Julkaistu    |  Päivitetty 
Jenni Hyttinen

Valokuvausta 1850-luvun tapaan

Marko Sahlman on hankkinut kameransa Espanjasta, mutta tarkempaa tietoa kameran alkuperästä ei ole. Kuva: Jenni Hyttinen Marko Sahlman on hankkinut kameransa Espanjasta, mutta tarkempaa tietoa kameran alkuperästä ei ole. Kuva: Jenni Hyttinen
Joensuulainen valokuvaaja Marko Sahlman kuvaa historiallisella tekniikalla, jonka nimitys tulee suoraan märästä levystä. Levyn valottamiseksi ja kuvan muodostamiseksi on käytettävän levyn oltava kuvatessa siis märkä.

– Se on äärimmäisen hidas prosessi, joka vaatii hirveästi valoa, Sahlman avaa.

– Sen ajan kuvat ovat olleet kuolemanvakavia eikä niissä ole pelleilty niin kuin nykypäivän kuvissa, sillä pitkän valotusajan vuoksi paikallaan piti istua hyvä tovi, Sahlman jatkaa.

Märkälevy käsitellään kollodiumseoksella, joka valutetaan tasaisesti käytettävän levyn pinnalle, minkä jälkeen se herkistetään hopeanitraatin avulla valolle.

– Aluksi valitaan media, jolle kuva tehdään. Itse teen kuvat tällä hetkellä mustapintaiselle alumiinilevylle, mutta on mahdollista käyttää myös lasia, kertoo Sahlman.

– Kemikaalien jälkeen levy ladataan filmikasettiin ja kuva valotetaan kameralla. Märkälevykuvauksessa on 10–15 minuuttia aikaa ottaa kuva ennen levyn kuivumista. Kun kuva on valotettu levylle, mennään pimiöön ja kehitetään kuva sokerikehitteellä.

– Levy fiksataan ja todellinen kuva alkaa paljastua. Lopuksi laitetaan kuvaa suojaava lakkapinta. Oikein tehtynä kuva säilyy ainakin sata vuotta – sen jälkeen voi tulla tekemään reklamaation, Sahlman naurahtaa.

Innostus vanhaa tekniikkaa kohtaan syntyi hitaudesta ja käsityönä tekemisen viehätyksestä.

– Olen opiskellut teoriaa kirjoista ja lukenut nettifoorumeita. Seuraan paria aktiivista ryhmää, joihin jengi postaa kysymyksiä ja kuvia ympäri maailman. Lisäksi mentorinani on toiminut helsinkiläinen märkälevykuvaaja Raimo Dahl, Marko Sahlman luettelee.

– Hitaus minua viehättää ennen kaikkea. Pitää miettiä ja valmistautua siihen, mitä haluaa kuvata ja millä tavoin. Tykkään siitä, että ei tule kymmeniä tai satoja kuvia nenän eteen, vaan yksi kuva kerrallaan, Sahlman kuvailee.

– On mahtavaa, että kuvat tehdään itse. Jokainen kuva on ainutlaatuinen.

Kameran koko on suoraan suhteessa märkälevyn kokoon: mitä isompi kamera, sitä isompi kuva.

– Käyttämäni kamera on 1900-luvun alusta ja sillä voi ottaa kuvia, joiden koko on 18x24 senttimetriä. Kamera on nimetön ja mahdollisesti jonkun puusepän tekemä. Olen ottanut sillä viitisenkymmentä kuvaa, Sahlman kertaa.

– Kaikki kuvattavat ovat pitäneet kuvausta mielenkiintoisena, vaikka osa kauhistelee kemikaaleja. Hyviä suojavarusteita käyttämällä ei kuitenkaan ole vaaraa eikä itse kuvattava tietenkään altistu kemikaaleille, painottaa Sahlman.

Valokuvaajalta tekniikka vaatii Sahlmanin mukaan kemian tuntemuksen lisäksi hermoja, huolellisuutta ja kykyä valmistautua pettymyksiin.

– Laskin, että koko prosessissa on viisitoista eri kohtaa, joista jokaisessa voi mokata peruuttamattomasti. Se voi tapahtua viimeisessä vaiheessa kuvan ollessa jo näkyvissä, Sahlman tietää.

Märkälevykuvien valmistusprosessi vaatii pimiön lähelle kuvauspaikkaa.

– Olen suunnitellut ensi kesäksi auton peräkonttiin mahtuvaa pimiötä, jolloin pystyisin menemään mobiilisti jonnekin ja pystyttämään sinne pimiön. Uusi maailma aukeaa, kun voi mennä kuvaamaan luontoon tai Joensuun torille, Marko Sahlman luonnehtii.

– Olen ajatellut kokeilla ensi kesänä myös albumen-hopeavedostusta. Siinä käytetään muun muassa kananmunanvalkuaista, jolla tehdään puuvillapaperille sopivat pinnoitteet, minkä jälkeen valmis märkälevy laitetaan paperin päälle, lukitaan kehyksiin, viedään ulos kehittymään auringonvaloon ja kuva valottuu paperille, selittää Sahlman.

Vaikka on kyse vanhasta tekniikasta, märkälevykuvia on mahdollista parannella.

– Kun kuva on kehitetty ja levy on pesussa veden alla, märällä pumpulilla pyyhkimällä voi tummentaa mustia kohtia, jolloin vähäinenkin harmaus lähtee pois. Kutsun sitä 1800-luvun photoshoppaukseksi, sanoo Sahlman.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä