Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Kolmen minuutin jäähyväiset

Forssa Pig Save järjesti ensimmäisen vigilinsä Forssan teurastamolla tammikuun alussa. Vigileissä aktivistit yrittävät saada teuraskuljetusautoja pysähtymään, jotta voisivat olla lähellä eläiminä niiden viimeisillä hetkillä. KuvaT: Save Movement Suomi Forssa Pig Save järjesti ensimmäisen vigilinsä Forssan teurastamolla tammikuun alussa. Vigileissä aktivistit yrittävät saada teuraskuljetusautoja pysähtymään, jotta voisivat olla lähellä eläiminä niiden viimeisillä hetkillä. KuvaT: Save Movement Suomi
Viime kesänä Suomessa aloitti uusi, tuotantoeläinten kohtaloita esiin tuova eläinoikeusryhmä Save Movement Suomi. Ryhmä pyrkii edistämään veganismia ja ruohonjuuritason aktivismia väkivallattomalla ja rakkauspohjaisella toiminnalla, jonka yhtenä tavoitteena on päästä osoittamaan myötätuntoa teuraaksi joutuville eläimille. Siksi ryhmän tapahtumat sijoittuvat yleensä teurastamoiden läheisyyteen.

Vigileiksi kutsumissaan tapahtumissa huomioliiveihin pukeutuneet aktivistit kokoontuvat teurastamon porttien ulkopuolella ja yrittävät rauhanomaisin keinoin saada eläimiä kuljettavia rekkoja pysähtymään

Osallistujilla on sitä varten kylttejä, joissa he pyytävät rekkaa pysähtymään kolmeksi minuutiksi. Toisella kyltillä he viestivät, etteivät ole tulleet syyllistämään kuskia.

–  Olemme aina keskustelleet asiasta paikallisen poliisin kanssa, että se on heille ok. Seisomme tiellä näiden kylttien kanssa, ja rekka joko pysähtyy tai sitten se jatkaa matkaansa. On ihan kuskista kiinni, haluaako hän jäädä siihen, noin kymmenessä vigilissä mukana ollut helsinkiläinen Benjamin Blomstedt, 28, kuvailee.

Jos teurasauto pysähtyy, vigilin järjestäjät käyvät juttelemassa kuljettajan kanssa ja kertovat, miksi ovat kyltteineen paikalla. Yleensä kuljettaja antaa aktivisteille luvan mennä katsomaan, koskettamaan ja kuvaamaan eläimiä kuljetusauton seinissä olevista aukoista.

Pysähdyksen aikana osa aktivisteista dokumentoi tapahtumaa video- ja valokuvin, joita he sitten jakavat eteenpäin omissa somekanavissaan. Ajatuksena on muistuttaa ihmisille, että se kaupasta löytyvä, muoviin pakattu leikkele oli vielä hetki sitten elävä olento.

Tapahtumat ovat usein hyvin tunteikkaita, sillä monelle teuraaksi matkalla olevien eläinten näkeminen ja hyvästely on raskasta. Blomstedt paljastaa, että mukana on ollut ihmisiä, jotka ovat ensimmäisen vigilinsä jälkeen todenneet, etteivät voi tulla enää uudestaan. Pian kuolevien eläinten kohtaaminen on heille liikaa.

–  Kun katsot sitä eläintä silmästä silmään, näet, ettei se ole kovinkaan erilaisempi kuin me. Ne ovat pelokkaita, vaikka eivät välttämättä tiedä olevansa matkalla kuolemaan. Se pelko välittyy myös meille ihmisille, Blomstedt tarkentaa.

Tunteet ovat sallittuja, ja aktivistit pyrkivät parhaansa mukaan tukemaan ja auttamaan toisiaan. Valmiiksi hämmentyneisiin eläimiin omaa tuskaansa ei kuitenkaan saa ulottaa.

Kun rekan kuljettaja haluaa jatkaa matkaansa, hän vinkkaa siitä aktivisteille.

–  Me pyydämme ihmiset sitten pois rekan viereltä. Turvallisuus on meille tosi tärkeää. Rekan pysähtyessäkään emme ole heti hyökkäämässä sen kylkeen kiinni, että näkisimme kyydissä olevia eläimiä, Blomstedt painottaa.

Teurastamot ovat Blomstedtin mukaan suhtautuneet Save Movement Suomen toimintaan yllättävänkin hyvin, vaikka ajatusmaailma aktivistien kanssa ei kohtaakaan. Hän arvelee, että teurastamoiden näkökulmasta aktivistien toiminnassa ei ole mitään sellaista, mitä olisi tarvetta estää.

Kaikille avoimia vigilejä aktivistit ovat järjestäneet Paimion, Forssan ja Vainion teurastamoiden liepeillä.

–  Paimiossa saimme aikaisemmin olla teurastamon porttien edessä, kunnes HK:lta tuli ylempää käsky, ettemme saa olla siinä ihan vieressä. Pyrimme siihen, että meillä olisi hyvät välit teurastamojen kanssa, koska emme ole paikalla syyllistämässä.

–  Toimintamme tarkoituksena ei ole, että teurastamot lopettavat toimintansa, vaan pyrimme vaikuttamaan kuluttajiin. Meidät on ehdollistettu pienestä pitäen, että on normaalia syödä tiettyjä eläimiä, mikä luo kysyntää teurastamoiden tuotteille, Benjamin Blomstedt lisää.

Karjalan Heili tavoitteli HKScanin Outokummun nautateurastamosta kommenttia, millaisia ajatuksia Save Movement Suomen toiminta siellä herättää. Outokumpulaisten sijaan vastauksen antoi HKScanin Suomen tuotantojohtaja Janne Leppänen.

–  Kyseisen järjestön edustajia on ollut muutamia kertoja joidenkin yksiköidemme läheisyydessä. Vigilit ovat olleet yksiköidemme porttien ulkopuolella ja ne ovat sujuneet rauhallisesti, hän kirjoittaa sähköpostiviestissään.

Suomen ryhmä on osa kansainvälistä, alun perin Kanadassa vuonna 2010 perustettua The Save Movement -verkostoa. Torontosta pienellä porukalla aloittaneella liikkeellä on tällä hetkellä yli 560 ryhmää ympäri maailmaa. Suomessakin ryhmiä on useita, sillä esimerkiksi Turulla ja Helsingillä on omansa, Turku Animal Save ja Helsinki Animal Save.

Tapahtumia ryhmillä on ollut eri puolilla Suomea Lappia ja Itä-Suomea lukuun ottamatta, ja osallistujien määrä on vaihdellut paristakymmenestä reiluun viiteenkymmeneen. Benjamin Blomstedt uskoo, että sitä mukaa kun tieto The Save Movement -verkostosta lisääntyy, myös Suomessa toimintaan tulee mukaan uusia järjestäjiä ja muita aktiiveja.

Aikaisemmin humanistista työtä järjestöissä tehnyt Blomstedt havahtui pohtimaan eläinten oikeuksia ympäristön ja oman terveytensä kautta, kun hän tajusi, kuinka haitallista eläinteollisuus on luonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Ihminen kaataa sademetsiä, jotta pystyisi kasvattamaan ruokaa eläimille, jotka omalta osaltaan tuottavat paljon päästöjä.

–  Tilastojen mukaan vuosittain tapetaan arviolta 56 miljardia eläintä. Niille kasvatetulla ruoalla pystyisimme ruokkimaan kymmenen miljardia ihmistä, ja tällä hetkellä meitä on reilu seitsemän miljardia, Blomstedt huomauttaa.

Hänen mielestään eläinten tappaminen ruoaksi on turhaa, sillä ilman lihaakin pystyy elämään hyvää ja onnellista elämää. Siksi Blomstedt ei halua sulkea silmiään tuotantoeläinten kohtaloilta ja sitä hän toivoo myös meiltä muilta.

–  Jos ihan kuka tahansa meistä olisi noiden eläinten tilalla, jokainen meistä haluaisi, että tarinamme tulee kerrotuksi, jotta ihmiset tietävät mitä meille tapahtui. Ne eläimet ovat kuitenkin yksilöitä. Jos siellä rekassa olisi koiria, jokainen haluaisi tuoda sen ilmi, hän vertaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä