Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

MM-kullasta luonnon rauhaan

Loppiaisaamuna Suomi heräili nuorten Leijonien maailmanmestaruuteen ja oiviin hiihtokeleihin. Kuva: Aimo Salonen Loppiaisaamuna Suomi heräili nuorten Leijonien maailmanmestaruuteen ja oiviin hiihtokeleihin. Kuva: Aimo Salonen
Rantakylän laduilla alkaa vilkastua loppiaissunnuntaina kymmenen maissa. Suomi heräilee aamuun, jonka puhutuin uutinen lienee 20-vuotiaiden jääkiekkoilijoiden voittama maailmanmestaruus.

Moni jopa heräsi yöllä katsomaan ottelua suorana. Miten on, Sinikka Marila, Raimo Hulmi, Mervi Piipponen ja Mauri Pietilä, tuliko katsottua yöllä jääkiekkoa?

–  Ensimmäisistä uutisista katsoin heti aamulla, Marila vastaa.

–  Ensimmäiset uutiset aamulla, Hulmi säestää.

–  Facebookista huomasin, että tuli MM-kultaa, Piipponen kertoo.

–  Yhdeksän uutisia katsottiin ja ihmeteltiin, Pietilä paljastaa.

Miten noin ylipäätään omaan kuntoiluun vaikuttaa se, että televisiosta on juuri nähty oman urheilusuosikin voitto.

Siivittääkö se menoa hiihtoladulla?

–  Siis hiihtosuosikinko tarkoitat, Marila kysyy.

Ei kun minkä tahansa suosikin, jonka mukana on jännitetty, ja kun jännittäminen on huipentunut voitonriemuun.

–  Kaisa mulla aiheuttaa tuota tietenkin, kun olen itse ollut niin paljon mukana, Kontiolahden ampumahiihtojen järjestelyistäkin tuttu Hulmi viittaa Mäkäräiseen.

–  Riippuu suosikkilajeista. Koripallo on mulle läheinen laji, ja kyllä mä jotain kivaa teen sen jälkeen, kun Kataja on voittanut, Marila kertoo.

Siis jotain omaa urheilullista kivaa?

–  Niin. Kyllä. Jotain semmoista reipasta.

Mites muuten, mitä hiihto antaa?

–  Ihanaa mieltä. Kato nyt tätä maisemaa. Miten mukava tuolla metsässä onkaan lykkiä, Piipponen vastaa.

Kuvaile tarkemmin. Käykö siellä mielessä mitään ajatuksia, vai onko se vain semmoista autuasta hurmiota, jossa ei oikeastaan mieti mitään?

–  Ainahan siellä joitakin ajatuksiakin on mielessä, mutta miehen kanssa kun usein hiihdetään, niin mie sanon monesti, että kato nyt tätä luontoo, miten ihana tämä on  –  on kuin saisi hiihdellä ihan rauhassa talvisessa ihmemaassa. Ei kuulu autojen ääniä, kun ollaan tuolla vähän etempänä metsässä.

–  Mulla tähän hiihtämiseen ja luontoon menemiseen liittyy semmoinen vapauden tunne, että nyt mie pääsen liikkumaan ihan omillani. Se fiilis on tosi tärkeä, Pietilä säestää.

Pietilä kertoo hiihtävänsä nykyisin mieluiten yksin, vaikka nuorempana oli tärkeää päästä mukaan Ahman hiihtoon, Pogostan hiihtoon ja Puntarihiihtoon. Nyt on tärkeimmäksi noussut vapaus hiihtää omassa tahdissa ilman, että pitää ohittaa ketään tai tulla kenenkään ohittamaksi.

–  Lähet kumminkin perään, jos joku sinut ohittaa, Hulmi heittää ja saa muut nauramaan.

Viikon sanailu alkaa olla tässä. Nauhuriin on kertynyt jutustelua 4 minuuttia ja 19 sekuntia kun Heili kiittää ja alkaa muotoilla lopettamisfraasejaan.

–  Saanko sanoa vielä jotain tuohon, mitä ihminen kokee whiihtäessään...

Raimo Hulmin kysymys saa tilanteen ryöstäytymään toimittajan käsistä. Nauhuriin kertyy yhteensä 17 minuuttia ja 43 sekuntia hiihtofilosofista pohditaan, jota puretaan lauantain 12.1.2019 Suur-Heilissä.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä