Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Suomalainen ja kuusi ne yhteen soppii

Ilmeikkäänä kuusena tarinan keskiössä nähdään Fanny Pirinen. Kuva: Aimo Salonen Ilmeikkäänä kuusena tarinan keskiössä nähdään Fanny Pirinen. Kuva: Aimo Salonen
Miksi juuri kuusi?

Jean Sibelius on säveltänyt sille musiikkia, Reino Rinne on tehnyt sille miehisen karhean runon ja moni muukin suomalainen taiteilija tai taiteilijaryhmä on saanut siitä innoitusta  –  nyt myös joensuulainen nuorisoseura Motora, joka tuo Kalevalanpäivänä kahteen avoimeen yleisöesitykseen tanssisadun Puhuva kuusi.

–  Kuusi on lämpimämpi puu kuin koivu, koreografi Hilppa Herd pohtii.

–  Koivu on ehkä vähän hupakko, joka menee tuonne ilmoihin, kuusi taas menee maata kohti.

Mutta eikös hupakostakin voisi saada kiehtovan tanssiesityksen?

–  Kyllä voisi. Se vain olisi eri tyylinen.

Motoran puheenjohtaja Mari Lehikoinen kertoo, että kun seura on aiemmin tuottanut isommille suunnattuja tanssiteoksia, haluttiin nyt tuoda pienemmille tarkoitettu tanssiteatteriesitys, joka lähtee kiertämään kouluja ja päiväkoteja, ja josta on myös yleisöesityksiä.

Kalevalanpäivän lisäksi Puhuva kuusi nähdään ainakin Motoran kevätkonsertissa.

–  Alun perin tähtäsimme helmikuulle, ja Kalevalanpäivä osui siihen hyvin, kun Näyttämö-teatterissa sattui olemaan silloin vapaata, Lehikoinen sanoo.

Teatterin ammattilainen Tero Sarkkinen tuo tanssijoiden näytelmälliseen ilmaisuun omat vinkkinsä. Esiintyjät itse ovat päässeet hiomaan hahmojensa piirteitä ja repliikkejään.

Koreografian on tehnyt Helsingissä asuva Herd, joka käy säännöllisin välein Joensuussa hiomassa esitystä eteenpäin. Viikonloppuharjoitusten välissä Motoran oma tanssija ja ohjaaja Netta Puhakka harjoituttaa Vinhakat- ja Liipukat-ryhmien 13–17-vuotiaita esiintyjiä.

Musiikin on säveltänyt varta vasten tätä esitystä varten Motoran ensimmäisessä lasten- ja nuorten ryhmässä Kapsakoissa aikoinaan tanssinut ammattimuusikko Jussi-Pekka Piirainen.

Hilppa Herd sanoo, että Piiraisen tanssitaustasta oli etua, kun koreografi ja säveltäjä alkoivat toukokuussa pohtia, millaista musiikin pitäisi olla ja millaista liikekielen.

–  Oli tosi helppoa, kun meillä oli yhteistä sanastoa. JP ymmärsi heti, kun kuvailin, millaista liikettä olin ajatellut, ja hän pystyi ehdottamaan, että hei, entäs jos siinä olisi tämän tyyppistä juttua, Herd sanoo.

–  Itsekin kun olen harrastanut musiikkia, meillä oli tiettyyn rajaan saakka molempiin suuntiin yhteinen kieli.

Kun Herd alkoi ideoida esitystä, hän luki paljon vanhoja suomalaisia kansansatuja. Luonto nousi itsestään selväksi osaksi tarinaa.

–  Kuusi nousi kansansaduissa esiin usein. Sieltä löytyi jopa vähän meidän tarinamme kaltainen tarina, missä mies on metsässä ja nukkuu kuusen juurella, ja sitten se kuusi alkaa puhua hänelle, Hilppa Herd kertoo.

–  Esityksemme keskiöön nousivat metsä ja kuusi, ja sen maanläheisyyden pitää näkyä liikekielessä. Kansantanssille on muutenkin ominaista maanläheisyys ja rouheus ja henkilökohtaisen tilan käyttö.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä