Julkaistu    |  Päivitetty 
Jenni Hyttinen

Poisheitetyn ruoan pelastajat

Dyykkaaminen helpottaa työttömän Unto Koskisen arkea, mutta ennen kaikkea se on hänen tapansa huomioida ympäristö sekä vähentää ruokahävikkiä. Kuva: Jenni Hyttinen Dyykkaaminen helpottaa työttömän Unto Koskisen arkea, mutta ennen kaikkea se on hänen tapansa huomioida ympäristö sekä vähentää ruokahävikkiä. Kuva: Jenni Hyttinen
Syyt dyykkaamiselle voivat olla moninaisia: joku dyykkaa rahatilanteen vuoksi, joku haluaa pienentää hiilijalanjälkeään ja jollekin se on vastalause kulutusyhteiskunnalle.

– Roskisdyykkaaminen tarkoittaa sitä, että jäteastioista kaivetaan syömä- tai käyttökelpoista tavaraa, avaa dyykkausta harrastava Unto Koskinen.

– Selkeimmät kaksi syytä dyykkaamiselle ovat ensinnäkin taloudelliset syyt eli varsinkin opiskelijoille ja työttömille dyykkaaminen on hyvä tapa saada täydennettyä ruokavaliota ruoilla ja juomilla, joista muuten olisi vara vain kaikkein halvimpaan vaihtoehtoon, Koskinen selittää.

– Toinen syy, joka on myös itselläni vahvana, on ympäristönäkökulma ja nimenomaan hävikin ja hävikkiruoan vähentäminen. Olen sitä mieltä, että ihmiskunnalla ei ole varaa tuhlailevaan kulutuskulttuuriin, hän alleviivaa.

Koskinen on dyykannut kolmisen vuotta.

Innostus sai alkunsa porukasta, joka kertoi dyykkaamisesta.

– Meillä on dyykkaamiseen painottuva Facebook-ryhmä, jossa on jäseniä kuudestakymmenestä sataan. Kaikki eivät kuitenkaan dyykkaa, vaan mukana on myös kiinnostuneita ihmisiä, Koskinen toteaa.

– Ryhmän kesken jaetaan tehtyjä löytöjä ja jos syötävää löytyy enemmän, mitä pystyy yksin kantamaan, ryhmässä yleensä ilmoitetaan muille mahdollisille halukkaille, mitä löytyy ja mistä, kertoo Koskinen.

– Rahallisten säästöjen määrä riippuu ihan siitä, kuinka usein käy dyykkaamassa, mutta arvioisin, että omilla käymisilläni on tullut noin parinkympin säästö kuussa.

Dyykkaamista harjoitetaan useimmiten myymälöiden jätetiloissa. Elintarvikkeiden säilyvyyden kannalta paras ajankohta dyykkaamiselle on talvi.

– Minulla on kavereita, jotka ovat ottaneet kalaa, joka on ollut pari viikkoa dyykkiastian pohjalla. Kyse oli tammi-helmikuusta, jolloin on ollut vähintään 10 astetta pakkasta ja kala on ollut jäässä, Unto Koskinen kuvailee.

– Kesäaikaankin tulee käytyä dyykkaamassa, mutta kaikkea ei välttämättä uskalla silloin ottaa. Kaikki dyykkausreissut painottuvat yöaikaan, selventää Koskinen.

– Tavanomaisella dyykkausreissulla on yleensä mukana kassi tai kaksi, hanskat sekä useampi paperiarkki mahdollisten kosteiden tuotteiden kuivaamista varten. Usein ilmoitan dyykkausryhmään ajan, jolloin tapaan halukkaiden lähtijöiden kanssa tietyssä paikassa. Sovitusta paikasta siirrytään dyykkauspaikalle, tutkitaan paikat ja sieltä lähdetään kotiin.

Tavallisia saaliita dyykkausreissuilta ovat leipä, kasvikset ja hedelmät.

– Toisinaan löytyy myös einesaterioita ja kananmunia. Lihatuotteita ja leikkeleitä löytyy yleensä vähemmän, mutta satunnaisesti kuitenkin, Koskinen luettelee.

– Yksi hyvä esimerkki mitä ei koskaan päädy alelaputetuksi kaupoissa, on banaanit, joita on monesti tullut vastaan dyykkiastioissa. Kaupassa taas en muista koskaan nähneeni ale-laputettuja banaaneja, Koskinen miettii.

– Alkoholia eikä myöskään limppareita tai vastaavia hiilihapotettuja juomia taas löydy koskaan dyykatessa, hän tietää.

– Kaikki hyvät tuotteet ovat hyviä löytöjä, mutta yksittäisistä löydöistä paras on ollut melkein täysi pakkauslaatikollinen suklaaproteiinijuomia. Ihmettelin niiden poisheittosyytä, koska niissä oli päivämäärää jäljellä ja ne oli pastöroitu sillä tavalla, että ne olisivat todennäköisesti säilyneet pidempäänkin.

Dyykatun ruoan puhtaudesta voi varmistua aistinvaraisesti.

– Dyykkiruoan kanssa toimitaan samalla tavalla kuin ruoan kanssa normaalistikin. Kannattaa katsoa silmämääräisesti, näkyykö hometta. Lisäksi voi vähän tunnustella, tuntuuko tuote pehmeältä vai onko se edelleen kova tai kimmoisa, Koskinen ohjeistaa.

– Valmiseinesten kohdalla huomioidaan eri kaasutyypit: onko pakkaus pullistunut ja onko siinä merkkejä mikrobiologisesta hajoamisesta. Yleisesti ottaen jos hajuaisti toimii, pystyy haistamaan, ovatko tuotteet kunnossa vai ei, muistuttaa Koskinen.

– Itselleni ei ole kertaakaan tullut mitään sairastumista tai huonoa vointia dyykatun ruoan syömisestä, Koskinen korostaa.

Päivittäistavarakauppa ry kehottaa myymälöitä estämään pääsyn jäteastioille. Syynä on Suomen elintarviketurvallisuuden korkea taso, jonka varmistaminen on etusijalla – jäteastioihin päätyneiden tuotteiden turvallisuus on vaarantunut esimerkiksi putoamisen tai katkenneen kylmäketjun vuoksi.

– Dyykkaamista pyritään estämään rajaamalla ja lukitsemalla jätehuoltotiloja sekä myös itse jäteastioita. Valtaosa kauppojen jätetiloista tai -astioista on suljettu eikä niihin ole ulkopuolisilla pääsyä, Päivittäistavarakauppa ry:n elintarvikeasiantuntija Anna Salminen kertoo.

– Lukittuun jätehuoltotilaan tai roskakatokseen murtautuminen on tietenkin lainvastaista, sanoo Salminen.

– Jos henkilö dyykatessaan sotkee ympäristöä jätettä sinne levittäen, toiminta voi olla myös rangaistavaa.

Kauppojen pyrkimyksenä on vähentää ruokahävikkiä muun muassa vapautuneilla aukioloajoilla ja menekinhallinnalla, minkä lisäksi tuotteita, jotka jäävät myymättä, annetaan hyväntekeväisyyteen tai käytetään hyödyksi teollisten prosessien raaka-aineena, kuten biopolttoaineena.

Unto Koskisen mukaan dyykkaajat eivät koe paheksuntaa, vaan toiminta useimmiten ymmärretään.

– Olemme yleensä liikkeellä silloin, kun muuta väkeä ei hirveästi ole. Muutaman kerran on tullut uteliaita katsomaan, että mitä teemme, kun kiipeämme aitojen yli, mutta siinä on vain selvennetty, että olemme hakemassa ruokaa roskiksista, Koskinen toteaa.

– Osa kauppiaista on suopeita dyykkaamista kohtaan. Yhdeltä kaverilta olen kuullut, että hän törmäsi kerran vartijaan ja siinäkin tapauksessa vartija vain saattoi hänet alueelta pois, ei sen kummempaa, painottaa Koskinen.

Dyykkaaminen ei myöskään aiheuta häpeää sen harrastajissa.

– Ne, joiden kanssa olen dyykkaamisesta avoimesti keskustellut, ei ole tullut puheeksi, että kukaan kokisi häpeää tätä harrastusta kohtaan, Koskinen pohtii.

– Ryhmässämme on paljon ihmisiä enkä ole päässyt kaikkien kanssa juttelemaan, joten toki voi olla, että joku ei kehtaa tulla dyykkireissulle, mutta on kuitenkin kiinnostunut asiasta.

– Dyykkaamisesta pitäisi ehdottomasti puhua avoimemmin – samoin kuin siitä, että syömä- ja käyttökelpoinen tavara ei kuulu roskikseen, ei biojätteeseen eikä keräysastiaan, vaan ihmisten käyttöön.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä