Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kevät on oma seikkailunsa

Vielä oli kadulla kuvaushetkellä vettä, joka oli jäätynyt jo seuraavana päivänä. Kuvat: Aimo Salonen Vielä oli kadulla kuvaushetkellä vettä, joka oli jäätynyt jo seuraavana päivänä. Kuvat: Aimo Salonen
Taas tuli talvisää, vaikka viime viikolla podcast-äänitystä tehtäessä riimittely oli hyvinkin ajankohtainen: vetinen jäätikkö oli liukas ja kaatava, ja kun pieni ihminen yritti muuttaa vakiintunutta reittiään välttääkseen pahimmat jäätiköt, edessä olikin tulviva risteys, josta ei kuivin jaloin läpi päässyt.

–  Ei taida vielä Anttila lähtee kevätpellolle tanssimaan, ennakoi Ville Elonheimo sään muuttumista tuulisella Kirkkokadulla hytistessään.

–  Näin juuri. Ei tässä kuitenkaan hirveesti vielä kevään merkkejä ole lukuun ottamatta että on suojakeli just nyt. Huomenna on pakkasta, vahvisti Jukka Ketonen.

Ketonen liikkuu kaupungilla jalkaisin, Elonheimo polkupyörällä. Siksi heidät pyydettiin podcast-keskusteluun, joka kyllä on vielä lähiviikkoina ajankohtainen.

Lumet kun sulavat, kaupungilla liikkuminen on selviytymistaistelua, jossa toisaalta pitää varoa kaatumista, toisaalta kenkien kastumista.

Mikä sitten mahtaa olla liukkaalla kelillä oikea tapa kävellä? Reippaasti jos astelee, kaatuu, ja askeltaan jos muuttaa varovaiseksi hissutteluksi, taas kaatuu.

–  Kyllä minä olen pitänyt oikein liukkailla nastoja ihan työkengissäkin. Nytkin on nastat alla, Ketonen vastaa.

Mutta eikös tuo ole hankalaa? Sisälle mentäessä kai pitäisi vaihtaa nastattomiin kenkiin...

–  Kävelen minä näillä sisälläkin. Rapina kuuluu, mutta ei tuosta ole ainakaan toistaiseksi huomautuksia tullut.

Ketonen sanoo, että näillä liukkailla hän ei toistaiseksi ole kaatunut, edellisillä kyllä useammankin kerran. Entäs Elonheimo?

–  Hyvinhän mie pysyn pystyssä kun eturenkaassa on nastat.

Onko kaksikko sitten muuttanut vakiintuneita reittejään hankaluuksia välttääkseen?

–  No en. Minä väistelen lätäköt, jos niitä on, Ketonen vastaa.

–  Ei sitä pyöräilijänä kokonaisia ajoreittejä tule muutettua, säestää Elonheimo.

–  Risteystä lähestyessä pitää aina vähän katsoa, että mistäs tuosta ajaa. Jotkut lätäköt on sellaisia, että nostanko jalat polkimilta ja uskaltaako mennä suoraan läpi. Ei täällä kaupunkialueella kuitenkaan niin syviä ole, että niistä ei pääsisi läpi.

Kaatumisilta joka tapauksessa ei voi täysin välttyä.

–  Sitä en vielä ole keksinyt, miten kaatumisen voi välttää kävelytekniikkaa muuttamalla. Nastat auttaa, mutta jos kaatuu, niin kaatuu, Ketonen pohtii.

Pyöräilijä Elonheimo tarkkailee, mikä on paras etenemistapa.

– Jos edessä on jäätä, pitää valita, missä kohtaa menee suoraan. Jäällä ei voi tehdä liian jyrkkiä käännöksiä.

Elonheimo huomauttaa, että kaatuminen kuuluu talvipyöräilyn henkeen. Pitää siis osata kaatua oikein. Herää kysymys, missä Elonheimo on oppinut oikean tavan kaatua.

–  Kokemuksen kautta. Aikanaan kun harrastin laskettelua, niin vauhdeista tuli kaaduttua aika paljonkin, ja minähän olen käynyt kouluni pyöräillen talvellakin, eikä silloin nastoja ollut.

Mutta mitäpä kaksikko miettii siitä, että tämmöisiä kysellään, vaikka eletään vasta helmi–maaliskuun vaihdetta?

Vastaukset voi kuunnella äänitteestä, joka ladattiin Soundcloudiin ja linkitettiin sivulle http://www.heili.fi Kalevalanpäivänä, torstaina 28.2.2019.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä