Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Melkein kuin Lapin tuntureilla

Kun Tapio on myräyttänyt metsässä kevättalven puintinsa, on aika siirtyä avaran jään puhtaalle lumelle. Kuva: Aimo Salonen Kun Tapio on myräyttänyt metsässä kevättalven puintinsa, on aika siirtyä avaran jään puhtaalle lumelle. Kuva: Aimo Salonen
Onpa huikea näky: mies kiitää suksineen pitkin Pielisjokea ja kaartaa Jokiaseman rantaan.

–  Tämähän on parasta nautintoa  –  melkein kuin Lapin tuntureilla hiihtäisi, Pertti Vainionpää kehuu.

On perjantai 1. maaliskuuta ja Jokiasema on ensimmäistä aamuaan auki tänä vuonna. Kuin tilauksesta suojasää vaihtui napakaksi pakkaseksi. Hanki kantaa ja aurinko hehkuu sinisellä taivaalla.

–  Tuuli kun on selän takana ja aurinko edessä ja taivas pilvetön, niin mielelläänhän tuolla hihkuu ja huutelee ihan nautinnosta, Vainionpää tunnelmoi.

Miehen katse tähyilee aavalle selälle kohti Pyhäsaarta, mutta ensin pitää avata tämä kevättalvi myös aamurutiinien suhteen.

–  Käyn ensin kahvilla tuolla sisällä, pitää käydä tyttöjä tervehtimässä. Ne tuntee minut vanhastaan ja kysyy, että hiihtämäänkös olet menossa.

Tänä keskiviikkona on kymppiviikko, Pohjois-Karjalan talvilomaviikko. Perjantaiaamuna Pertti Vainionpää näkyi jäällä yksinäisenä pisteenä, näinä päivinä hänellä on jo takuuvarmasti kavereita.

–  Jonossahan tuonne Pyhäsaareen on saanut keväisin hiihtää, Vainionpää jutteli ennen kaudenavauskahveilleen lähtöä.

Joensuulaiset ovat tottuneet seuraamaan tilannetta: onko Pyhäselän lumipeitteen alla vettä vai ei? Tältäkin talvelta on jäähiihtotapahtumia peruttu.

Perjantaina näytti hyvältä.

–  Nyt kun tuli suvi ja pakkanen päälle, hanki kyllä kantaa. Saa nyt nähdä, kestääkö nämä pakkaset, Vainionpää pohti.

Nautintoahan hiihtäminen on metsässäkin, mutta tässä vaiheessa vuotta metsänkuningas Tapiolla on tapana järjestää kevättalven puintinsa. Tuuli puhaltaa ja tuo roskaa laduille.

Lisääntynyt valo tuo muutenkin halun nauttia vapaudesta ja avaruudesta. Vainionpää palaa Lappi-tunnelmointiin.

–  Norjan rajan lähellä kun katsoo 800–1  000 metrissä ympärilleen, on kuin olisi taivaanpankolla: joka puolella näkyy mahtavia maisemia.

Avaruutta riittää jäälläkin. Nurmeksessa asuessaan Vainionpäällä oli tapana hiihtää Pielisellä.

–  Hiihdin Nurmeksesta Kolille ja sieltä Lieksaan. Se oli semmoinen yhdeksänkymppinen aina, mies kertoo.

–  Parina keväänä tuli yksi juukalainen opettaja vastaan. Se aina morjensti ja sanoi, että täällähän on tungosta, kun on toinenkin kaveri.

Nykyisin Vainionpää asuu Joensuussa Kirkkokadulla.

–  Kirkon kupeesta lasken aina joelle ja alan hiihtää sitä pitkin.

Pielisellä hiihtänyt tähyää Pyhäsaarenkin takaiselle selälle.

–  Jos nämä kelit jatkuvat, voisin hiihtää jonakin päivänä Rääkkylään. Ei siitä tule kuin semmoinen nelikymppinen, kun mulla on siellä hakija odottamassa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä