Julkaistu    |  Päivitetty 
Jenni Hyttinen

Kuva filmille niin kuin ennen vanhaan

Jyri Keronen paljastaa kameran olevan pääsylippu paikkoihin, joihin ei normaalisti pääsisi. Kuva: Jenni Hyttinen Jyri Keronen paljastaa kameran olevan pääsylippu paikkoihin, joihin ei normaalisti pääsisi. Kuva: Jenni Hyttinen

Filmipotretteja muiden kuvien ohella kuvaava joensuulainen valokuvaaja Jyri Keronen kertoo kiinnostuneensa filmikuvauksesta media-assistenttikoulussa muutama vuosi sitten.

– Koulussa sai testata erilaisia filmikameroita ja siitä lähti innostus. Filmikuvauksen kautta oivalsin, mitä haluan ylipäätään kuvata, Keronen toteaa.

– Haluan kuvata ihmisiä – ihmisten kohtaaminen ja heidän tarinoidensa kuuleminen on kiinnostavaa. Yleensä ihmiset tahtovat antaa itsestään hyvän kuvan ja on mielenkiintoista seurata, miten siihen päästään.

Kuvien on Kerosen mukaan tärkeää olla kuvattavan näköisiä. Siihen hän pyrkii ihmisiä filmille ikuistaessaan minimalistisuudella.

– Käytän usein Film Portrait -kuvauksissani tummaa taustaa ja tuon valoa henkilöön. Olen todennut sen hyväksi tavaksi toimia ja niin saan esiin jotain kuvattavasta itsestään, luonnehtii Keronen.

– Kuvaan potretteja valokuvausopettaja Pasi Räsämäeltä ostamallani Hasselblad-kameralla, joka on valmistettu 1963. Minulla on muitakin filmikameroita, kuten Canon AF 35 ML, jolla taas dokumentoin.

– Filmikuvissa oikean hetken löytäminen inspiroi, Keronen tiivistää.

Yhden Film Portrait -kuvauksen aikana otoksia tulee maksimissaan kaksi filmirullallista eli 24 kappaletta.

– Yleensä pärjää yhdellä rullalla, kahdestatoista kuvastakin onnistuu moni. Pienillä variaatioilla saadaan hyvin erinäköistä jälkeä aikaan, Jyri Keronen kertoo.

– Kuvaan mustavalkokuvia. Ajattelutapa on erilainen kuvatessa mustavalko- ja värifilmille. Mustavalkofilmissä pitää huomioida valo ja varjo, mutta värifilmissä lisäksi väri.

Filmikuvia ei näe heti ottamisen jälkeen, mutta juuri kuvauksen tuoma jännitys viehättää Kerosta.

– Kun täyden filmin lähettää kehitykseen tai kehittää itse, ei tiedä mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään. Se on maagista, että kuva on fyysisesti filmillä.

Onnistuneen valokuvan takana on Kerosen mukaan toimiva idea.

– Kuvan idean päälle luodaan tekniset seikat, minkä jälkeen mietitään luovia osa-alueita. Henkilökuvassa on osa valokuvaajasta, koska hän päättää valaisun ja mahdollisesti kuvaustaustan.

– Tärkeässä roolissa on myös kuvaajan ja kuvattavan välinen vuorovaikutus, joka sekin näkyy kuvassa.

Filmikuvaukseen liittyy omat riskinsä, mutta niitä ei Kerosen mukaan tule pelätä.

– Silmät voivat mennä kiinni tai kamera tärähtää, mutta riskit pitää aina ottaa. Toisaalta on mahdollisuus, että sieltä tulee jotain timanttista, niin kuin yleensä tuleekin. Siihen luotetaan.

– Tiedä mitä kuvaat, missä kuvaat ja mikä on valotus – sillä pääsee pitkälle

Analogisuus toimii yhdessä digitaalisuuden kanssa.

– Tekniikat luovat toisilleen vastapainoa, ja olenkin ammentanut paljon toisesta toiseen. Pyrin esimerkiksi siihen, että en räpsi tuhottomasti ruutuja, Jyri Keronen sanoo.

– Filmikuvaus vaatii tietotaitoa ja siinä on opettelunsa, mutta digikameraa voi käyttää apuna ja katsoa ensin siitä, mitä kuvaustilanteessa tapahtuu ja kuvata sitten filmille.

– Minulla on ollut digikamera aika nuoresta ja olen voinut kuvata paljon hölmöjäkin juttuja. Sen kautta olen oppinut, että kuvaamaan ei opi kuin kuvaamalla. Parhaiten oppii virheistä.

Keronen haluaa kuitenkin korostaa yhden kuvan arvostusta digikeskeisessä maailmassa.

– Ei välttämättä tarvitse kuvata sataa kuvaa yhdestä tilanteesta, vaan jo muutama harkittu kuva voi tuottaa hyviä tuloksia. Hyvä kuva on aina hyvä kuva, onpa se kuvattu kännykkä-, digi- tai filmikameralla.

– Uskon Instagramin omaavasta nykynuorisosta tulevan parempia kuvien lukijoita ja ymmärtävän, mitä hyvissä kuvissa on sisällä. Varmasti tullaan näkemään valokuvauksen uusi nousu.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä