillä Jääskelä on työstänyt sitä viime syksystä lähtien, lähinnä öisin. Luomisvimman iskiessä lyhenevät myös yöunet, sillä biisejä mielessään tuottaessaan Jääskelä nukkuu keskimäärin neljästä kahdeksaan. Univajeen hän tasaa myöhemmin.

Teini-iässä keikkailua aloitellessaan Jääskelä oli niin ujo, että hyvä, jos uskalsi spiikata edes biisejään. Nyt artistille on huomautettu, pitäisikö hänen soittaa enemmän ja puhua vähemmän.

–  Ihmiset kommentoivat paljon välispiikkejäni, juttuni saattavat olla lennokkaita. Olin esimerkiksi YleX:n haastattelussa, jonka aikana toimitukseen tuli viesti, jossa kysyttiin: Mitäs mä mahdan vetää?

–  Ihan kahvin voimin ja vähillä unilla, se on cocktailini, Jääskelä virnistää.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä