Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

Rauhallisuus ja verensokeri pitävät eksyjän kartalla

Umpimetsässäkin hiihtäessä voi Pohjois-Karjalan sääolosuhteissa useimmiten seurata omaa jälkeään takaisin, mikäli sattuu eksymään. Kuva: Jarno Artika Umpimetsässäkin hiihtäessä voi Pohjois-Karjalan sääolosuhteissa useimmiten seurata omaa jälkeään takaisin, mikäli sattuu eksymään. Kuva: Jarno Artika

Yksin maastoon lähtiessä on tärkeää ilmoittaa jollekin minne lähtee ja milloin tulee takaisin. Pattitilanteessa 112-sovellus lähettää matkapuhelimesta sijaintikoordinaatit hätäkeskukselle, jolloin apu voidaan lähettää paikalle viiveettä.

Retkihiihtäminen on monelle talven lempipuuhaa, ja metsän siimeksessä tai järvenjäällä hiihtäminen vievätkin äärimmäiseen luonnon rauhaan – ja mitä kauempana taajamasta, sen parempi.
Umpihangessakaan hiihtäessä on hankalaa eksyä, sillä omia jälkiä seuraamalla pääsee aina takaisin, mutta onnettomuudet ja huonon sään yllättäessä myös eksyminen ovat kuitenkin mahdollisia.
Pohjois-Karjalassa maasto- ja sääolosuhteet ovat helpommin hallittavat kuin Lapissa, jossa tunturialueilla huonon sään yllättäessä voi näkyvyys käydä hyvinkin alhaiseksi. Riverian eräopaskurssin vetäjä Risto Pekkola kuitenkin opastaa retkeilijöitä sekä kesällä että talvella lähtemään maastoon aina turvallisuus edellä.
– Talvella marginaalit ovat paljon pienemmät kuin kesällä, joten jos kovalla pakkasella eksyy jonnekin eikä saa hälytettyä apua, siinä voi käydä huonostikin, Pekkola toteaa.

Tuuli puree aukealla
Pohjois-Karjalassa omien jälkien häviäminen lumessa vaatii Risto Pekkolan mukaan jo hyvin ankaraa lumisadetta metsässä kulkiessa. Avoimilla paikoilla, kuten soilla tai järvenjäällä, näkyvyys katoaa huonoissa olosuhteissa helpommin.
– Aukeilla paikoilla myös tuuli on huomattavasti purevampi, joten siihen kannattaa varautua ihan eri tavalla kuin metsässä kulkemiseen, Pekkola muistuttaa.
Jos löytää itsensä tilanteesta, jossa ei enää kykene paikantamaan sijaintiaan, opastaa Pekkola pysähtymään miettimään hetkeksi ja pyrkimään olemaan hätääntymättä. Hämärällä lähellä olevien taajamoiden valosaaste ulottuu niin kauas, että eksyjä voi lähteä suunnistamaan katuvaloja kohti.
Jos valoja ei ole lähimaillakaan, voi olosuhteiden salliessa tilannetta punnita uudestaan.
– Jos kaikki on hyvin, voimat eivät ole loppu ja ei ole liian kireä pakkanen, voi yrittää hetken miettiä, että missäs se jälki kulkeekaan. Se on kuitenkin tapauskohtaista – jos tuntuu, että jäätyy jo pystyyn, on tilanne aivan eri, Pekkola toteaa.

Sovellus paikantaa
Maalla ja sisävesillä kadonneiden henkilöiden etsintä kuuluu poliisille, ja viime vuonna poliisilla oli Pohjois-Karjalassa 32 tehtävää maastoon kadonneisiin henkilöihin liittyen.
Jos maastossa oleva henkilö ei enää yrityksistä huolimatta kykene paikantamaan itseään ja hälyttää itse apua, voi hätäkeskuspäivystäjä tehdä hätäpaikannuksen, mikäli soittajalla on älypuhelin käytössään.
– Älypuhelin lähettää paikannustietoja, joiden perusteella päivystäjä voi tarkentaa oman pöytänsä äärestä soittajan sijainnin maastosta. Hätäkeskus aloittaa siis heti etsinnän, kertoo vanhempi konstaapeli Jari Suomalainen Itä-Suomen poliisilaitokselta.
Suomalainen suosittelee ilmaisen 112-sovelluksen lataamista puhelimeen, sillä hätäkeskukseen sovelluksen kautta soitettaessa se lähettää automaattisesti tarkat sijaintikoordinaatit hätäkeskuspäivystäjälle.
– Se nopeuttaa sekä etsintä- että onnettomuustilanteessa avun paikalle saamista. Hätäkeskuksella on hyvin tärkeä rooli alkutilanteessa, Suomalainen kertoo.

Viranomaisten yhteistyötä
Jos maastoon kadonneen henkilön läheinen ottaa yhteyttä hätäkeskukseen, tekee hätäkeskus tilanteesta tilannearvion.
– Jos on talvi ja pakkasta, hätäkeskus alkaa itse selvittää, millainen puhelinnumero kadonneella henkilöllä on, ja sen kautta yritetään paikantaa henkilö. Hätäkeskus antaa myös välittömästi tehtävän poliisille, Jari Suomalainen kertoo.
Kun tilanne tulee poliisin tietoon, poliisista lähtee pikimmiten yksikkö ilmoittajan luo selvittämään, mihin ja milloin kadonnut henkilö on lähtenyt ja mitä hän on mennyt tekemään.
– Poliisi ottaa heti asian hoitaakseen keliolosuhteiden ollessa tällaiset. Aina on olemassa myös onnettomuuden mahdollisuus, Suomalainen toteaa.
Suomalaisen mukaan etsintätehtävissä yksi poliisin tärkeimmistä yhteistyöviranomaisista on rajavartiolaitos.
– Jos katoaminen tai eksyminen tapahtuu Pohjois-Karjalan maaseutualueilla esimerkiksi Ilomantsissa, Kiteellä tai Lieksassa, olemme yhteydessä rajavartiolaitokseen. He tuntevat maaston ja heillä on tällaisiin tapauksiin soveltuvaa kalustoa ja koulutettuja koiria.
Tilanteesta riippuen hätäkeskus tai tilanteessa johtavana viranomaisena toimiva poliisi ovat yhteydessä myös Pohjois-Karjalan pelastuslaitokseen, jossa tarvittava henkilöstö aktivoituu.
– Tilanne lähtee moniviranomaisyhteistyönä liikkeelle. Keli on valitettavasti Suomessa raaka, olipa kova pakkanen tai helle – sekin voi olla yhtä vaativa olosuhteiltaan, Suomalainen päättää.


Oikein varustautuminen on kaiken a ja o

Yksin maastoon lähtiessä on Risto Pekkolan mukaan ensisijaisen tärkeää kertoa aina jollekin minne on lähdössä, mitä aikoo tehdä ja milloin tulee takaisin.
– Yksin retkeillessä on itse vastuussa itsestään, joten kartan, kompassin ja GPS-paikantimen käyttö kannattaa hallita. Nykyisin ihmiset käyttävät paikantamiseen puhelimia, joiden käytössä kannattaa olla talvella tarkkana, koska kylmä syö akun kestoa, Pekkola kertoo.
Tämän vuoksi useamman tunnin retkelle lähtiessä on hyvä ottaa mukaan virtapankki tai esimerkiksi GPS-paikantimeen varaparistot.
– Itse kannatan paperikartan ja kompassin mukaan ottamista, olen sillä tavalla vanhan liiton luolamies, Pekkola naurahtaa.
– Ne ovat sellaisia päätelaitteita, joista virta ei lopu.
Paikannusvälineiden lisäksi retkelle lähtijän tulee pukeutua säähän sopivasti: ulomman kerroksen tulee olla talvella tuulenpitävä ja kesällä mahdollisesti myös vedenpitävä, ja sen alle laitetaan kerroksia tekemisen ja säätilan mukaan. Jalkineet eivät saa olla liian tiukat, jotta eristävä ilma ei katoa, ja sormet, pää ja kaula tulee suojata huolellisesti.
– Talvella retkelle lähtiessä kannattaa ottaa mukaan reppu, jonne voi laittaa taukotakin tai fleecen, jonka voi heittää päälle tauolla, Pekkola opastaa.
Reppuun voi esimerkiksi hiihtoretkellä pakata varmuuden vuoksi myös tulentekovälineet vesitiiviisti, vaikkei suunnittelisikaan niiden käyttämistä. Samoin kaamosaikaan otsalamppu voi tulla tarpeeseen, minkä lisäksi tietenkin eväspuolen tulee olla kunnossa.
– Hyvien päätösten tekeminen on aina helpompaa, kun verensokeri on kunnossa. Pakkasella kuivan ilman hengittäminen myös lisää yllättävän paljon nestehukkaa, joten nestettä kannattaa nauttia, Pekkola tietää.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä